no musta siinä naisen uskottomuudessa ei ole mitään hyväksyttävää. kyllä se sattuu siihen mieheen yhtä paljon kuin petettyyn naiseenkin.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja auringonsäde pakkashangella:mutta mulla lie kuitenkin oikeus ilmoittaa ystävälleni, että en halua tietää mitään kyseisestä asiasta. etten pysty käsittelemään sitä. ehkä suhtautuisin asiaan erilailla, ilman omakohtaista kokemustaAlkuperäinen kirjoittaja hmm:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja EJK:Alkuperäinen kirjoittaja vieras2:Alkuperäinen kirjoittaja EJK:Ystävyys? Oletko oikea ystävä hänelle? Ystävä ei katkaise välejä hänen omien valintojen vuoksi, jotka koskee vain hänen ja perheensä elämää. Ystävä tukee vaikeinakin hetkinä, vaikka itse olisi valinnut toisin.
Miksi ystävän pitäisi olla tukena toisen ollessa uskoton? Miksi tukea jos ystävä tekee vastoin omia arvoja?
Koska meillä jokaisella on oma elämäntiemme kuljettavanamme. Omilla elämänvalinnoilla valitsemme suunnan, jota kohden kulkea. Vain tosiystävät pysyvät rinnalla silloinkin, jos joskus huomaa tehneensä väärän reittivalinnan.
Tosiystävä kertoo toisen tehneen väärän valinnan, eikä hymistele vieressä...
Ei sitä voi niin vain päin naamaa pläjäyttää.. Jos on kuitenkin sellainen ystävä josta todella välittää.
Siinä tilanteessa olleena, en todellakaan voinut alkaa kamuani moralisoimaan, vaikka itestäni tuntuikin todella pahalta..
Tietenkin on oikeus.
Itseäni ihmetyttää tämän keskutelun kaksinaismoralismi... palstalla tuomitaan tiukasti miehen uskottomuus (puhelimia ratsataaan jne) Naisen uskottomuudelle löytyy yllättäen ymmärtäjiä... miksihän?