Nyt siellä pk:a sitten aloitellaan

[leevi]

Ollaan muutamana päivänä totuteltu lasta päiväkotiin. Alku oli hankalaa, ei meinannut millään irroittaa otettaan minusta. Nyt viimeisin kerta oli jo parempi, meni itsekseen pihalla ja touhuili hiukan. Ei kuitenkaan ota kontaktia muihin lapsiin pahemmin.

Olen perustellut pk:iin menoa mm. sillä, että lapsi saa siellä virikkeitä. No, näkemäni perusteella en nyt sanoisi, että kotonakaan asiat ihan huonosti virikkeiden suhteen on! Minä paneudun lapsen kanssa leikkimiseen: selitän asioita hänelle ja todella kuuntelen, mitä hän yrittää sanoa. Päiväkodin tädit tuntuivat enemmänkin esittelevän palikoita yms. lapsille sen kummemmin keskittymättä lapseen / lapsiin. Mitään todellista keskustelua en ole myöskään nähnyt lasten kanssa yritettävän, vaikka sitähän taaperoikäiset (ainakin meidän) kaipaavat. Olen aina puhunut hänelle kuin vertaiselleni ihmiselle.

No, sehän on kuitenkin lastenhoitajien työpaikka - olisi kai liikaa toivoa, että he olisivat kiinnostuneita kaikista lapsista persoonina ja ihmisinä. Pääasia, että pitävät heidät päivän ajan hengissä...?

Tuntuu vaan niin pahalta katsoa arempia ja hiljaisempia taaperoita, kun saavat iät ja ajat kyhjöttää yksinään sivussa. Aion kaiken leimautumisen uhallakin vielä sanoa toiveeni siitä, että jos meidän poika istuu vaan pitkän aikaa apaattisena jossakin syrjässä, niin tädit hakisivat hänet mukaan leikkiin. Eri asia on tietenkin, jos lapsi touhuilee yksinään ja näyttää viihtyvän.

Kaikki on niin erilaista kuin kotona: syöminen, pottailu...kotona ne tehdään lapsentahtisesti ja omine, tuttuine "rituaaleineen". Toivottavasti lapsi sopeutuu joukkoon ja sen vaatimaan aikatauluun.

No, muutaman päivän päästä nähdään kuinka hän jää sinne yksinään, kun minun työt alkavat. Huh huh.

 

[mammeli]

Sama tunne...Päiväkoti alkoi viikko sitten. Tuntuu tosi pahalta kun lapsi itkee kun lähden ja itkee kun tulen.. Todella rankkaa on tämä aloitus. Toivottavasti helpottuu kohta!

 

[leevi]

Mitä pk:n tädit ovat kertoneet päivän kulusta; onko lapsesi itkeskellyt paljon päivän aikana vai onko itku ajoittunut siihen, kun hän näkee sinun lähtevän ja vastaavasti näkee sinun tulevan takaisin?

Olen puhunut tässä pojalle, että "sitten mennään päiväkotiin ja äiti lähtee asioille ja sinä jäät sinne kivojen tätien ja lasten kanssa leikkimään ja äiti tulee pian hakemaan pois...". Poika toteaa siihen vaan, että "äittä" eli olettaa, että minä jään hänen kanssaan sinne. Niin kuin nyt ollaan totuttelussa oltu siellä yhdessä.

Kyllä risoo ja pahasti. Jos olisi edes työ, josta olisi tosi innostunut tai nk. kutsumustyö, mutta ei. Olenkin päättänyt, että vuodenvaihde on vedenjakaja. Jos elämä on muuttunut h*******ksi, niin jään uudelleen pois töistä. Syön vaikka itse kaurapuuroa vuoden, laihdunpahan samalla.

 

[meillä]

Tyttö 2v aloitti 2 viikkoa sitten päiväkodissa. Aloitusta edeltävällä viikolla kävimme joka päivä tunti-pari tuntia tutustumassa paikkoihin ja hoitotäteihin. Sillä viikolla perjantaina oli eka kerta kun tyttö suostui lähtemään sylistä mihinkään. Onhan se itkeskelyä kun aamulla vien hänet, mutta rauhoittuu 5 min siitä kun olen lähtenyt ja on koko päivän reipas+nukkuukin hyvin (n. 2h), joka on minusta hyvä merkki. Kahtena eka viikkona tuli iso itku myös silloin kun menin hakemaan, mutta se on jäänyt pois. Syöminen ei oikein sujunut eka viikolla, mutta toisella viikolla on syönytkin jo reippaasti.
Eli se on ihan normaalia tuo itkeskely vienti-/hakutilanteessa ja niin näytti olevan ihan kaikkien lasten kohdalla. Kyllä se viikkoja vie, että pieni tottuu siihen uuteen maailmaan/rytmiin ja huomaa sen, että hänet aina haetaan sieltä kotiin. Harvoin päiväkoti voi NIIN huono paikka olla, että sieltä pitäisi lapsensa pois ottaa ja jäädä kotiin hoitamaan.

 

[leevi]

No niin, tänään jäi aamupäiväksi hoitoon. Ilman itkuja sujui, kuulemma kerran oli itkenyt pihalta takaisin sisään mentäessä portin pielessä... mutta tulin hakemaan sitten kun oli syönyt siinä lounasta. Nyt nukkuu päiväunia kotona.

Olen tyytyväinen, että tajusin olla tämän ekan varsinaisen pk-viikon vielä itse kotona. Näin saan homman menemään asteittain - viime viikollahan olimme joka päivä yhdessä tutustumassa päiväkotiin.

Huomenna jää ehkä jo päiväuniksikin hoitoon. Tuntuu olevan tälle äidille suuri kynnys...tämän aamupäivän meni hyvin, siinähän ehti tehdä kotitöitä ynnä muita järjestelyjä hienosti.

Jos olisi rohkeutta heittäytyä tekemään töitä kotoa käsin (yrittäjäksi siis) niin tällaista aamupäivät hoidossa -elämää voisi alkaa viettää. Lapsi ja äiti voisivat kumpikin hyvin! Mutta niin kauan kuin en uskalla repäistä itseäni irti tavallisesta ansiotyöstä, se jää haaveeksi...

 

[Debra]

Meillä ollaan samassa tilanteessa, eli nyt käyty kolme päivää aamupäivästä leikkimässä ja tutustumassa päiväkotiin. Huomenna jätän koko aamupäiväksi hoitoon ja perjantaina syö myös lounaan siellä.

Ihan hyvin on mennyt, poika menee ja touhuaa muiden seassa. Väsähtää aika nopeasti, varsinkin ulkoleikeissä. Tuota ikää kun on vasta 1v3kk. Tiedän, että yksin jäädessään etsii ja ikävöi äitiä ja varmasti itkee, ainakin alkuun. Täytyy vaan jotenkin yrittää kestää se alku ja uskoa, että nopeasti se sinne sopeutuu. Sydämestä se kyllä riipaisee, ei sille voi mitään... :'(