Nyt sitten räjähdin

[Mamikka]

Meijän poika ollu mussa kii jo kohta 2kk ajan ikää 1.v4kk.Et vessassa saa käydä rauhassa, et juoda kahvia ,et poistua näkö kentästä vaikka iskä ois lähellä...jne...tiedän että kuuluu ikä vaiheeseen mutta jotenkin ite ihan puhki kun ei "hetkeäkään saa hengähtää saati että ois omaa aikaa edes hetki huh :/ Tänään tossa illalla kun pojan nukkuma aika koitti kävi nätisti sänkyynsä,mutta kun poistuin huoneesta huuto alkoi ei rauhottunut vaik iskä vieressä ja yritti saada poikaa rauhottumaan mutta ei kun äiti ja äkkiä menin rauhottu hetkeks kun jälleen yritin poistua alkoi huuto...sitten ärähdin ja sanoin mitä sanoin hiukan kovemmalla äänellä poika "pelästy oli hiljaa ja rauhottu mutta mua jäi vaivaamaan muistaako se kun korotin ääntä..?Purskahdin itkuun :'( kun poika viimein rauhottu nukkumaan.Pyysin anteeks ja sanoin rakastavani mutta kun paloi pinna ja avasin suun sain omaan tuntoon kolauksen.Mutta nyt purkauduin minäkin vuorostani,pakko oli tuntu et pää hajoo ja ei tajuu muutenkaan maailman menosta kohta mitään kun koko ajan olet ÄITI joka on lähellä ja tekee ja on se joka koko ajan jaksaa jne.Onhan se hienoa olla jollekkin korvaamaton mutta nyt tuntuu että kohta tosiaan haluan ja äkkiä töihin että saan omaa aikaa.Sekavaa ottakaa selvääääääää

 

[älä murehdi]

Tiedän tunteen, meidän ensimmäinen oli iilimato tämä toinen sitten itsenäisempi vaikka samaa ne kaikki tekee jossain määrin. Nyt vaan oveluutta ja kovaa tahtoa(kovempaa uin pirpanalla) ja isi apuun. Lähde käymään vaikka kioskilla niin tulee hetki rauhaa..Menee kyllä ohi..niinkuin kaikki muukin. Yritin ensimmäisen kanssa olla oikein pätevä äiti, mutta lapsi kun on herkkä luonteeltaan niin huomasin ettei se äidistä ole kiinni(paitsi että äitikin on herkkä ja empaattinen). Minäkin sain itseni riuhdotuksi irti liiasta takertumisesta vasta juuri tuolla kiukulla. Se on nyt teillä miolemmilla kehitystehtävä, ettette jää loppuiäksi liian riippuvaisiksi. Molemmille tekee ensin tiukkaa mutta kohta helpottaa. =) ihan varmasti. Jokainen huutaa edes sen kerran useimmat useamminkin..

 

[Gerbeera]

Voi mamika! Täällä on äiti joka räjähtää vähän väliä. Olen ihan loppu ja aina tulee paha mieli, kun tulee ääntä koretettua ja koko perheellä on paha olla.

Mun ystävä lohdutti (jolla 5 lasta), ettei ne lapset huutamisesta rikki mene.
Ja terkkarimmekin sanoi, että kyllä lapsen pitää nähdä niitäkin hetkiä kun vanhempi on vihainen.

Minä omalta kohdaltani tiedän, että pinnani on liian lyhyt. Parin vuoden univaje vaivaa ja tämä syksy aika on mälsää, kun on niin pimeetä.

Se on vanhemman osa, että aina sitä tuntee syyllisyyttä jostakin. Ei muuta kuin :hug: ja päivänjatkoa