Nyt on totaalisen paskamutsi tilanne päällä, että antaa tulla vaan.

[SitäSaaMitäTilaa]

Ma olen varmaan ollu ihan natsi. Ruoka lähti kerta viskomisesta pois ja sitte vartoiltiin seuraavaan ruokaan. En edes koittanu toista kertaa :snotty:

Sama homma meillä.Ja nopeesti loppu ruokapöydässä pelleily ja ruoalla leikkiminen.

 

[SantaMaria]

Meillä oli ihan samanmoista... eikä tuon ikäinen vielä ymmärtänyt pöydästä poistamista/jäähyä joten ei siinä auttanut kuin hammasta purren yrittää kestää temput ja siivota tyynesti sotkut jälkeenpäin. Kyllä se vaihe ohi menee ja ruoka alkaa mennä suuhunkin joskus. Nyt mulla poika 2,5 v ja on syönyt itse 1v alkaen ja vieläkin joskus tulee sotkua, mutta vahingossa tai sitten jos ei oikeasti olekaan nälkä niin pelleilee, nyt kyllä jo joutuu pois pöydästä sitten. Muistaakseni se tepsi pienempään kun sai kovasti kehuja jos ruokaa sattui menemään suuhun. Välillä koko muu perhe aplodeerasi pienelle miehelle joka loisti ylpeydestä... ja heitti sitten lusikkansa seinään

 

[Kirsikka]

Pois pöydästä jos temppuilee tai heittelee tavaroita mutta ei koskaan omaan sänkyyn arestiin. Itse ei mun mielestä tarvii ton ikäisen syödä, tahto on tietysti eri asia, mites jos molemmilla olis se lusikka millä syödä ja syöttää? En tosin lukenut koko ketjua että onko tämä asia tullu jo ilmi. Ja meillä kyllä jo 2vuotias saa ite päättää sen määrän mitä itse syö, kunhan sen jälkeen ei kulje kaapilla tai vinkuen välipaloja. Ja kun ei tämä neiti liiemmin kulje, saa itse määrätä miten paljon paljon sinne suukkuun tavaraa menee.

 

[Kirsikka]

Ja sitte se et lapsi kyllä vaistoaa jos sä olet kireä jo ennen ruokahetkeäkin, ne on yllättävän "pirullisia" sitten kyllä muuten että hyvin nopsaan pieniki huomaa millä saa äitin piuhat punaseks.

 

[vieras]

No joo, jäähyilemään on kyl tosi pieni joku 1v6kk, ei taida paljoa ymmärtää asian päälle. Meillä ovat kaksi poikaa tuossa iässä osanneet syödä itse, sotkua toki on tullu,ei siis ole enää syötetty kuin korkeintaan hieman alkuun, lautaset ym oon vaan siirtäny kauemmas jos on meinattu alkaa niiden kans riehumaan, tarpeeks monta kertaa, annettu heilua siinä syöttiksessä. Veikkaan myös ettei ole kunnon nälkä, yleensä se riehuminen alkaa kun ei niin kiinnosta syöminen.

 

[cothis]

pari juttua:
1) sänky ei saisi koskaan olla arestipaikka
2) ton ikäsen lapsen voi aivan hyvin syöttää kokonaan, ei sen tartte ite osata syödä
3) elä laita voita leivälle
4) suosittelen sua lukemaan jonkun kasvatusoppaan, jossa kerrotaa lapsen temperamentista ja ihan kasvatuksen perusasioista: rakkaus, kuri ja johdonmukaisuus

1) Tähän pakko todeta, että sänky EI ole meillä arestipaikka. Kyllä se muutenkin siellä sängyssä välillä odottaa hetken, just jos siivoaa keittiöstä ruokailun jälkiä niin se ei onnistu jos muksu pyörii jaloissa. Eli siis se ei ole rangaistusmuoto, jestas sentään

2) Kyllä, on syötetty ja syöty itse, mutta nyt se ei siis anna syöttää vaan pitää saada syödä itse, tottakai mä koitan siinä sivussa ovelasti sitä kanssa syöttää.

3) Voita käytetään erittäin vähän leivän päällä.

4) Mun kasvatusoppaat löytyy pään sisältä, se riittää, kiitos.

 

[SocialButterfly]

Minä kyllästyin siihen temppuiluun niin, etten enää jaksanut kiinnittää siihen huomiota, söin itse samaan aikaan ja siivosin vain jälkeenpäin sotkut. Aikansa sotkettuaan muksut yks kerrallaan huomanneet, että kannattaa syödä silloin ku ruokaa on tai jää nälkäiseksi, tylsää riehua ku ei saa huomiota.

