Nyt potuttaa

Tiedän olevani vain turhan herkkä mutta kyllä potuttaa kun moni pitää mua turhan tiukkiksena kun en halua antaa pojalleni (n. 7,5kk) jäätelöä, suklaata tms. Antavat sitten salaa maistiaisia kun en ole paikalla. Kuulen kyllä asiasta jotain kautta jos ei kyseinen ihminen ite kerro. Olen kyllä moneen kertaan sanonut asiasta mutta tuntuu ettei heitä kiinnosta mun mielipiteet.

Tän lyhyen viestin tarkoituksena on vain purkaa tätä potutusta kun ei ole paikalla ketään kelle "kiukuta".

 

I know the feeling.

Oon supertarkka kaikesta mitä pojalleni (7kk) annan. Ja joskus kylässä saakin korvat punasena selitellä omia näkemyksiään. "Kyllä meidän Antero sai sitä ja sitä jo sen ja sen ikäisenä..."

 

Oon kanssa samoilla jäljillä.Miks turhaan pitää se lapsi totuttaa liian aikaisin niihin kaikkiin makeisiin ja muihin joita ei vielä todellakaan itse osaa kaivata!!Kyllä varmasti ehtii sitten niitä elämässään maistelemaan!Oon itse törmänny ihmettelyyn koska en anna tytölleni mehua(ei oo ees maistanut) vaan aina vettä tai maitoa.Tyttönen on nyt puolitoista vuotias.Ensimmäisillä synttäreillään vasta maistoi jätskiä ja keksiä.Nyttemmin jo oppinut pyytämäänkin...

 

meillä kans isovanhemmat lykkää suuhun vaikka mitä.. tyttö on 8 kk.. ja vaikka ite annankin tytön vähän maistella eri makuja nii en kuitenkaa anna mitään jäätelöä, karkkia tai suolasta.. ja vaikka MÄ annankin, nii ei mun mielestä muiden tarvi mennä antamaan, varsinkaan jos kiellän.. ärsyttää sit just tollanen et "kyllä se ainaki on saanu paljon nuorempana"-jutut.. no joo

 

Mun mielestä on ihan hyvä välttää makeita lapsella, mitä sitä turhaan opettaa, jossain vaiheessa hoksaa ne itsekin... Ja vaikka meillä tyttö vielä niin pieni että vasta totuttelee kiinteään ruokaan, niin olen kyllä päättänyt ettei heti hampaiden ilmestyttyä tarvitsekaan saada mitään sellaisia herkkuja. Voihan sitä muutenkin (terveellisesti ja hammasystävällisesti) herkutella. Kyllä ne lapset ehtivät elämänsä aikana sitä sokeria ja rasvaa syömään liiankin kanssa, mitä sillä turhaan hoppuilemaan... =)

 

mä olen yrittäny kans olla antamatta mitään makeisia,kun en halua 1,2kk:den ikäselle lapselle reikiä hampaisiin, mut aina kun mennään tädin luo kylään, niin pojalle lykätään joku suklaa patukka tai mehupullo käteen.. että ottaa päähän, kun ei viitsitä sen verran kunniottaa mun päätöstä,ettei pojalle anneta makeisia!! nyt mä pelkään, että on enää myöhäistä alkaa kieltämään makeat..

 

Tein just alotuksen samasta aiheesta tuolla vauva puolella
Mua todella ärsyttää kun mm. molemmat neitin kummipariskunnat kun ollaan heillä kylässä tai he meillä niin ovat tarjoamassa neitille, reilu 7kk, kermavaahtoa, jätskiä, suklaata. Yks oli jo lusikka ojossa antamassa jätskiä ennenku älys kysästä että saako. En ymmärrä miks pitäis jo näin nuorena totuttaa makeaan? Olen kyllä tehny selväksi että vielä ei tarvi makeita antaa...ja joskus tulee kommenttia, että kyllähän senkin pitää saada kermavaahtoa kun mekin syödään kakkua.

 

Samasta asiasta tapeltu moneen kertaan ja joka lapsen kohdalla erikseen. (Vaikka itsekin ehkä olen ollut löysempi toisten kanssa kuin esikoisen aikanaan.) Ja kun loppujen lopuksi tässä asiassa on ihan sama, onko jätskistä tms. haittaa vauvalle vai ei, mutta lapsen omien vanhempien mielipidettä pitää kunnioittaa! Vaikka haluaisin pitää kymmenenvanhan erossa karkeista, se on oma päätökseni, jota muiden tulisi mahdollisuuksien mukaan kunnioittaa...

Miksi pitäisi väkisin antaa vauvalle sellaista, mitä hän ei osaa haluta/kaivata, eikä elääkseen välttämättä tarvitse?

 

Ompa "mukava" tietää etten ole ainut. Milläs ihmeellä me saatais nää isovanhemmat ja kummit ym. ymmärtämään että heidän pitää kunnioittaa meidän päätöksiä. Olen mieheni veljen kanssa (joka on myöskin poikamme kummi) muutaman kerran "ottanu yhteen" kun hän ei kunnioita mun päätöksiä. Hän ei ymmärrä mun perusteluita, kerran sanoin ettei ole hänen asiansa ymmärtää eikä päättää ni otti herneet nenään ja tottakai mun mies puolusti veljeään. Mun mies kyllä ymmärtää myös mua mutta tuntuu vaan että veljet menee usein mun edelle monissa asioissa . En ole siitä sanonut kuin anopilleni joka sanoi ymmärtävänsä.... Tiedän että pitäis sanoa se miehellenikin mutta se ei ole niin helppoa.... Olen huono kertomaan tunteistani.

 

mä olin ekasta lapsesta yhtä tarkka. mut sit ku niitä on kaks, ja toinen saa, toinen tajuu että toinen sai ja huutaa vieressä.... no, pakkohan se on antaa.

 

\

Tiedän olevani vain turhan herkkä mutta kyllä potuttaa kun moni pitää mua turhan tiukkiksena kun en halua antaa pojalleni (n. 7,5kk) jäätelöä, suklaata tms. Antavat sitten salaa maistiaisia kun en ole paikalla. Kuulen kyllä asiasta jotain kautta jos ei kyseinen ihminen ite kerro. Olen kyllä moneen kertaan sanonut asiasta mutta tuntuu ettei heitä kiinnosta mun mielipiteet.

Tän lyhyen viestin tarkoituksena on vain purkaa tätä potutusta kun ei ole paikalla ketään kelle "kiukuta".

ymmärrän sinua erittäin hyvin. itse olen kasvanut ympäristössä, jossa isäni hammaslääkäri ja äiti hammashygienisti ja oli itsestään selvää, että herkkuja ym. ei vauvoille, lapsille koko ajan syötetä. Mieheni vanhemmat ovat olleet lepsuja lapsilleen ja nyt jo kyselevät milloin pojalle (5kk) voi antaa herkkuja. Olen kauhuissani!koska me ei haluttais entaa herkkuja ennen kuin osaa itse pyytää!

 

Ei muuta, ku pijä se minkä katsot parhaaksi. SINÄ olet äiti!!!!
Pitäisi (ei meillä ainakaan, tuli riitaa appivanh. kanssa) muiden kunnioittaa sitä minkä päätöksen lasten suhteen vanhempi on tehnyt.
Minä pidin "pääni" ja sen myös toin julki.
Jaksamisiin!!!! :hug:

 

Meillä poika jo 1v4kk ja olen tarkka myös tässä asiassa. Meillä saa namia lauantaisin (esim. Pätkis, Dacapo tms pieni patukka tai mehujää/jätski), ei muina päivinä. Omat vanhempani tajuavat asian, mutta isoäitini (poikamme isomummi siis) ei usko yhtään mitään, mitä sille sanoo ja se ottaa päähän. Mummini ei ole mikään höppänä vielä (ikää 69v), joten siitä se ei johdu. Isomummi antaa karkkia, kun olen vaikkapa vessassa käymässä ja sanoo pojalle, että mene piiloon syömään. Juttu on vaan niin, että jos minä kiellän, niin se pitää! Toki joskus itsekin annan pojalle palan esim. suklaata muulloin, kuin lauantaisin, mutta en tykkää,että joku muu vehkeilee selkäni takana.

 

Täällä 2v ei saa vielä karkkia. Ja päätöstä on kunnioitettu isovanhempienkin puolelta, tai ainakaan muusta ei teidetä
Mehua, keksiä, pullaa tai kakkua tietty saa jos on tarjolla Siinä 3v asti taidetaan karkitonta elämää pitää jos ei ihmeitä tule

 

Kerrankin joku samaa mieltä... On kauheeta katsella kun lapsille aloitetaan liian aikaisin syöttämään karkkia ja limsaa sun muuta mitä lapset ei itse vielä ees osaa vaatia. Menee hampaat ja suolisto ihan pilalle. Oma kummilikka on viis vee ja kärsii ihan hirveistä vatsakivuista kun on alettu syöttää liian aikaisin kaikkee herkkuu...Oma vaavi vasta tuloillaan eikä tulis mieleenkään antaa ennen kouluikää mitään mitä ei lapsi itse oo vailla. Ja kun kotona ei syödä sipsiä/karkkia yms epäterveellistä ei lapsi osaakaan kaivata sitä...

 

Meillä esikko oli noin kolmen vanha kun sai ekan kerran karkkia. Sitä ennen ei edes osannut pyytää kun ei tiennyt mitään niistä. Itse syötiin iltaisin kun tyttö oli jo nukkumassa tai muulloin kun ei ollut näkemässä. Mehusta ei tykännyt pienenä, siitä tykkäsi vasta samoihin aikoihin. Jäätelöä maistoi vajaa parivuotiaana. Nyt esikko on kuusi, karkkipäivä muutaman kerran kuukaudessa, noin joka toinen viikko siis. Joskus poikkeuksellisesti useammin (1kerta/viikko). Ei edes tykkää kovin monista karkeista, on aika tarkka. Limpparia ei juo vieläkään, ei tykkää ollenkaan, sanoo että kirveltää. Parempi niin =) Keskimmäinen oli sitten hieman nuorempi (n.2,5v) saadessaan karkkia. Oli anopilla hoidossa kun oli meidän häät. Oli antanut tytöille sillon vaahtiksia. Nuorimmainen on nyt reilun kohta 1,5v ja ei makeasta tietoakaan muuten kun jäätelöä ollaan maisteltu. Kyllä aion samoilla linjoilla pysyä hänenkin kanssaan vaikka onkin joskus ehkä läsnä kun isot siskot syö karkkia. Useimmiten kuitenkin päiväunilla silloin, niin ei tule kiusausta huudella edes perään
En näe mitään syytä miksi pitäisi pienelle antaa makeaa. Kun ei itse tiedä mitä se on, niin ei sitä tarvitse eikä osaa pyytääkään. Ja vaikka pyytää niin onko pakko antaa?? Se on perusteluna aika huono että kun huutaa/pyytää niin ei voi kieltää, tai kun toinenkin saa ja huutaa vieressä.. Itsehän sen päätöksen tekee milloin antaa ja muitten on vaan elettävä sen mukaan. Kyllä minun päätöstäni on ainakin kunnioitettu vaikka yhdessä välissä olikin hankalaa saada viesti perille omalle äidilleni. Ei ole minun mielestäni mitenkään nipottamista!!