Hei hyvin pitkästä aikaa!
Olen pitänyt pitkän palstatauon, kun alkoi tuntua siltä, että tauko raskauden yrittämiseen on paikallaan.
Päivitelleenpäs päivät kohdilleen, eli tänään on kp 5 ja yk 14 jo meneillään.
Mistähän mä aloittaisin?
Pari kiertoa sitten kun kuukautiset olivat viikon myöhässä, mutta tulivat sitten kuitenkin, niin sen jälkeen alkoi tosi outo vuoto. Mulla koski alapäähän, peiton heiluttelut ei käynyt silloin mielessäkään ja sitten alkoi se outo vuoto noin viikko menkkojen jälkeen. Se ei ollut verta eikä verihyytymiä, vaan ne oli sellaisia ruskeita klönttejä. Niinku ois ollu lihaa, selllaisia ruskeita palasia.. Pupuilut jäi siltä kierrolta pupuilematta. No pikkuhiljaa tuo alapääkipu katosi ja vuoto loppui niin en sit käynyt lääkärissä. Mitä lie ollut, mutta seuraavat menkat tulivat sit kuitenkin ajallaan.
Elokuun loppupuolella kävin tk-lääkärillä ja koska jo aiemmin kevättalvella otetuista veri ym.kokeista ei näkynyt mitään hälyttävää, niin uusia ei nyt otettu. Lääkäri kuitenkin laittoi lähetteen naistentautien poliklinikalle, koska raskautta yritetty aktiivisesti jo yli vuosi ja tärppiä ei ole käynyt. Jonot sinne ovat n. 3kk .. :/ Eli vuoden loppupuolelle menee.
Lääkäri heitti ilmaan myös kysymyksen, onko minulta tutkittu endometrioosin mahdollisuutta. No ei ole. Vasta viime päivinä olen ruvennut miettimään tuon endon mahdollisuutta. Googlettelin oireita ja useampi oire sopi itseeni :/ Mm. mulla tulee usein välivuotoja kierron puolivälissä..
Tämä kierto alkoi hyvin matalilla mielialoilla. Kesällä ja viime talvenakin olen yrittänyt kovasti tsempata itseäni, että kyllä se plussa sieltä vielä tulee. Mutta nyt se totuus iski kasvoille ja kovaa. Kun vuoden rajapyykki on täyttynyt, niin pakostakin sitä alkaa miettimään, missä on vika. Ja vielä jotenkin tuo syksyn tuntu tuo vauvan kaipuun taas pinnalle. Olen huomannut, että menkkojen aikaan mielialat käy tosi matalalla ja nyt alkuviikosta useampana iltana kyyneleet on tulleet silmiin, kun miettii näitä elämän suuria asioita. Joskus tuntuu, niin pahalta kun tekee kaikkensa ja silti saa pettyä kuukausi kuukauden perään ja tähän asiaan kun ei voi millään tavalla vaikuttaa. Mut tää on jo niin tuttua tää yrityskertojen kulku, että tästä ne mielialat vaan kohenee ja uusi toivon kipinä pian syttyy
Vaikka minulla onkin välillä näitä päiviä kun ahdistaa, niin siitä huolimatta olen yrittänyt ajatella, että kaikella tällä on joku tarkoitus. Se tarkoitus ei ole vielä selvillä, mutta joku päivä (kenties sen plussan jälkeen/joskus lapsen syntymän jälkeen?) sen ymmärtää. Silloin sitä tajuaa, että just näinhän tämän pitikin mennä. Mutta vielä sitä ei ymmärrä, ja joskus se tekee siksi niin kipeää.
Myönnän, että varsinkin tämän viikon alussa minulla on ollut vaikeuksia suhtautua tähän sekundääriseen lapsettomuuteen, mutta siitä huolimatta on vielä uskoa jäljellä, että kyllä meille vielä joskus toinen vauva suodaan<3
Itsekin aloitin samoihin aikoihin greippimehun juonnin, kuin te muutkin olitte aloittaneet. On se kyllä pahaa, ei siihen makuun totu kyllä millään, mutta urheudelle (ja raskauden toivossa
) sen saa alas
Raskausjan monivitamiini valmistetta olen syönyt viime syksystä asti ja nyt olen miettinyt pitäisiköhän se vaihtaaa johonkin toiseen. Täytyy varmaan googletella. Ovistikutkin kolahti tänään postilaatikkoon, niin viikon kuluttua pääseekin jo testaileen.
Anneli, kiva että teillä lähti asiat nyt etenemään ja läksitte tutkimuksiin
Kävitkö muuten yksityisellä vai missä, kun noin nopeasti pääsitte? Ja saako tiedustella hintaa?
Kaikille muillekin pahoittelut tädistä tasapuolisesti!
