nyt on elämä ihan sekaisin...

tilanteeni on tälläinen: olin yhdessä exäni kanssa 11 vuotta joista 4 vuotta naimisissa ja meillä on yhteisiä lapsia useampi.erottiin minun aloitteesta lokakuussa ja tapasin heti uuden miehen joka oli eka virheeni.tulin raskaaksi vahingossa tälle uudelle ja hän on nyt ikionnellinen vauvasta ja olen minäkin mutta kun nyt tuli puheeksi yhdessä asuminen niin en haluakkaan hänen kanssaan yhteen koska minulla on todella paljon tunteita vielä exääni kohtaan ja hänellä minua kohtaan.tiedän etten pysty elämään näinkään että elän toisen kanssa ja on tunteita toista kohtaan kuitenkin.
pää leviää kun olen ajatellut asioita vaikka miten päin.
auttakaa nyt minua vähäsen,tiedän että omet ratkaisut on viime kädessä itse tehtävä eihän sitä kukaan voi minun elämääni elää,mutta kun nyt tuntuu asiat olevan ihan solmussa.
kellekään ystävälleni en tästä voi puhua,joten tämä oli ainut paikka mihin sain purkaa kaiken sen mikä sisälläni velloo koko ajan.
toivottavasti saisin edes asiallisia vastauksia jos joku edes vaivautuu vastaamaan mitään.

 

Kuinka pitkällä raskaus on?
Minä ainakin juttelisin exän kanssa että mitä mieltä hän on yhteen palamisesta. En itse ainakaan pystyisi sinun tilanteessa elämään tämän uuden kanssa jos ei ole mitään tunteita. Ajattele lapsenkin parasta, tulisiko hänellä olemaan hyvä elämä jos eroat heti hänen isästään ja pystyisikö exäsi rakastamaan tätä lasta tarpeeksi tai elämään lapsen kanssa (kun ei ole hänen oma)? Tiedän että päätös on vaikea mutta ketä huijaat jos jäät tähän suhteeseen?! Luulen että sekä itseäsi että tätä uutta miestä ainakin. Minä en halua rohkaista tekemään aborttia tms. mutta itse ainakin harkitsisin sitä vakavasti tuollaisessa tilanteessa. Mutta sinun on juteltava tästä molempien miesten kanssa ja ehkä yhdessä keksitte jonkun hyvän ratkaisun.

Voimia sinulle! :hug:

 

12 raskausviikko menossa nyt,joten abortti ei taida enää onnistuakkaan.ja exä on valmis ottamaan minut takasin vaikka heti ja ottaa kuulemma vaikka vauvan kanssakin.mutta en tiedä miten se käytännössä vaikuttais meidän yhteiseloon.tiedän että huijaan itseäni ja en voi olla ihmisen kanssa jota en rakasta.

 

12 raskausviikko menossa nyt,joten abortti ei taida enää onnistuakkaan.ja exä on valmis ottamaan minut takasin vaikka heti ja ottaa kuulemma vaikka vauvan kanssakin.mutta en tiedä miten se käytännössä vaikuttais meidän yhteiseloon.tiedän että huijaan itseäni ja en voi olla ihmisen kanssa jota en rakasta.

Aivan,kukaan ulkopuolinen ei voi sinua auttaa kyseisessä asiassa mutta monet voivat antaa neuvoja joita sinä itse voit soveltaa ajatusmailmaasi...

Tilanteesi on aika tukala ... Erostasi on hyvin lyhyt aika etkä ole viellä ehtinyt sopeutumaan tilanteeseen jossa eläisit yksin ... nyt olet raskaana ja mielessäsi on monenmonta ajatusta joihin ei löydy sopivaa ratkaisua...ymmärrettävää ... mun neuvoni olisi vain tämä että , mitäs jos olisit jonkin aikaa itseksesi ja antaisit ajan kulua ja miettisit mikä olisi se oikea ratkaisu . sano pojille että pidät miettimistaukoa.... Voimia ja mukavaa joulun odotusta

 

Mun mielipide...
Lasta et hylkää..., muusta kyllä selviät...!
Äijii, hyviäkin, on maailma täynnä.
Omia lapsia ei.

 

nyt sit tein ratkaisuni elämäni suhteen,enää en vatvo tätä yhtään.laitoin tämän nykyisen mieheni eilen pois elämästäni ja varasin ajan äsken sairaalaan aborttia varten.ja nyt sitten aioin elellä lasteni kanssa piiiitkään yksin.keskityn vain ja ainoastaan lapsiini nyt jonkin aikaa,he kun ovat kans jääneet vähemmälle huomiolle selkeästi kun äidillä on ollut murheita.kitos teille kaikille jotka luitte juttuni ja jaksoitte komentoida asiallisesti ja annoitte minulle ajattelun aihetta,palaan varmasti vielä kirjoittelemaan tänne tunnelmiani abortin jälkeen.

