Nyt tekisi mieli kirota

[mitäpä tuosta]

Kävin riparin ja nytpä sitten onkin ainokaisen kaste edessä. Pyysin ystävätärtäni kummiksi, joskus pari kk sitten ja hän sanoi, että "joo, jos vain työvuorot sopivat". Hänen tyttärensä, aikuinen siis, lupautui innosta piukkana kummiksi. Sain selville kastepäivän ja laitoin molemmille tekstarin. Kului viikko. Soitin muutaman kerran ja kun ei vastattu, päättelin, että he ovat matkoilla. Mieheni läksi käymään kylillä ja eiköpä vaan törmännyt *kummiin*. Viikko oli vierähtänyt ilman, että naiset olisivat vastanneet mitään minulle! Nainen sanoi miehelleni, että he ovat menossa matkoille juuri silloin ja mainitsi soittavansa minulle vielä tänään. Ei ole soittanut. - Mies sai kummeiksi kaksi lähinnä hänen tuttavaansa, joten ei hätää. Mutta voi että tekisi mieli kirota. Ainakin sen olen päättänyt, että kun minulta kysytään: "Tuletko kummiksi?", vastaan heti: "En." Niinhän minä vastasin jo silloin, kun vielä olin kirkon jäsen...

 

[r u u s a]

Niin mutta.

Eikös olisi kohtelasta kysyä myös kummeille sopiva kastepäivä?

(tai niin minä ainakin tein, ensin sovin kummien kanssa yleensä siitä että tulevat kummeiksi ja sitten sovittiin päivä yhdessä)

 

[ap.]

Niin mutta.

Eikös olisi kohtelasta kysyä myös kummeille sopiva kastepäivä?

(tai niin minä ainakin tein, ensin sovin kummien kanssa yleensä siitä että tulevat kummeiksi ja sitten sovittiin päivä yhdessä)

Hohhoijaa, minähän kysyin. Ja kysyin uudestaan.