Mitä tälle palstalle on tapahtunut??
No anyway,tulin kertomaan että Miljan toimenpide sujui oikein hyvin ja tyttökin voi jo mainiosti! :heart:
Keskiviikkona klo:10.00 ilmottauduimme sairaalaan.Päivä kului todella nopeasti kun hypättiin paikasta toiseen:Sydänfilmissä,keuhkokuvassa,verikokeissa,punnituksessa,anestesia-lääkärin juttusilla ym.Illalla pääsimme sairaalasta ja aamulla olisi oltava paikalla vähän ennen kahdeksaa,toimenpide alotettaisiin yhdeksältä.Niin me ajeltiin yöksi Vantaalle mun serkun luo.Aamulla puol seiska kello soimaan ja matkaan.
Sairaalassa Miljan nivustaipeisiin ja kämmenselkiin laitettiin puuduttavaa rasvaa ja teipit niiden päälle.Suun kautta ruiskulla annettiin rauhottavaa.Sitten saimme pidellä tyttöä sylissä vähän vakaa tunnin,et lääke vaikuttaa.Meni vartti niin pikkusen silmistä alkoi nähdä vaikutuksen,ne näyttivät väsyneeltä ja aina kun neiti pyrki sylistä pois,pää retkahti eteenpäin,se näytti liian raskaalta kannateltavaksi.Yritimme saada tytön viihtymään sylissä sellasen eläinlelun avulla,missä painellaan ja väännellään niitä nappeja.Sit aina ponnahtaa esiin joko maajussi,tipu/kana,lehmä tai lammas.Ja vaikka normaalisti Milja tiesi hyvin mikä on mikä,niin nyt ne kaikki olivat vaan possuja..Tyttö oli niin sekaisin ja tokkurainen.Välillä näytti et hän näki hallusinaatioita.Hän tuijotti kattoa kohti silmät suurina ja kädet ylöspäin kohotettuina..Se oli aika kurjaa katsoa vierestä kun oma lapsi oli siinä tilassa.Outo tunne,välillä nauratti ja välillä ihan kauhistutti.
Tasan kello yhdeksän hoitaja tuli kauheella kiireellä hakemaan Miljaa.Lelu napattiin pois häneltä ja tyttö pantiin sänkyynsä makaamaan,siinä vaiheessa Miljalle riitti.Neiti alkoi parkumaan minkä kurkusta lähti ja rauhoittavasta huolimatta pyrki epätoivoisena sängystä ylös.Me yritettiin mieheni kans parhaamme saada tyttö pysymään makuuasennossa,hoitajan työntäessä sänkyä kokoajan eteenpäin.Pelkäsin et Milja horjahtaa ja lyö päänsä sängyn metallisiin pinnoihin.Kuljettiin käytäviä ja tyttö huusi ja huusi.Lopulta hoitaja antoi luvan loppumatkaksi ottaa Miljan syliin.Ei se auttanut enää,tyttö oli niin hysteerinen ja huusi ja rimpuili.Hoitaja ihmetteli kuinka rauhoittava ei ollut tehonnut.Se millaisena mä näin Miljan aikasemmin todisti et oili se kyllä tehonnut aika hyvin..mut en sanonut mitään.Lopulta päästiin tilaan jonka oven toisella puolella toimenpide tehtäisiin.Milja laitettiin takaisin sänkyyn.Meidän matka loppuisi tähän.Kuulema noin kahden tunnin kuluttua meille soitettaisiin kun tyttö viedään heräämöön ja siitä kahden tunnin päästä se tuotaisiin takaisin osastolle.Heräämöön me emme saaneet mennä.Niin hoitaja katosi Miljan kanssa ovista,mä käännyin heti ja lähdin nopeasti kulkemaan pois päin.En kestänyt enempää kuulla sitä hysteeristä huutoa.
Vaitonaisina me kuljeskeltiin miehen kanssa Meilahden rannassa ja vilkuiltiin kelloa.Istuttiin kallion reunalle tupakalle ja taas vilkuiltiin kelloa.Päätettiin et yritetään käydä haukkaamassa vähän aamupalaa,että jaksaa sitten Miljan kanssa kun se tulee operaatiosta.Taas kuljettiin kaduilla ja kytättiin kelloa.Lopulta,klo 09.49 mun puhelin soi.Soittajan nimi meni ihan ohi,mut hän kertoi että toimenpide on nyt ohi ja kaikki sujui hyvin.Milja on viety nyt heräämöön ja tuodaan noin kahden tunnin kuluttua osastolle.Mä puristin puhelinta kaksin käsin ja kiittelin soittajaa.Kerroin miehelle uutiset.Taas me odoteltiin,käveltiin ja polteltiin.Vilkuiltiin kelloa ja käveltiin.Lopulta se tuli puoli yksi ja päätettiin mennä osastolle jo valmiiksi.Todellisuudessa me odotettiin osastolla varttia vaille kahteen.Tuntui hirveeltä istua vaan paikalla ja tuijottaa kelloa.