 

voimia,varmasti teit hyvän ratkaisun itsesi ja lastesi etua ajatellen :hug:

 

Pitäisit nyt sen tulokkaankin :hug:

 

...tuolta sinun profiilista kun kattoo noita edellisiä keskusteluja, niin oot kirjoittanut 12.11, että olet saanut keskenmenon?

Ilmeisesti sit et ole saanukaan, vai miten olet jo uudestaan rv 12:sta ja aborttia tekemässä?

Ei mee minun lukion matikalla perille saakka!

 

joo ,ei mennytkään raskaus kesken sillon kun niin olin kirjoittanut.vaan olen edelleen raskaana.en vaan ole asiaa sinne korjannut.huomenna olisi aika sairaalaan puolilta päivin.teen varmaan elämäni virheen,mutta tämä elämän tilanne nyt vaan ei ole oikea tälle vauvalle.olen pohtinut tätä asiaa sadalta eri kantilta mutta kun tuntuu että olen ihan umpikujassa.yksin en vauvaa ja neljää isompaa jaksa hoitaa(isommatkin melko pieniä vielä).päätä särkee koko ajan,johtuu varmaan stressistä joka koko ajan päällä näitten asioitten kanssa.en meinaa osata muuta kun itkeä ja miettiä.olen aina ollut aborttia vastaan itse mutta pakko kait tässä on omaa jaksamistaan ajatella kun ei ole nytkään mitään tukiverkostoa vaan kaikesta on selvittävä yksin.

 

Olet kauan ollut yhdessä miehesi kanssa,eronne on tuore ja uusi suhde alkoi vauhdilla.
Mielestäni teet aivan oikein,anna teille vielä uusi mahdollisuus miehesi kanssa ja se onnistuu varmasti paremmin niin ettet odota vauvaa toiselle.
Toiseksi se muistuttaisi teitä aina virheestänne yhteisellä elonne tiellä,sydämmestäni toivon että annat aikaa itsellesi,lapsillesi ja sille entiselle miehellesi.
Muita miehiä älä nyt ajattele enään elämääsi kun kerta edelleenkin välität miehestäsi,voittehan elää toistaiseksi erillään,seurustellen ja katsoa mitä aika uusi tuo tullessaan.
Monesti toinen voi olla aivan ihastuttava kun ei jatkuvasti jauheta saman katon alla,rakastukaa uudelleen ja olkaa onnellisia. :hug:

 

ajatuksiani tai oikeastaan siitä kun pää leviää kohta.no viikko on abortista ja toissapäivänä se sitten jysähti ja kunnolla,masennus siis.ja olo siitä että olen tehnyt elämäni virheen ja nyt olen sitä sitten tässä päivät itkeskellyt,mitään en saa tehtyä.ex mies on ollu kuvioissa abortin teon jälkeen nyt tän viikon.aluksi tuntui että kaikki on hyvin mutta nyt sekin suhteen uusi alku ahdistaa ja kovasti.mikä ihme minua riivaa ja vaivaa.kaipaan sitä vauvaa ihan älyttömästi ja toisaaalta on myös ikävä tätä vauvan isää ja toisaalta olen myös jumissa ajatusteni kanssa tämän exäni kanssa.pää leviää,en tiedä paljonko yksi ihminen jaksaa suruja ja murheita kantaa ennen kuin väsyy lopullisesti.itsestä tuntuu et nyt olen tosi pohjalla kaikkien aisoiden suhteen.

 

on kyse niin suurista asioista sun elämässä, että on väärin itseästi kohtaan kuvitella niiden voidan selvitä tuosta vaan ja yhdessä päivässä, viikossa tai vielä kuukaudessakaan.

Abortti oli varmastikin ihan perusteltu ratkaisu tilanteessa, jossa on jo lapsia ennestään, stressiä ja jännitteitä. Mutta eihän se silti sitä tarkoita, että päätös ja sen kanssa eläminen olisi helppoa! Ite en ole koskaan aborttia tehnyt, mutta muutama ystäväni on - kukin omista syistään. Ja kyllä jokaisella kerralla sen asian käsittely on ollut pitkä prosessi. Minusta olisi tärkeää, että lakkaisit kiduttamasta itseäsi ajattelemalla "vauvaa" ja sitä mitä olisi voinut olla. Sun on aika elää tätä hetkeä. Sulla on lapsia, keskity heihin. Sun on muistettava pitää nyt huolta itsestäsi ja olla itselles armollinen.

