Toggle sidebar

Nyt musta ensikertaa tuntuu siltä että sektio ei ole synnytys :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Naurukohtaus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

Naurukohtaus

Aktiivinen jäsen
04.07.2006
3 625
0
36
Tilanne siis tämä että nyt rv 32+0 ja tänään ultrassa painoarvio oli 3,4kg jonka vuoksi huomenna aamulla lapsivesipunktio josta katsotaan EPO(?)-arvo joka kertoo onko vauvallani kohdunsisäistä hapenpuutetta joka on yleistä sokerivauvoilla.Keuhkothan eivät vielä ole kypsät mutta jos tämä EPO-arvo on koholla niin mut leikataan huomenillalla :/ Ja voin kyllä sanoa että ei tunnu yhtään kivalta ajatukselta kävellä leikkaussaliin ja tulla takas nyytti kainalossa.Ei se ole mikään synnytys :/ esikoiseta sain kärvistellä suppareiden kanssa melkein vuorokauden ennekuin leikkasivat ja silloin tosiaan tunsi synnytäneensä mutta jos mut huomenna leikataan niin olen todella pettynyt itseeni.Eihän sille mitään voi tietenkään mutta haluaisin niin kovin tuntea sen syntymisen tuskan niin että voi sanoa kokeneensa.Nää nyt on taas aika tyhmiä ajatuksia mutta mulla vaan on paha mieli jo pelkästä ajatuksesta :/ :headwall:
 
täällähän on painotettu juuri sitä kuinka ne jälkivaivat on niiiiiiin paljon vaikeempia, joten on se synnytys. onhan se titty eri asia tuntea tuskaa tuntitolkulla, ponnistaa se mulkun mentävästä reiästä ulos ja kokea ne jälkikivut. mutta varmasti se vauva on tärkeintä tuli se ulos kuinka vaan, koski se tai ei, olipa helppoa tai vaikeaa, viikon tai tunnin. vauva. :)
 
Aika hullua ajatella noin tuossa tilanteessa (ja ylipäätään). Ainoa asia mikä on tärkeä ja millä on väliä on se, että lapsesi voi hyvin ja jos leikkaus on lapsen kannalta paras niin se on sitten kaikkien kannalta :/

Onko sinulla diabetes? Vai miksi saat "sokerivauvan"?

Voimia :hug:
 
Mustakin tuntu alkuun samalta kun tyttö syntyi suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi. Kun ei tosiaan mitään synnytyskipuja missään vaiheessa ollut! Sitten vasta oli kipuja haavassa kun puudutus lakkasi! Mutta kyllä se tunne unohtui siinä vaiheessa kun näki vauvan ensi kertaa! Aattelet vaan että se on lapsen parhaaks! :hug: Tsemppiä kovasti sinne!
 
Ymmärrän sinua. Toivoin kaikkien lasteni syntyvän alateitse. Eka syntyi. Toinen syntyi lääkärin virheellisen painoarvion vuoksi leikkauksella (arvioi kilon isommaksi melkein kuin oikeasti oli eikä sallinut alatiesynnytystä), kolmannessa yritettiin käynnistää, ei onnistunut eikä uskallettu rajusti käynnistellä aiemman sektiohaavan vuoksi. Kyllä sektio on yhtälailla ihana lapsen syntymä kuitenkin, mutta jälkikivut tosiaan ovat inhottavat ja vauvan hoito 1-2pv hankalaa ilman apua. Onnea matkaan kävi kuinka kävi :).
 
Äläs nyt. Voihan tuo tuntua pettymykseltä, mut eikös käännetä ne ajatukset siihen, et se nyt vain varmaankin on parasta vauvasi kannalta. Jos näin todetaan, niin odotat nyt vain tervettä, suloista kääröä etkä arsita itteäsi millään häpeän tunteilla. Ittellä vuosi takaperin vaikea raskaus ja vielä vaikeaakin vaikeampi sectio tai section jälkeiset hetket ja päivät. Voin sanoa, et tiesi kyllä synnyttäneensä, vaikka ei itse synnytyskipuja kokenutkaan. Tsemppiä ja eikun pienokaisen näkemistä odottelemaan!
 