:wave: näin teen kans mun 1,5v kanssa. ja jos ei ruoka maistu niin että itse syö tai äiti syöttää niin olkoon syömättä,kyllä seuraavalla kerralla ruoka-aikana ruoka sitten maistuukin.

 

[SocialButterfly]

ja meillä syödään kanssa leivänpäältä päälliset..mutta en ota stressiä siitä.

 

[cothis]

ja meillä syödään kanssa leivänpäältä päälliset..mutta en ota stressiä siitä.

Miekään en yleensä tosta stressaa, mutta tänään äiti on vähän väsynyt ja stressasi :ashamed: Viime yönä nukkua sai ehkä 2h, plus että meillä tehdään poskihampaita mikä kans selittää sitä syömisen vaikeutta, joskin kapina on ihan vaan silkkaa kapinaa

 

[Oisku]

Meillä taas ei syödä leivänpäällisiä. Leipä vaan.

 

[SocialButterfly]

ja meillä syödään kanssa leivänpäältä päälliset..mutta en ota stressiä siitä.

Miekään en yleensä tosta stressaa, mutta tänään äiti on vähän väsynyt ja stressasi :ashamed: Viime yönä nukkua sai ehkä 2h, plus että meillä tehdään poskihampaita mikä kans selittää sitä syömisen vaikeutta, joskin kapina on ihan vaan silkkaa kapinaa

:hug: meillä tehdään kans noita hampaita justiinsa..ja syönti on mitä on ollut nyt viikonverran..välillä syödään välillä syljetään..eiköhän se maistu tuossa kohta taas

 

[cothis]

Meillä taas ei syödä leivänpäällisiä. Leipä vaan.

Vähän tota intohimoa meillekin, kiitos :attn:
Moon miettiny, et ku menee vaan leipää siinä hukkaan että josko löis vaan leivänpäälliset ilman leipää nenän eteen syötäväksi

 

[cothis]

:hug: meillä tehdään kans noita hampaita justiinsa..ja syönti on mitä on ollut nyt viikonverran..välillä syödään välillä syljetään..eiköhän se maistu tuossa kohta taas

Juuh, justhan tuota oli itsellä kaks viisuria kiusoina, että täydet sympatiat saa multa toi muksu kyllä :|

 

[TavisÄiti]

http://www.lahjalinna.fi/epages/Lahjalinna.axl/?ObjectPath=/Shops/Tevella/Products/156357

tää on meillä toiminut ruokapöydässä. aivan mainio!!! ei ollut yhtä pahaa ruuan viskelyä, mutta muuten kieppumista ja vääntelyä ja kääntelyä ja syöttötuolissa seisomaan nousemista jne, nyt istuu nätimmin kun tavan jakkaralla ja tuo tyyny perseen alla Kannattaa kokeilla eipähän mitää menetä Ja jos ei ruoka kelpaa tai menee leikiks niin sitten poistan pöydästä.

 

[Ninniliina]

Ihan samat systeemit välillä tolla meidän sankarilla Jolla - kuten ehkä muistat - on ikääkin saman verran. Mä teen kyllä niin, että jos menee pelleilyksi, niin vien hänet omaan huoneeseen mesoamaan: ottaa siellä raivarit ja tulee jossain vaiheessa sit takasin ja kiipee omaan tuoliin. Jos ei vielkään suju, niin sitten kiitos ja näkemiin: tavataan seuraavalla aterialla. Ja kyllä ottaa pannuun siivota niitä roiskeita ja etenkin ruuan heittäminen pois risoo.

Ja kun joku ehdotti syöttämistä... Laps joka on oppinut syömään alta vuoden ikäsenä itte, ei suostu syömään puoltoista vuotiaana syötettynä ja osaa ihan varmasti syödä itse.

 

[TavisÄiti]

Nii ja mä melkein jättäsin sen leivän pois kokonaan, en tarjoais ollenkaan, että se kunnon ruokaki sit maistuis.

 

[cothis]

Nii ja mä melkein jättäsin sen leivän pois kokonaan, en tarjoais ollenkaan, että se kunnon ruokaki sit maistuis.

Meillä ei syödä leipää ruoan kanssa, muuten se syö leivänpäälliset eikä ruokaa ollenkaan. Leivät syödään ihan erikseen tavallaan välipalana.

 

[vieras]

En tiedä mitään ratkaisua, saman ikäinen ja samat jutut meilläkin.

Kipuaa pöydälle jos syöttötuoli on pöydän lähellä, jos eristetään kauemmas pöydästä hän yrittää kaataa syöttötuolinsa huojumalla. Syöteettäessä kääntää päätä pois, itse kun saa syödä heittelee ruokaa, heittelee astioita, työntää käsiä ruokaan ja juomaan, heittää ruokaa juomalasiin. Huutaa jos pidellään kiinni tuolissa ja syötetään. Jos laskemme lattialle, hän kiipeää keittiön pöydälle tuolien kautta.