Mitä sitten tulee noihin mieskuvioihin. Itsekin neuvoisin sinua nyt olemaan hetken ihan itseksesi, kuten joku jo aiemmin sanoi. Oikeasti, pidä vähän etäisyyttä kumpaankin mieheen. Tukeudu perheeseesi, ystäviisi, keneen tahansa, jolle voit ajatuksiasi purkaa kumpaakin miestä koskien. Kun saat etäisyyttä heihin, on helpompi huomata kumpaa oikeasti kaipaat ja mitä oikeasti ajattelet heistä.

Sulla on joku syy miksi ex on ex? Tätä kannattaa myös pohtia omissa oloissaan, eikä antaa sen exän läheisyyden hämätä. On ihan luonnollista, että eron jälkeen alkaa nähdä toisesta taas ne hyvät puolet, alkaa kaivata hyviä hetkiä jne. Sitä on kuitenkin niin kipeä ja yksin, että sitä haluaa kuvitella toisen olevan vastaus kaikkiin ongelmiin. Vanha suola alkaa ns. janottaa. Mutta, on hyvä pysähtyä pohtimaan sitä, kuinka todellisia nämä tunteet on. Oletteko te valmiit muuttamaan niitä asioita, joiden vuoksi erositte? Siis todella tekemään töitä suhteen eteen. Muutenhan te vaan toistatte samaa kaavaa, ettekä pääse elämässänne eteenpäin kumpikaan.

Oletko keskustellut tämän uuden miehen kanssa asioista ihan kunnolla? Mitä hän on mieltä abortista? Olisiko hän vielä siitä huolimatta valmis todella yrittämään kanssasi jne? Kannattaa ottaa huomioon, että te ette vielä tunne toisianne kovinkaan hyvin, vai? On paljon, mitä te ette toisistanne tiedä ettekä voikaa tietää, ellette todella päädy yhteen. Mutta kaikki ei varmasti tulisi olemaan siinäkään suhteessa helppoa ja mukavaa. Paljonko tunteissa tätä miestä kohtaan on uutuudenviehätystä ja paljonko jotain syvempää?

Kun näitä kysymyksiä on paljon ja niitähän voisi esittää vaikka monta sataa lisää! Niin juuri siksi neuvoisin, että ottaisit etäisyyttä asioihin. Olisit ihan rauhassa. Järjestäisit lapsille hoitajan ja menisit hyvän ystävän kanssa viinille ja puhumaan? Lähtisit yksin jonnekin vähän rentoutumaan? Et siis ainakaan puhuis, tekstailis tai tapailis noita miehiä, vaan sanoisit heille ihan suoraan, että ajatukset on solmussa ja tarviit aikaa niiden selvittämiseksi. Myös se kertoo sulle aika paljon, kuinka nämä miehet asian ottaa ja pystyy sinua tässä selvitystyössä tukemaan.

Mutta ennen kaikkea, älä kiirehdi! Nämä asiat on suuria, eikä niitä tarvikaan päivässä selvittää. Nyt on joulu. Rauhoitu lastesi ja läheistesi kanssa ja anna itsesi levätä.

 

tää palsta on minulle kyllä hyvä henki reikä,tänne kun voi purkaa kaiken pahanmielensä ja myös ne iloiset asiat mitä mielessä liikkuu ja sit täällä olette te ihanat ihmiset jotka jaksoitte uskoa että elämä hymyilee vielä minullekin.
nyt on mennytkin paremmin,lasten kanssa ollaan oltu kotosalla ja vietetty laatuaikaa yhdessä.lapsetkin olleet jotenkin hirveen ihania ja kilttejä koko ajan,jotenkin ovat kaivanneet äitin läheisyyttä tosi paljon.ja sitä rakkautta olen nyt sitten heille antanut ja yrittänyt korvata sitä aikaa joka vähän aikaa sitten oli sekaisin elämässäni.
mies puolella menee myös hyvin exän kanssa ollaan vain kavereita ei enää muuta,vaikka yritettiinkin joulunaika yhdessä niin muuten meni hyvin mutta se jokin puuttui.en voinut kuvitellakaan enää mitään seksuaalista kanssakäymistä hänen kanssaan.kun koko ajan ajattelin vain tätä miestä jota rakastan edelleen ja nyt ollaan hänenkin kanssaan juteltu paljon ja oltu yhdessä jokunen päivä,sillä periaatteella että päivä kerrallaan,mutta jotenkin tuntuu että nyt kaikki on taas niinkuin pitääkin olla..
elämä hymyilee taas pitkästä aikaa minullekin...
kyllä sitä ihminen voi pohjalla käydäkin ennen kuin saa elämänsä kuntoon tai enhän minä tiedä vielä onko tämä kestävää mutta täytyy olla onnellinen ja toivoa parasta.