Musta tuntui tuolta 6 ja puoli viikkoa sitten kun kuopuksemme synnytys päättyi sektioon. Syynä oli virheellinen tarjonta (avotarjonta) ja synnytys pysähtyi ponnistusvaiheeseen joka kesti n, 1,5 tuntia.
Kaikista hirveistä tuskista huolimatta tunsin jonkinlaista surua ja pettymystä kun mua kärrättiin leikkaussaliin :/ Olin lapsellisuuttani toivonut toisesta synnytyksestä jonkinlaista eheyttävää kokemusta itselleni, sitä että saisin kävellä synnytyssalista osastolle vauva kainalossa hyvävointisena ja hymyillen. Esikoisen synnytys oli nimittäin aika traumaattinen, ponnistusvaihe pitkittyi silloinkin ja tyttö syntyi imukupin avituksella. Verta menetin paljon enkä tosiaankaan ollut iskussa vielä seuraavana päivänäkään.
Tiedostin kyllä että jokainen synnytys on omanlaisensa ja ettei sitä voi suunnitella, olin kuitenkin kovasti toivonut sellaista seesteisempää kokemusta, jossa tuntisin hallitsevani kroppaani ja synnytystilannetta edes jollakin tavalla. Ja pääsyin taas kokemaan paljasta kauhua ja pettymystä: Musta ei ole tähän :(

Se on jonkinlainen perimmäinen isku naiseudelle eikä siihen auta järjellä ajattelu. Ymmärrän siis mitä tunnet...
 
Pääasia on tietenkin et leikataan jos lapsesi vointi sitä vaatii. Et sä siinä mitenkään ole epäonnistunut tai mitään vaikka lapsi ilman sun synnytystuskias syntyskin! :hug:

Itelle tehtiin sektio kesällä, ja mä kyl oon ite sitä mieltä, et on se laikkaus vaan aika kaukana "oikeasta" synnyttämisestä (ite kokenu 3 alatiesynnytystä )... Toisaalta, itellä nää jälkimainingit leikkauksen jälkeen onkin sit olleet kinkkiset, kun haava tulehtui erittäin pahasti, olin siitä viikon sairaalassa ja edelleen kotipalvelusta hoitaja käy haavaa putsaamassa päivittäin...

Mutta joka tapauksessa, pääasia tosiaan on et tehdään niinkun vauvan kunto ja vointi vaatii, ja voit olla ihan hyvillä mielin kuhan vaan saat vauvan turvallisesti kainaloos! =)
 
En kyllä koe minäkään sektioo synnytyksenä, mutta eipä sillä ole mulle mitään väliä. Mulla siis kokemusta synnytyksestä ja sektiosta (leikkauksesta). Ei sillä ole loppupeleissä yhtään mitään merkitystä, että onko synnyttänyt vai ei! Jaksamista sinne!!! :hug:
 
tätähän olen sanonut, ei sektiomammatkaan pidä sektiota synnytyksenä. eihän se olekkaan. se on leikkaus, millä saatetaan pelastaa vauvan henki. :)

- se ei tee sinusta huonoa äitiä.
- se ei tee vauvalle haittaa
- olet maailman paras äiti, kun heität pois ajatukset synnytyksestä lapsesi parhaaksi, ja menet sektioon.

näin se menee. älä tunne huonoa omatuntoa tuollaisesta, ja heitä paha mieli pois! teet kaiken vauvasi parhaaksi.

onnea mahdolliseen sektioon! :flower:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vv:
täällähän on painotettu juuri sitä kuinka ne jälkivaivat on niiiiiiin paljon vaikeempia, joten on se synnytys. onhan se titty eri asia tuntea tuskaa tuntitolkulla, ponnistaa se mulkun mentävästä reiästä ulos ja kokea ne jälkikivut. mutta varmasti se vauva on tärkeintä tuli se ulos kuinka vaan, koski se tai ei, olipa helppoa tai vaikeaa, viikon tai tunnin. vauva. :)
Click to expand...

Tuostapa voisi melkein ottaa itteensä. Onneksi sinä olet varmaan nauttinut ns.oikeasta synnytyksestä ja koet olevasi synnyttänyt. Kaikki ei aina mene kuin toivois ja kun asiat menee huonosti, niin sillä hetkellä toivoo vaan henkensä säilymistä. Mietis nyt vähän, voi niitä ongelmia ja kipuja kokea sectiossakin, yhtä lailla tai enemmänkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Naurukohtaus:
Tilanne siis tämä että nyt rv 32+0 ja tänään ultrassa painoarvio oli 3,4kg jonka vuoksi huomenna aamulla lapsivesipunktio josta katsotaan EPO(?)-arvo joka kertoo onko vauvallani kohdunsisäistä hapenpuutetta joka on yleistä sokerivauvoilla.Keuhkothan eivät vielä ole kypsät mutta jos tämä EPO-arvo on koholla niin mut leikataan huomenillalla :/ Ja voin kyllä sanoa että ei tunnu yhtään kivalta ajatukselta kävellä leikkaussaliin ja tulla takas nyytti kainalossa.Ei se ole mikään synnytys :/ esikoiseta sain kärvistellä suppareiden kanssa melkein vuorokauden ennekuin leikkasivat ja silloin tosiaan tunsi synnytäneensä mutta jos mut huomenna leikataan niin olen todella pettynyt itseeni.Eihän sille mitään voi tietenkään mutta haluaisin niin kovin tuntea sen syntymisen tuskan niin että voi sanoa kokeneensa.Nää nyt on taas aika tyhmiä ajatuksia mutta mulla vaan on paha mieli jo pelkästä ajatuksesta :/ :headwall:
Click to expand...

