nyt se sitten tapahtui

:hug:

 

:hug:

 

Multakin haleja :hug: !
Ihanaa kun sulla rakas isäpuoli, ollut!
Aika harvoin näin kuinkaan!
Annan yhtä paljon haleja kun poikani lapset tänään!


:hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:

 

:hug:
Olen pahoillani.
Saako kysyä, että mihin isäpuolesi kuoli?

syöpä vei mennessään

:hug: Niin munkin isäni. Vielä kuolinpäivänään oli niin tolkuissaan että ehti testamentin tehdä. Sitten katkesi hengitys unessa. Otan osaa.

 

:hug:
Olen pahoillani.
Saako kysyä, että mihin isäpuolesi kuoli?

syöpä vei mennessään

:hug: Niin munkin isäni. Vielä kuolinpäivänään oli niin tolkuissaan että ehti testamentin tehdä. Sitten katkesi hengitys unessa. Otan osaa.

Mun isä eli omissa maailmoissaan lopun päivät,kun syöpä oli levinnyt aivoihin..Sinänsä "hyvä",ettei tajunnut tilannetta itse,mutta meille läheisille järkyttävää..

 

Isäpuoleni meni suhteellisen nopeasti, luulin kaiken olevan viellä hallinnassa viikko sitten, sen jälkeen olikin pelkkää alamäkeä. Viimeiset kaksi päivää hän ei reagoinut enää kuin kipuun. Rauhallisesti oli hän nukkunut pois,mikä tässä helpottava asia jos niitä etsitään.
Koossa on vaan pysyttyvä lasten takia, hengitettävä syvään ja jatkettava. hetki tulee ett tuntuu että pato murtuu......
Aamulla näytti hyvältä sitten luin tyttäreni kirjoittaman runon papalleen, jonka eilen illalla kirjoittanut ja niin tuntui ettei enää estämikään murtumista. nyt taas koossa (syvään hengitys, silmien kuivaus).

Kiitos kaikille tuesta! arvasta paljon että jaksatte ymmärtää!

 

:hug: :hug:

 

Otan osaa sun ja perheesi suruun. :hug: Se on raskasta aikaa, muistan oman äidin kuolemasta sen ajan kun sain tietää sen, oli se kova paikka, vaikka siitä on jo kohta 5 vuotta.

 

:hug: