Nyt palo hihat...Apua!

Niin, poika on 13kk ja on alkanut pitämään sellasta kalabaliikkiä ruokapöydässä että alta pois. Eli siis jo kun yritän laittaa tuoliin istumaan, jäykistyy halonpätkäks ja ei halua istua kirveelläkään, huutaa kun palosireeni samalla...
Sitten toi syöttäminen on muuttunut ihan yheks taistelutantereeksi..eli jäykistyy ja huutaa kun yritän edes lähestyä lusikalla, annan hänelle oman ja vielä lautasen nenän eteen että saa itse lapata (mistä ennen tykkäs) mutta nyt suurin osa ruoasta päätty roskiin, lattian kautta. Kauheeta heilumista ja vaakkumista koko prosessi. Tänäänkin koko syömis projekti pääty kauheaan itkuraivariin, kaikki ruoat missä lienee ja mun hermot oli kun viulun kieli....
Muuten poika on kuin enkeli, leikkii, nukkuu super hyvin on aktiivinen ja kiltti.
Onko kenelläkään vinkkejä miten ratkasta syömäraivarit...?

 

Meillä oli yhteen väliin sama juttu mut sit mä tein niin et nostin pojan pois ja annoin rauhoittua(ite myös..) ja 30min-1h kuluttua yritin uudelleen. Ei siitä mitään tule jos väkisin yrittää syöttää. Myös se vaikuttaa asiaan jos ottaa lapsen kesken leikin tuosta vaan pois. Eli antaa leikkiä rauhassa ja juttelee et kohta mennään syömään ja yrittää muutenkin houkutella lapsen pois leikin äärestä. Jossain vaiheessa annoin myös pojalle muuta viihdykettä(lehden, lusikan tms.) pöytään. En leluja. Tsemppiä!

 

Tulipa mieleen, että annatko pojalle välipaloja/naposteltavaa "oikeiden" aterioiden välillä eli onko lapsella todella nälkä, kun ruoka-aika koittaa? En halua syyllistää tms., mutta itse jätän välillä välipalat pois, kun tuntuu että ruoka ei lounas-/päivällisaikaan maista. Ja kas kummaa -ei mitään temppuilua ruokapöydässä. Tai jos taistelua käydään kaikesta huolimatta ettei hampaiden tulo tai joku refluksi-vaiva estä kunnolista syömistä? Voimia toivotan joka tapauksessa! :hug:

 

meillä on käynyt parisen kertaa näin myös (poika oli silloin joku 1,5v). Olin ihan ihmeissäni kun sai tuommosen raivarin yht`äkkiä. Noh, kun huuto ei loppunut,nostin pojan pois ja annoin mennä olkkariin rauhottumaan ihan omissa oloissaan. Hetkisen päästä hän tuli sitten kiltisti syömään. Ei noista aina ota selvää mikä niitä millonkin vaivaa vaiko vain uhmailee! Nyt hän osaa hienosti syödä itse ja syö todella hyvin. Joskus hän ihan pyytää "äiti auttaa" pari lusikallista... =) Eiköhän tuo teilläkin ole ohimenevää, toivotaan!!!

 

Mä kans nostan pojan pois tuolista jos ei kerta kiinnosta syöminen. Tarjoan sitten uudelleen joskus tunnin päästä, joskus kahden.