 

[vieras]

Nii ja mä melkein jättäsin sen leivän pois kokonaan, en tarjoais ollenkaan, että se kunnon ruokaki sit maistuis.

Meillä ei syödä leipää ruoan kanssa, muuten se syö leivänpäälliset eikä ruokaa ollenkaan. Leivät syödään ihan erikseen tavallaan välipalana.

Ei meilläkään syödä leipiä ruoan kanssa, ja välipalaa ei ole tarjolla. On aamupala, iltapala, kaksi lämmintä ruokaa välissä. nekään ei aina mene.

 

[cothis]

Ihan samat systeemit välillä tolla meidän sankarilla Jolla - kuten ehkä muistat - on ikääkin saman verran. Mä teen kyllä niin, että jos menee pelleilyksi, niin vien hänet omaan huoneeseen mesoamaan: ottaa siellä raivarit ja tulee jossain vaiheessa sit takasin ja kiipee omaan tuoliin. Jos ei vielkään suju, niin sitten kiitos ja näkemiin: tavataan seuraavalla aterialla. Ja kyllä ottaa pannuun siivota niitä roiskeita ja etenkin ruuan heittäminen pois risoo.

Ja kun joku ehdotti syöttämistä... Laps joka on oppinut syömään alta vuoden ikäsenä itte, ei suostu syömään puoltoista vuotiaana syötettynä ja osaa ihan varmasti syödä itse.

Joo, siis mulla on kans ihan johdonmukaiset tavat ton syömisen kanssa. Jos se ei syö, niin seuraavalla sitten uusiksi. Pöydässä ei kuitenkaan turhia mesota.
Tänään mulla nyt tais vaan olla sitten se hermoheikko päivä, että piti epäillä itseään ja epätoivoisena miettiä mitä tekee väärin :snotty: Mutta onneksi se on menny ohi jo, taistelu jatkuu

 

[Ninniliina]

Noi on noita päiviä Mut viimistään siin vaiheessa kun se muksu nukkuu, se näyttää jo aivan enkeliltä.

 

[v]

Meillä oli tota noin vuosi sitte, poika nyt reilut 2,5vuotta. Olin jo melkein uhohtanut.... voi sitä iloa, kun lautasellinen makaronia ja jauhelihakastiketta lähti "lautasfrisbiillä" pöydästä... ja sitähän oli sitten kaikkialla seiniä myöten....

 

[cothis]

Noi on noita päiviä Mut viimistään siin vaiheessa kun se muksu nukkuu, se näyttää jo aivan enkeliltä.

No se oli aivan enkeli jo siinä kun sen sieltä sängystä hain pois :heart: Muksullehan siis en mitään kiukkuillut, samanlain koitin syöttää ku aina ennenkin ja heitin sen sänkyynsä että sain siivota sotkut ja hengähtää. No, mie kun sen nostin pinniksestä pois ja menin edeltä olkkariin niin se tuli takiaisena lahkeeseen ja leikki sylivauvaa jonkin aikaa, höpötteli hiljaa jotain ja silitteli mun sormia Anteeksiannettu ja unohdettu, vaikka ei mitään anteeksiannettavaa olekaan B)

 

[cothis]

Meillä oli tota noin vuosi sitte, poika nyt reilut 2,5vuotta. Olin jo melkein uhohtanut.... voi sitä iloa, kun lautasellinen makaronia ja jauhelihakastiketta lähti "lautasfrisbiillä" pöydästä... ja sitähän oli sitten kaikkialla seiniä myöten....

Tervetuloa meille näinä päivinä

 

[Ninniliina]

Noi on noita päiviä Mut viimistään siin vaiheessa kun se muksu nukkuu, se näyttää jo aivan enkeliltä.

No se oli aivan enkeli jo siinä kun sen sieltä sängystä hain pois :heart: Muksullehan siis en mitään kiukkuillut, samanlain koitin syöttää ku aina ennenkin ja heitin sen sänkyynsä että sain siivota sotkut ja hengähtää. No, mie kun sen nostin pinniksestä pois ja menin edeltä olkkariin niin se tuli takiaisena lahkeeseen ja leikki sylivauvaa jonkin aikaa, höpötteli hiljaa jotain ja silitteli mun sormia Anteeksiannettu ja unohdettu, vaikka ei mitään anteeksiannettavaa olekaan B)

Joo en mäkään muksulle kiukkua - mut kun meillä toi osaa loukkaantua niin verisesti välillä jostain, että kiukuttelee ja mököttää koko loppu illan. Sylikään ei kelpaa, eikä mikään muukaan huomio (tai huomiotta jättäminen).
Odotan innolla uhmaikää :xmas: