Nyt saatte puuttua mun elämään ja sanoa, mitä tekisitte!

Eli tilanne on tämä. Meillä on 02/99 poika, 01/01 tyttö ja 09/03 poika. Mies ilmoitti jo kolmatta odotettaessa, että lapsiluku on sitten täynnä. Silloin asiaa kovasti kävin läpi ja sopeuduin ajatukseen. Kun kuopus täytti 3v, menin töihin ja vakipaikka olisi ehkä keväällä luvassa.

Nyt sitten vauvakuume vaivaa ihan yllättäen. En tiedä johtuuko se ympärille syntyneistä vauvoista, keväästä vai silkasta hulluudesta, mutta ajatus vielä yhdestä lapsesta alkaa houkutella kummasti. Eilen varovasti puolileikilläni otin asian puheeksi miehen kanssa, ja "kauhukseni" mies totesi, ettei hänellä oikeastaan olisi mitään sitä vastaan.

Olisi ollut helpompaa, jos mies olisi mut tyrmännyt täysin. Nyt asia pyörii kovasti mielessä ja mietin, mitä tehdä. Toisaalta helpompi elämä jo isompien lasten kanssa ja työssäkäynti houkuttelee, toisaalta hyppääminen työarjesta vielä kerran kotiäidiksi olisi myös ihanaa.

Mut miten käytännön asiat:auto, asunto (tällä hetkellä 3 makuuhuonetta, pojat toisessa ja tyttö omassaan)...?

Mitä tekisit?
 
Kiitos kommenteista..

tuohon asuntoasiaan. Tässä me on ajateltu 3 lapsen kanssa mahtua asumaan, isompaan ei ole varaa. On oma talo, neliöitä 120, hyvin mahdutaan tässä tilanteessa. Rakennusoikeutta olisi jäljellä, joten ehkä taloa voisi laajentaa jos lapsia olisi yksi lisää..

Olen myös miettinyt, etten töissä kertoisi mitään ennen kuin työkuviot selviää. Tosin olen aiemmissa raskauksissa ollut niin huonovointinen, ettei salailu ehkä onnistu. Tosin kuvio on sellainen, etteivät ehkä missään tilanteessa voi olla mua vakinaistamatta.

En vaan tiedä haluanko vai enkö halua vielä yhtä lasta? Millä sen saisin päätettyä?

Ehkä pitäisi antaa ajan kulua ja katsoa vaikka kesällä miltä tuntuu. Olen vaan niin sellainen ihminen, että asiat pitää tapahtua HETI eikä joskus kuukausien päästä. Enkä tarkoita tällä sitä raskaaksi tulemista vaan päätöksen tekoa.
 
onnimannimatikka
Niin, mä nauttisin tosta tilanteesta. Haaveilusta, kun kerran mieskin näytti vihreää valoa. Ottaisin ihan rauhassa ja "makustelisin" tilannetta, ihan vaikka miettien hyviä ja huonoja puolia ja tosiaan "nauttisin" kun vois saada toteutettua haaveen, mutta vielä voi perääntyäkin.

En pitäis mitään kiirettä, todennäköisesti kevään mittaan sulle tulee (ja teille) jompi kumpi kristallinkirkas ajatus...tai ellei tule niin anna ajan kulua, varmasti jossain vaiheessa tulee. Älä tee hätiköityä päätöksiä, haaveiluakin on ihanaa ja suunnittelu ja miettiminen.
 
Tekisin lapsen. Ja tää on multa sanottu paljon: tässä on vasta kuukausi eletty ilman sitä raskaushelvettiä, ja toi vauvakin on, vaikkakin äärimmäisen suloinen ja ihana ja aivan mahtava, myös paljon vaativa. Mutta tekisin, silti. Ja tekisin vaikka makuuhuoneita olisi vain kolme ( meillä on kaksi, mutta lapsia kolme: sijoituskohde meidän vanhempien omalle sängylle tulee olemaan tulevaisuudessa meidän nykyinen ullakkohuone ): pienihän menee joka tapauksessa pitkään teidänkin kanssa, ja sitt voitte miettiä sen jälkeen nukkumajärjestystä uusiksi kun on aika. Kyllä. Vauvan tekoon siitä, mars mars. :wave:
 
Alkuperäinen kirjoittaja onnimannimatikka:
Niin, mä nauttisin tosta tilanteesta. Haaveilusta, kun kerran mieskin näytti vihreää valoa. Ottaisin ihan rauhassa ja "makustelisin" tilannetta, ihan vaikka miettien hyviä ja huonoja puolia ja tosiaan "nauttisin" kun vois saada toteutettua haaveen, mutta vielä voi perääntyäkin.

En pitäis mitään kiirettä, todennäköisesti kevään mittaan sulle tulee (ja teille) jompi kumpi kristallinkirkas ajatus...tai ellei tule niin anna ajan kulua, varmasti jossain vaiheessa tulee. Älä tee hätiköityä päätöksiä, haaveiluakin on ihanaa ja suunnittelu ja miettiminen.
Kiitos :flower: tässä oli viisautta mulle joka aina hätiköin =)

Miksi pitäisi tosiaan päättää nyt. Tilanne ei ihan heti muutu mihinkään, ennemmin selkiytyy. Ehkä musta 2kk päästä tuntuu siltä, että tää on ihan hullu ajatus ja hautaan haaveet, tai sitten päätetään tehdä unelmasta totta.

Ja toisaalta olen niin hölmö, ettei mua talot ja autot huoleta. Jos vauva tulisi, ne asiat hoituisivat. Enemmän mietin omaa jaksamista, miehen jaksamista, muita lapsia, elämää muutaman vuoden päästä.. niitä tärkeämpiä juttuja.