Kun Milja tuotiin huoneeseen hän oli jo hereillä.Silmät näytti tosi unisilta ja tyttö väsyneeltä,mut hän hymyili meille heti.Me kuultiin et silloin kun hänet vietiin sinne niin itku oli loppunut samantien,kun joku mukava lääkäri ojensi hälle jonku pupu-lelun,mihin Milja oli ihastunut tosi kovaa..Hoitaja kertoi et Miljan pitäisi pysyä nyt neljään asti makuuasennossa,hetken päästä vois pikkusen maistella mehua ja illalla ruokaa.
Vähän ennen kolmea Milja sai mehua,se pysyi jopa sisällä.Kolmelta tyttö nukahti.Puol viiden aikaan hän oksensi mehut pihalle ja jatkoi unia.Oksennus tuli niin yllätyksenä etten kerennyt tehdä mitään.Hoitajat kävivät välillä mittaamassa pulssin ja verenpaineen sekä lämmön.Milja nukkui tosi sikeesti.Puoli kuuden aikoihin hän heräsi ja pyysi mehua.Sitä sitten illan aikana lipitettiinkin desi kaupalla.Nyt se pysyi jo sisälläkin.Välillä Milja hermostui ihan pikkuasioista ja alkoi parkua.Mä kysyin minkä pehmon se haluaisi jos äiti kävis ostamassa jonkun,tyttö sai kauheen raivarin ja huusi sen pupun perään jonka oli aikaisemmin nähnyt.Mä päätin et joku pupu täytyy löytää,mut eihän sielä kahviossa ollut myynnissä ainuttakaan pupua.Mä ostin sit jonku uninallen ja ihme kyllä,se kelpasi oikein hyvin.Milja sai sit syödä illalla vielä vähän ruokaakin,sekin pysyi sisällä.Noin yhdeksän aikoihin sain tytön nukahtamaan yöunille ja me hiivittiin hiljaa pois.Vantaalla käytiin pikaisesti saunassa ja syötiin vähän.Serkkuni oli ostanut mulle synttärilahjan,mä olin unohtanut et mulla oli synttärit.Sain jonku kivan dvd:n joka sisälsi tosi paljon musavideoita,sit sain korvakorut ja minikokoisen kädestä ennustamisen kirjan.Lahja oli käärittynä servettiin,kun paperi oli kuulema loppunut.Aika hyvä idea..
Aamulla varttia vaille kahdeksan saavuimme sairaalaan K4 osastolle.Milja oli juuri herännyt.Yö oli kuulema sujunut hyvin,tyttö ei ollut herännyt kertaakaan.Teimme neitin kanssa aamupesut ja syötimme puuron.Neiti sai kamalan raivarin kun hoitajat toivat juomaksi lämmintä maitoa.Meidän neiti ei voinut sietää sitä ja niin se vaihdettiin.Me odoteltiin kokoajann et lääkäri tulis kierrokselle,mut ei se meidän luo tullutkaan.Me käytiin sydänfilmissä ja keuhkokuvassa.Sydänfilmin ottava lääkäri,oli ollut Miljan toimenpiteessä mukana ja kertoi että kaikki oli sujunut nappiin.Katetri oli tukkinut täydellisesti sen vuotavan kohdan.Hän näytti monitorista missä kohtaa katetri oli,se näkyi mustavalkoisessa kuvassa kirkkaan valkoisena pallukkana.Se tulisi kuulema näkymään tulevaisuudessa aina sydänfilmissä,koska sisälsi metallia.Lääkäri kertoi myös että pieni vinkuva sivuääni ei johtunutkaan ductuksesta,vaan oli ilmeisesti jokin ns.hyvänlaatuinen sivuääni,joka lähtisi vanhetessa,koska muuta vikaa he eivät sydämestä löytäneet.
Lopulta Miljalta irroitettiin kanyylit ja muut,nivusisssa oleva "haavalappu"irroitettiin ja haavaa vähän puhdistettiin.Vaihdoimme omat vaatteet päälle.Saimme mukaan todistukset korvausten hakemista varten sekä hoito-ohjeet Miljalle.Kiittelimme hoitajia ja lähdimme kotiin.
Matka sujui yllättävän hyvin.Milja taisi nukkua ekat pari tuntia matkasta.Seuraavat pari tunti kuunneltiin Ti-ti nallea ja Milja taputteli ja lauloi mukana.Viimeinen tunti oli pientä kitinää ja huutoa,alkoi siinä puutua paikat jo itse kullakin.
Nyt on sunnuntai ja Milja voi jo oikein loistavasti!Kipulääkkeeksi määrättiin tarvittaessa panadolia,mutta ei sille ole tarvetta ollut.Neiti vaikuttaa täysin pirteältä ja terveeltä.On taas oma hulivili-itsensä.
Olikohan tarina jokseenkin sekava?Mä itse olen vieläkin vähän väsynyt,tai sit se johtuu tästä flunssasta jonka reissussa sain.Mut välillä tuntuu ettei ajatus oikein kulje..
:hug: