Nyt tarvitaan neuvoja.....

["elli"]

Minulla vanhemman poikani, kohta 8v, kanssa harmillinen tilanne..eli siis...

Minun omat isovanhemmat on 80-vuotiaita ja aina olleet läheisiä minulle ja siskoilleni. Papalla on todettu altzheimerin tauti ja hänen käytös on toisinaan muuttunut äkäisemmäksi, mutta muuten pappa on oma itsensä.
Syksyllä olimme poikani kanssa mummolassa ja papan ja poikani "leikillinen" tilanne eteni siihen että pappa suuttui ihan älyttömästä tilanteesta(ei ole normaalisti hänen tapaistaan) pojalle. Poika oli tietysti ihmeissään, mutta mummon kanssa yritimme selittää, että asiasta ei kannata välittää. Olin vihainen papalle että mitä kiukuttelee noin pienelle pojalle tyhmästä syystä. No tilanne siitä sitten rauhottui, mutta kävimme eilen mummolassa pitkästä aikaa kahdestaan.Vaikka kuvittelin että tilanne oli jo ohi, niin eipä ollut. Poikani yritti jututtaa pappaa, mutta pappa ei vastannut mitään. Oli kuin ei kukaan ei olisi mitään kysynytkään. Minuun suhtautui normaalisti, mutta poikani oli kuin ilmaa.

Lähtötilanteessa käskin pojan mennä autolle, mutta jäin itse sisälle selvittämään tilannetta. Kysyin miksi hän käyttäytyy niin. Hän on KUULEMMA vihainen kun poikani ei totellut syksyllä... En tiedä mitä tehdä. Yritin selittää ja tivata miksi käyttäytyy 7-vuotiasta kohtaan noin. Pappa on kuitenkin oikea jääräpää eikä kuunnellut mitään. Kun menin autolle poika oli ihmeissään miksi ei pappa puhu ja että mitä hän on tehnyt. Tilanne tuntuu niin pahalta...en tidä miten saisin tilanteen raukeamaan?

 

[..]

jos paapa on sairastunut alzheimeriin ei juuri mitään ole enään tehtävissä..käytös muuttuu sekavaksi , ilkeäki jne..selität pojalle parhaasi mukaan mutta pappaa et voi enään pitää vastuullisena käytöksestään.ja pahemmaksi tulee menemään.

 

[rietas]

Voiko tuolle mitään. Pappa on sairas. Tuollaista se Alzheimer teettää. Voisitko lukea pojallesi jostain tietoja tuosta sairaudesta, jos hän ymmärtäisi sitten, ettei pappa kiusaa tee vaan on vain sairas?

 

["vieras"]

Pappa ei parane, joten sieltä suunnasta ei ole odotettavissa muutosta. En kyllä odottaisi lapseltakaan ymmärrystä ja tilanteen sietämistä. Jättäisin ehkä lapsen pois käynneiltä.

 

["Elli"]

Sain hädintuskin viimeyönä unta kun mietin tilannetta. Ymmärrän sairauden, mutten hyväksy sitä että se kohdistuu pieneen viattomaan poikaani. Mietin jo mikä fiilis pojalle jää papasta koko loppuelämäksi. Selitin pojalleni, mutta toisaalta tuntuu että jos teen siitä numeron, asia kasvaa entisestään ja saa varmasti poikani entistä mietteliäämmäksi. Pelkään että poika alkaa syyttää itseään, sillä pappa ei kohtele ketään muuta noin... Ilmoitin papalle, että mikäli tilanne ei muutu, niin en itsekään aio tulla. Tilanne loukkaa tietysti eniten poikaani, mutta ihan yhtä lailla minua. Tunnen valtavan piston sydämessäni...

 

["vieras"]

sairaus ohjailee papan käytöstä. et sinä loukkaantumalla voi asiaan vaikuttaa eikä pappa käytökselleen mitään voi vaikka kuinka uhkailet. voit vain hyväksyä tilanteen ja yrittää saada lapsen jotenkin ymmärtämään että kyseessä on sairaus, eikä pappa enää ole entisensä eikä sille mitään voi

 

["äiti"]

kerro heti pojalle että pappa on sairas,käytös kuuluu sairauteen. Lapsessa ei ole syytä siihen.

 

["Elli"]

Olen töissä kotihoidossa ja asiakkaana on paljonkin muistisairaita vanhuksia, joten alzheimer on sinällään kyllä tuttu sairaus. ja ymmärrän käytöshäiriöitä, mutta kyllä sitä miettii kun asia tulee omalle kohdalle, että kyllä papan on pystyttävä ymmärtämään miten epäreilusti kohtelee lasta. (pappa tosin kiukuttelee ja komentelee mummoakin)

 

["elli"]

Olen kertonut pojalle ja poju on sanonut että ymmärtää, mutta esim aamulla selitti kylään tulleelle tädille, että "tiiätkö...vaikka mä papalta kysyin jotain eilen monta kertaa niin ei se vastannut, enkä ollenkaan tiedä miksi" . Toki poika isompana ymmärtäisi tai jos papalla olisi muita selviä huomattavia oireita, mutta pelkkää käytöshäiriötä on vaikea selittää...

 

[kuppa]

Ikävä tilanne lapsen kannalta mutta et voi tilanteelle oikein mitään. Itse olen ollut kans tilanteessa jossa iso-isä meinasi hermostuessaan tulla päälle, ei itse tehty mitään kyseisessä tilanteessa mutta kun toinen elää ihan eri maailmassa Todennäköisest iso-isä unohtaa tuon tilanteen kun sairaus etenee, mutta ei se enää sama iso-isä ole koskaan. Paljon muistoja on ajalta ennen sairautta ja niissä on sitten se ihminen jota tänne jäädään ikävoimään.