 
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Tekisin lapsen. Ja tää on multa sanottu paljon: tässä on vasta kuukausi eletty ilman sitä raskaushelvettiä, ja toi vauvakin on, vaikkakin äärimmäisen suloinen ja ihana ja aivan mahtava, myös paljon vaativa. Mutta tekisin, silti. Ja tekisin vaikka makuuhuoneita olisi vain kolme ( meillä on kaksi, mutta lapsia kolme: sijoituskohde meidän vanhempien omalle sängylle tulee olemaan tulevaisuudessa meidän nykyinen ullakkohuone ): pienihän menee joka tapauksessa pitkään teidänkin kanssa, ja sitt voitte miettiä sen jälkeen nukkumajärjestystä uusiksi kun on aika. Kyllä. Vauvan tekoon siitä, mars mars. :wave:
Pitäiskö tempaista mies tuolta suihkusta.. :whistle:

Mut edellisessä viestissä kirjoittelin enempi.

 
ja siis mä oon sitä mieltä et jos vähänkään nyt tuntuu siltä, niin vauva. koska ikää tulee koko ajan lisää, sit alkaa olla jo niin "mukavuudenhaluinen" ettei halua vaikka haluaa, tiäks :D vai iltatähtikö olis kiva, jos kuitenkin se vauvakuume viel vaivaa :whistle: ;)
 
Itse olin vähän vastaavassa tilanteessa joitakin vuosia sitten, tosin meillä oli lapsia kaksi ja
kyse oli siitä, josko kuitenkin kolmas.
Punnitsin ja puntaroin asiaa monelta kantilta.( Mies tosin oli alunalkaenkin puhunut kolmesta, minä ehkäpä kahdesta lapsesta)
Minulle lopulta ajatus siitä, että olisin sanonut vauvahaaveille EI, tuntui niin pahalta- että päätimme antaa onnelle mahdollisuuden vielä kerran. Ja onneksi annoimme, kultainen kuopuksemme on seuraus siitä valinnastamme.

 
Olen joskus asettanu ikärajaksi 35v, että sen jälkeen en enää halua lapsia. Siihen on vielä 1v3kk aikaa..

mut en ole vielä niin varma asiasta, että nyt ihan tässä kierrossa alkaisin mitään sille tekemään. Onko kenelläkään vastaavia pohdintoja ollut, vai oletteko olleet ihan varmoja ja käyneet vaan asiaan käsiksi =) ?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Itse olin vähän vastaavassa tilanteessa joitakin vuosia sitten, tosin meillä oli lapsia kaksi ja
kyse oli siitä, josko kuitenkin kolmas.
Punnitsin ja puntaroin asiaa monelta kantilta.( Mies tosin oli alunalkaenkin puhunut kolmesta, minä ehkäpä kahdesta lapsesta)
Minulle lopulta ajatus siitä, että olisin sanonut vauvahaaveille EI, tuntui niin pahalta- että päätimme antaa onnelle mahdollisuuden vielä kerran. Ja onneksi annoimme, kultainen kuopuksemme on seuraus siitä valinnastamme.
Tätäkin olen miettinyt - meidän kuopus on niin ihana, etten voisi kuvitella ettei häntä olisi. Miksei siis vielä yksi ihana mahtuisi taloon ja elämäämme?

Mut sit toisaalta pelottaa, et mitä jos elämä ei olekaan niin suosiollinen ja vauva olisi vakavasti sairas. Sekin täytyy ottaa huomioon ja olla valmis siihen.
 
HelloShitty
Alkuperäinen kirjoittaja Helmilotta:
Alkuperäinen kirjoittaja HelloShitty:
palaan asiaan kesällä kun on kokemusta. nelosen la 4.6. :D
Oliko teillä vaikea päätös, minkä ikäisiä muut lapset ovat?
no emmä nyt tiedä oliko helppo vai vaikee. yllärivauvaa ootellaan. että kai joku muu päätti meiän puolesta. :LOL: tuntui oikealta mulle alusta asti. :heart:

esikoinen aloittaa syksyllä koulun, toka menee eskariin ja kolmonen täyttää kesäkuussa 3v. kolmonen ja nelonen meiän yhteiset. mulla 2 edellisestä liitosta.
 
Ei
Jos joudut miettimään, haluatko lapsen vai et, niin ei sitä kannata tehdä. Hoitele toisten vauvoja ja nauti siitä, että omasi ovat jo isompia. Mitään et menetä, vaikka et lisää lapsia tee, kun kolme jo kerran on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja HelloShitty:
Alkuperäinen kirjoittaja Helmilotta:
Alkuperäinen kirjoittaja HelloShitty:
palaan asiaan kesällä kun on kokemusta. nelosen la 4.6. :D
Oliko teillä vaikea päätös, minkä ikäisiä muut lapset ovat?
no emmä nyt tiedä oliko helppo vai vaikee. yllärivauvaa ootellaan. että kai joku muu päätti meiän puolesta. :LOL: tuntui oikealta mulle alusta asti. :heart:

esikoinen aloittaa syksyllä koulun, toka menee eskariin ja kolmonen täyttää kesäkuussa 3v. kolmonen ja nelonen meiän yhteiset. mulla 2 edellisestä liitosta.
Miä oikeastaan toivon vahinkoa, niin mun ei tarvitsisi tehdä päätöstä!

 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei:
Jos joudut miettimään, haluatko lapsen vai et, niin ei sitä kannata tehdä. Hoitele toisten vauvoja ja nauti siitä, että omasi ovat jo isompia. Mitään et menetä, vaikka et lisää lapsia tee, kun kolme jo kerran on.
Ehkä mä haluan lapsen, kun tällainen viesti saa mut kapinamielelle? :heart:
 

Yhteistyössä