Nyt taas tyhmästä jutustu paha mieli

["vieras"]

mutta mieli herkillä tietysti nyt muutenkin.

Veljeni 1v tyttö joutui aamulla ambulanssilla sairaalaan, kun sai jonkun kohtauksen. Nyt kaikki ok ja tutkitaan mistä johtui. Mutta paha mieli tullut parista kommentista...

Ensinnäkin mies kysyi aamulla, kun lähti töihin että "no onko sulla nyt kovin paha mieli". Olen tosiaan ehkä vähän herkkä, mutta oli jotenkin tyhmä kysymys. Totta helvetissä mulla on nyt paha olla ja ajatukset kiertää kehää ja itkettää ja ja ja... Hyvää varmaan tarkoitti mutta...

Ja sitten eräs läheinen ystävä jolle valitin, että aina sataa paskaa niskaan, kun hetken ehtii luulla että kaikki on hyvin. Olen sellainen, että aina vähän "odotan" jos kaikki on hyvin, että mikähän nyt sitten menee vikaan. Minua moititaan siitä, mutta kun tässä näimmä on tälläinen kaava niin ihmekös tuo. Mutta tämä ystäväni siis sanoi, että eihän tämä paska nyt sinun niskaasi tullut vaan veljeni ja hänen vaimonsa. Voiko joku ajatella noin? Vai olenko tosiaan nyt yliherkkä? Kyllä minulle veljeni lapsi on likimain ihan yhtä tärkeä kuin omatkin lapseni joten heidän huolensa on kyllä minunkin huoleni.

Oli pakko purkautua kun en kellekään viitsi ääneen tästä avautua.

 

["hei"]

Minusta tuntuu, että olet tavallista empaattisempi, herkkä ja ihana ihminen. Ja voisi olla myös niin, että tämä rankka koettelemus sattui vielä sellaiseen aikaan kuukautiskierrostasi, milloin olet vielä herkempi alakuloon. Eikä siinä ole mitään väärää, eikä hävettävää että näin kokee, ihmisellä on oikeus tunteisiinsa ja niitä saa ilmaista. Ja siitä tietää myös, että olet herkkä ja tunteva, kun osaat analysoida ajatuksiasi.

 

[Dina*]

varo ap ettet sure ja huolehdi itseäs kipeeksi.

et voi kaikkia maailman murheita kantaa omilla hartioilla. Pää pystyyn!

 

["toinen"]

kyllä minäkin olisin todella huolissani veljeni lapsista jos olisivat tuossa tilanteessa ja muutenkin. ja olen kanssa todella herkkä ja empaattinen, mut minkäs teet se kanssa on opittava elämään. mies aina väliin sanoo ettei mun tarvis muiden puolesta murehtia niiiiiin pajoa vaan käytää se energia omaan perheeseen ja itseeni )

 

["hmm"]

Kun odotat että kaikki menee kuitenkin vikaan, edesautat omalla toiminnallasi omaa alakuloasi. Vaikka olis onnea, et nää sitä. Se on helposti oravanpyörä, jossa alat omalla toiminnallasi aiheuttaa lisää murhetta. Pää pystyyn! Mieskään ei varmaan tarkoittanut mitään muuta kuin kertoa että ymmärtää et sulla on vaikea olo ja ystäväsikin koitti vaan keventää taakkaasi, molemmat vähän huonoin sanavalinnoin sulle.

 

["alkup"]

Näen kyllä onnen ja osaan nauttiakin siitä, mutta sitten taustalla on se pelko siitä mitä tapahtuu seuraavaksi. Yleensä se on sairaudenpelkoa ja kun on tarpeeksi hyvä olo niin sitten jysähtää se ajatus jostain salakavalasti, että nyt jotain menee vikaan taatusti.

Muistan miten onnellinen olin joskus viisi vuotta sitten, kun keskimmäisen lapsemme lonkkaluksaatiohoito loppui. Oli aivan ihana ja kaunis maaliskuinen kevätpäivä, aurinko paistoi ja lumet olivat jo sulamassa pois ja ajattelin, että on aivan ihanaa nyt nauttia keväästä lastattoman vauvan kanssa jne jne... Kaksi päivää myöhemmin miehelläni oli syöpädiagnoosi.

 

["vieras"]

Tunnistan tuosta paljon itseäni,kannan huolta aina toisista ja loukkkaannun aika helpostikkin jos joku mielestäni arvostelee tai sanoo muuten asiaan liittyen pahasti.Ja myös pohdin ja suren noita juttuja sitten itsekseni kun en kehtaa kenellekkään sanoa :/
Nyt olen kyllä yrittänyt opetella etten kaikkea niin henkilökohtaisesti ottaisi ja miettinyt juurikin ettei kyseinen ihminen ehkä asiaa tarkoittanut niinkuin itse asian otan...

Mutta voimia,löytyy täältä maapallolta muitakin murehtijoita

 

["vieras"]

siinä ajattelen samoin kuin sinä, että aina kun tuntuu että asiat menee hyvin niin jotain ikävää tapahtuu ihan sata varmasti. mutta sitten taas mä en kanna huolta sisarusteni perheitten asioista ( meillä suku on sellanen, että hyvin voi jonkun lapsi tv joutua sairaalaan, eikä siitä muut edes tiedä), joten se "paska" mikä sitten tapahtuisikaan, sattuisi todella oman perheen jäsenelle.

 

[isoäiti mölykylästä]

harvoin enää nykyään löytyy noin empaattisia ja toisia huomioivia ihmisiä kuin sinä. ja miehesi varmaan tarkoitti vaan hyvää. mutta ei osannut toisenlailla asiaa esittää

 

["alkup"]

harvoin enää nykyään löytyy noin empaattisia ja toisia huomioivia ihmisiä kuin sinä. ja miehesi varmaan tarkoitti vaan hyvää. mutta ei osannut toisenlailla asiaa esittää

Tarkoitti varmaan, mutta mieheni on juuri sellainen ettei juuri murehdi muiden juttuja ja on muutenkin kaikessa viimeisen päälle realisti. Se on joskus tosi raskasta. Erityisesti lasten sairastelut on raskaita, kun mies ei käsitä huoltani.

 

[raivostunut]

Nyt ap varmaan pahoittaa mielensä vielä enemmän, mutta hän kuulostaa juuri sellaiselta itsekeskeiseltä minä-ihmiseltä, joka ottaa kaiken itselleen ja itseensä. Maailma ja sen onnettomuudet tapahtuvasta ap:stä riippumatta. Hän ei ole niin tärkeä.

Ystävä on ihan oikeassa: kyseessä on veljen lapsi ja vaikka ap varmasti kantaa huolta lapsesta, niin tärkeämpää olisi kantaa huolta veljestä ja tämän surusta, ei ap:n omasta. Ja oikeasti: mies ei loukkaa sua henkilökohtaisesti, jos kysyy, että ajatteletko tälläkin hetkellä sairasta veljentyttöä.

 

["nenni"]

Nyt ap varmaan pahoittaa mielensä vielä enemmän, mutta hän kuulostaa juuri sellaiselta itsekeskeiseltä minä-ihmiseltä, joka ottaa kaiken itselleen ja itseensä. Maailma ja sen onnettomuudet tapahtuvasta ap:stä riippumatta. Hän ei ole niin tärkeä.

Ystävä on ihan oikeassa: kyseessä on veljen lapsi ja vaikka ap varmasti kantaa huolta lapsesta, niin tärkeämpää olisi kantaa huolta veljestä ja tämän surusta, ei ap:n omasta. Ja oikeasti: mies ei loukkaa sua henkilökohtaisesti, jos kysyy, että ajatteletko tälläkin hetkellä sairasta veljentyttöä.

Ihan hienoa että ap noin jaksaa välittää muista mutta todellakin nyt se suru ja huoli on veljellänsä ja hänen vaimollaan ja he todellakin tarvitsevat kaiken tuen ja avun. Vaikka kuinka välillä huolettaa ja on itku kurkussa niin joskus on vaan laitettava se oma "jaksaminen" sivuun ja kerättävä ne voimansa auttaakseen ja tukeakseen muita.
Itse toki saa olla huolissaan mutta ei voi olettaa että muut ovat aina sinua lohduttamassa vaikka asiat olisivat tapahtuneet jollekin muulle, sinuakin tarvitaan muiden tueksi.
Ja vaikka siitä tuskin on kyse niin miehelle/läheisille voi olla rankkaa jos joka kerta kun jollekin muulle tapahtuu jotain ap "menee palasiksi".

 

[raivostunut]

harvoin enää nykyään löytyy noin empaattisia ja toisia huomioivia ihmisiä kuin sinä. ja miehesi varmaan tarkoitti vaan hyvää. mutta ei osannut toisenlailla asiaa esittää

No ei ole empatiaa miettiä, että miten rankkaa itsellä on ja miten se vaikuttaa ap:een, kun läheisen perheessä käy huonosti. Eikä ole toisten huomioimista ottaa aina itseensä, jos joku ehkä sanoi pahasti jollakin tavalla tulkittuna.

 

["alkup"]

[QUOTE="nenni";23490965]Ihan hienoa että ap noin jaksaa välittää muista mutta todellakin nyt se suru ja huoli on veljellänsä ja hänen vaimollaan ja he todellakin tarvitsevat kaiken tuen ja avun. Vaikka kuinka välillä huolettaa ja on itku kurkussa niin joskus on vaan laitettava se oma "jaksaminen" sivuun ja kerättävä ne voimansa auttaakseen ja tukeakseen muita.
Itse toki saa olla huolissaan mutta ei voi olettaa että muut ovat aina sinua lohduttamassa vaikka asiat olisivat tapahtuneet jollekin muulle, sinuakin tarvitaan muiden tueksi.
Ja vaikka siitä tuskin on kyse niin miehelle/läheisille voi olla rankkaa jos joka kerta kun jollekin muulle tapahtuu jotain ap "menee palasiksi".[/QUOTE]

Voi jumankauta. Minä todellakin olen antanut apua ja auttanut läheisiäni ihan jatkuvasti, ihan oman jaksamiseni rajoilla ja kustannuksella. Olenko itse saanut apua mm. mieheni syöpähoitojen aikana? No en todellakaan. Silti olen auttanut. Nytkään en mielestäni sanonut, että en auttaisi. Koko päivän olen puhelimitse ollut yhteydessä veljeeni ja tukenut häntä. Meillä on täällä tällä hetkellä omankin perheen sisällä vakava asia meneillään, mutta kukaan ei ole kysynyt minulta, ettämiten minä voin. Enkä ole sitä odottanutkaan, mutta sivuhuomautuksena vain totean, että ei ole kysytty. Mutta minulla saa olla suru ja huoli veljentytöstäni ja SILTI minä voin myös olla heidän tukenaan. Aamulla kun asiasta kuulinki niin aloitin itkemään vasta puhelun jälkeen. Varoin itkemästä veljeni kuullen, koska kokemuksesta tiedän että sillä hetkell äei kaipaa sitä että rauhoittelee toista. Itse olen joutunut vastaavassa tilanteessa rauhoittelemaan mm. omaa isääni kun itse soitin hänelle ja pyysin tukea ja tilanne kääntyikin täysin toisinpäin.

Mutta ilmeisesti olen suoranainen kusipää. Täytyy lakata kantamasta huolta ja välittää paskaakaan mistään.

 

["vieras"]

Ystäväsi varmaan tarkoitti, että enempi veljeesi koskee. Muistan kun lapseni kuoli, niin anoppi sanoi, että miksi hänelle tapahtuu kaikki kamala aina. ja minä olin apseni menettänyt. tottakai se muihin koskee, mutta minulle se oli tapahtunut..

 

["höh"]

Menee nyt empatiat ja sympatiat sekaisin.