Nyt todellakin oikeasti pyydän apua ja neuvoja,miten saada poika kuriin :(

[ihminen se minäkin vain olen]

Mikä olo voikaan itsellä olla,kun tuntuu ettei millään saa kuriin tuota poikaa
Ei usko vaikka kuinka nätisti,rumasti,uhkaillen sanon jotain.(lahjontaa en käytä esim: Tule Nyt sisälle ja pesulle,niin vastaus on EI! Tai mitä ikinä nyt pojalle sanonkaan,niin vastaus on EI!
En viitsi repiäkkään poikaa sisälle,kun siitä nyt ei seuraa kuin vain karjumista (yleensä molemmin puolin lopulta) ja tietysti hävettääkin ulkona tai missä ikinä ollaankaan tuo jatkuva vastaan vänkytys/tottelemattomuus.
Poika on 5vuotias ja oi-ke-as-ti nyt pyydän apua ja neuvoja miten saada poika uskomaan.Meillä on käytössä jäähypenkki,mutta ei se nyt paljon ulko tilanteissa auta.
Alkaa epätoivo iskeä

 

[peppuliini]

Ota käyttöön kahden kerran varoitus. Ensin sanot nätisti, sitten vähän tiukemmin ja jos poika ei tottele niin kannat hänet sisään/ poistat ruokapöydätä/otat lelun pois tai mikä sitten tilanne onkaan. Usein riitelytilanteet menee pitkälti jankkaamiseksi ja aikuinen lähtee lapsen "leikkiin" mukaan.

Ota lapsi kiinni hyvästä, kehu aina kun siihen on syytä. Ota käyttöön tarrataulu, johon saa tarran aina kun esim lähtee suosiolla puistosta kotiin tai menee nätisti nukkumaan (tai missä tilanteessa noita ongelmia sitten yleensä syntyykään). Tietystä määrästä tarroja seuraa sitten jotain kivaa, esim retki uimahalliin tai jotain muuta lapselle mieluista.

Varoita lasta ajoissa. Sano että 5 minuuttia ehdit vielä leikkiä/ kaksi kertaa laskea liukumäkeä/ keinussa ottaa kahdet vauhdit ja sitten lähdemme sisälle.

Koita pysyä itse rauhallisena (helpommin sanottu kuin tehty), älä lähde mukaan lapsen huutoon ja inttämiseen. Älä anna periksi lapselle joka kinuaa vielä lisää likumäkilaskuja tai lisäaikaa hiekkalaatikolla, jos jotain on sovittu pidä siitä kiinni.

Jäähypenkki on hyvä juttu ja toimii hyvin. Muista aina keskustella lapsen kanssa myös asioista. Mikä meni väärin ja miten lapsi olisi voinut toimia toisin, anna lapsen itse keksiä ja miettiä. Jos itse olet toiminut tilanteessa väärin tai hermostunut, niin pyydä lapselta anteeksi. Opeta lapsikin pyytämään anteeksi huonoa käytöstään.

Ja älä häpeä tilanteita joissa lapsi ei tottele, ne ovat tuttuja kaikille vanhemmille. Älä häpeä lapsen huutoakaan, ole määrätietoinen ja vie lapsi paikalta pois mikäli ei suosiolla lähde mukaan. Pahinta lapselle on tilanteet jossa jahkaillaan ja annetaan periksi tai pyydetään 00 kertaa että eikös nyt lähdettäisi... aikuisen on kuitenkin oltava aikuinen ja tehtävä ne lopulliset päätökset.

Kehu lasta aina kun mahdollista ja sano että äiti on iloinen ja onnellinen, kun käyttäydyit noin hienosti.

Jaksamista kovasti sinne, toivottavasti tilanne siitä rauhoittuu! :hug:

 

[Yölintunen]

Kiitos peppuliini!
Kirjoitit ihan kuin minulle, sillä aattelin just kysyä täältä mitä ihmettä teen tuon uhmiksen kanssa! Ikää pojalla kaksi puoli, ja vauhtía piisaa. Ei tottele vanhempiaan, mut muita ehkä jonkun verran... antaa tosin myös vieraissakin karjuntanäytöksiä...
nykyisin nukkumaan meno vaikeaa, nukkuu omassa huoneessaan, ja nyt vaatis äitiä jäämään viereen. mielestäni en jää kuin hetkeksi niin kuin ennenkin, se ei vaan pojalle kelpaa, huutaa vaikka puolisen tuntiakin äitiä tulemaan. Käyn välillä siellä ja lähden sit pois, sanon topakasti et nyt nukutaan nyt on yö.... mut ei se oo vielä kantanut hedelmää. Jospa jonakin iltanan :saint:

 

[peppuliini]

Kiitos peppuliini!
Kirjoitit ihan kuin minulle, sillä aattelin just kysyä täältä mitä ihmettä teen tuon uhmiksen kanssa! Ikää pojalla kaksi puoli, ja vauhtía piisaa. Ei tottele vanhempiaan, mut muita ehkä jonkun verran... antaa tosin myös vieraissakin karjuntanäytöksiä...
nykyisin nukkumaan meno vaikeaa, nukkuu omassa huoneessaan, ja nyt vaatis äitiä jäämään viereen. mielestäni en jää kuin hetkeksi niin kuin ennenkin, se ei vaan pojalle kelpaa, huutaa vaikka puolisen tuntiakin äitiä tulemaan. Käyn välillä siellä ja lähden sit pois, sanon topakasti et nyt nukutaan nyt on yö.... mut ei se oo vielä kantanut hedelmää. Jospa jonakin iltanan :saint:

Kiva jos jollekin on apua.

katsoin hei eilen sitä supernannya vai mikä sen nimi on ja siinä oli musta aika hieno nukutussysteemi, sellainen pehmeä versio.

Rauhassa iltapuuhat, sitten iltasatiu ja pusut ja halit ja lapsi sänkyyn ja hyvää yötä. Sitten äiti istui lattialle niin että lapsi näki äidin, mutta ei luotu katsekontaktia. Lapselle ei puhuttu mitään, vaikka itki ja huusi. Koko ajan kuitenkin näki että äiti oli läsnä. Jos tuli sängystä pois niin sitten nostettiin mitään sanomatta takaisin (itse saattaisin siinä sanoa että nyt on aika nukkua). Joka ilta siirryttiin vähän kauemmas lapsen sängystä istumaan ja lopuksi oven ulkopuolelle, ovi raolleen.Ja siitä sitten jossain vaiheessa niin ettei enää jää ollenkaan, vaan lähtee omiin puuhiinsa.

Itse olen ainakin sen huomannu niin oman kuin hoitolasten kanssa, että jos on ihan hiljaista niin eivät nukahda. Usein menen esim täyttämään tiskikoneen tai muuten vaan vähän kolistelen, näin lapsi tietää että en ainakaan mihinkään ole lähtenyt. Kun tyttö oli pienempi niin sitin aina jonkun puhelun, tyttö nukahti aina sillä välillä kun mä olin puhelimessa.

tsemppiä nukutuspuuhiin!! :hug:

Ja Tarrataulun voi tuossakin tietysti halutessaan ottaa käyttöön, että aina ku kiltisti mennyt nukkumaan eikä tullut pois sängystä niin saa tarran.

Tästä muuten tuli mieleen.. ei nyt liity sinun viestiin eikä ap:n viestiinkään yhtään. Mutta on hyvä muistaa, että sänkyä ei koskaan kannata käyttää rangaistuspaikkana tai ei kannata uhata että jos et ole kiltisti joudut nukkumaan. Nukkumaanmenosta kannattaa yrittää aina tehdä positiivinen tapahtuma.

 

[lörpötys]

Auttaisiko teitä sellainen kuvataulu?
Askartelin sellaisen aikanaan esikoisen avuksi,nyt se on kakkosellakin käytössä.
Eli ihan pahvi,johon jaottelet jokaisen viikonpäivän ja nuolen osoittamaan,missä päivässä mennään.Sitten vaan piirtelette lapsen kanssa yhdessä hauskoja symboleja.Meillä on käytössä mm.aamupala,pukeminen,hammaspesu,ruokailut,harrastukset,lempitelkkariohjelmat,isi töihin,isi töistä (on useampia päiviä pois kotoa),iltapesu, mummulayökyläily ym.mille nyt ikinä koet olevan tarvetta.On auttanut lapsia hahmottamaan päivää ja vähentänyt kiukuttelua(tosin kakkosella on nyt THE uhma :headwall: )ja tuonut jatkuvuuden tunnetta lasten päiviin.Tsemppiä ja iiiiisovoima :hug:

 

[peppuliini]

meillä on ollut myös käytössä lörpötyksen kuvailema kalenteri. Kun tyttö on erittäin herkkä ja reagoi kaikkeen uuteen ja vieraaseen vahvasti. Aluksi oli joka päivälle käytössä kuvat mitä tehdään minkäkin jälkeen, nyt enää kalenteri josta kattellaan mitä tehdään minäkin päivänä. Jos on jotain erikoista tiedossa, niin siitä puhutaan paljon. Lapsi haluaa tietää yleensä kaiken etukäteen...

Tuollaista kalenteria käytettään paljon esim erityislapsilla, joiden on erityisen tärkeää hahmottaa päivän kulku. Sain itsekin idean kalenteriin vierailulla erityislasten kouluun. Hyvä vinkki kyllä monelle.

 

[lörpötys]

Meidän esikoinen on erityinen Nepsyltä aikanaan vinkkejä kun kyselin,niin kehotti taulun tekoon.

 

[peppuliini]

Meidän esikoinen on erityinen Nepsyltä aikanaan vinkkejä kun kyselin,niin kehotti taulun tekoon.

erityisiä ne on kaikki lapset. :heart: Mutta siis meillä ollut ns. normaalilapsellakin todellakin hyötyä tuosta kalenterista, lapsi tykkää kun etukäteen tietää missä mennään ja mitä tehdään.