Ei tainnut sokerit pysyä hyvinä,kun noin makrosominen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja noniin:
tätähän olen sanonut, ei sektiomammatkaan pidä sektiota synnytyksenä. eihän se olekkaan. se on leikkaus, millä saatetaan pelastaa vauvan henki. :)

- se ei tee sinusta huonoa äitiä.
- se ei tee vauvalle haittaa
- olet maailman paras äiti, kun heität pois ajatukset synnytyksestä lapsesi parhaaksi, ja menet sektioon.

näin se menee. älä tunne huonoa omatuntoa tuollaisesta, ja heitä paha mieli pois! teet kaiken vauvasi parhaaksi.

onnea mahdolliseen sektioon! :flower:
Click to expand...

Näin minäkin juuri ajattelen! Ei se kipu ole se mikä tekee synnytyksen! Silloinhan onnistunut kivunlievitys vois tarkoittaa samaa, kuin että äiti ei ole synnyttänyt.
Mitä väliä sillä on, että onko synnyttänyt???? Lapsi on pääasia ja se, että kaikki säilyy terveenä ja hengissä =)
 
Tiedän tunteen! Kyllähän synnytys on luonnon tarkoittama prosessi. Olisin itse halunnut pukata perätilavauvan alateitse maailmaan, mutta eivät antaneet kun lantion mitta oli liian kapea.

Muista ajatuksia "sektiossa ei tarvitse kärvistellä" kun heräämössä hoitajat painelevat kohtua kahden naisen voimalla, kun morfiinipölly katoaa ja kehosi alkaa huomaamaan, että vatsa on vedetty auki kolmesta kerroksesta. Tai kun olet vielä seuraavana päivänä kiinni pissapussisa ja tarvitset taluttajan vessaan. Ja seuraavat 2-3 viikkoa kun et voi nauraa, aivastaa tai nousta sängystä vapaasti ja vielä 2 viikkoa sen jälkeen kun vauva potkii imettäessä sektiohaavaa, auuuuu! Ja ainakin vielä näin puolen vuoden jälkeen haava oireilee.

Tosin: kun alatiesynnytys menee pieleen niin tuo on todella vähäistä synnyttämistä.

Pahinta sektiossa minulle oli kuitenkin se, että joutui olemaan erossa vauvasta yli 3h heräämössä. Teki mieli vaikka ryömiä osastolle vauvan luo. Yllättävintä oli se miten paljon itse toimenpide tietenkin tuntui, vaikkei varsinaisesti sattunut.
 
PAKKO TEHÄ TÄLLÄNEN ALOTUS.LOUKKAA NIITÄ JOTKA SYNNYTTÄ SEKTIOLLA
Lainaa

Ei itseasiassa ainakaan minua loukkaa. En usko, että olen kokenut niin intenssiivistä kipua sektiossa kuin mitä synnyttäminen olisi ollut (olen ollut "helpossa" alatiesynnytyksessä tukihenkilönä). Mutta sektion yhteydessä koetut kivut ovat kovimpia mitä minun elämässäni on sattunut. Juuri ne jälkipainelut lähinnä olivat käsittämättömän hirveitä, vaikka olin vielä morfiineissa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja sektiomamma:
PAKKO TEHÄ TÄLLÄNEN ALOTUS.LOUKKAA NIITÄ JOTKA SYNNYTTÄ SEKTIOLLA
Lainaa

Ei itseasiassa ainakaan minua loukkaa. En usko, että olen kokenut niin intenssiivistä kipua sektiossa kuin mitä synnyttäminen olisi ollut (olen ollut "helpossa" alatiesynnytyksessä tukihenkilönä). Mutta sektion yhteydessä koetut kivut ovat kovimpia mitä minun elämässäni on sattunut. Juuri ne jälkipainelut lähinnä olivat käsittämättömän hirveitä, vaikka olin vielä morfiineissa.
Click to expand...

Mä taas olisin sitä onnellisempi mitä vähimmällä kivulla lapsi tulis turvallisesti maailmaan. Vaikka se sitten tulis suun kautta :D . Ihan sama oonko synnyttänyt, kunhan se ei olis sattunut/sattuis missään vaiheessa :whistle: .
 
Lapsen vuoksi se sektio tehdään. Ja nyytti menee valvontaosastolle, koska hengitys vaatii tehostettua valvontaa ellei jopa hegityskonetta. Joten olit mitä mieltä vaan, lapsen vointi menee edelle.
 
Kiitos kaikille kommenteista :flower: Tänään on tärkeä päivä :/ Kauheen paha olo llu eilisestä asti ja tullut tosi ärhäköitä suppareita.Jännittää niin kovin.Saas nähä näenkö kuopukseni tänään ensi kertaa :heart: :'(
 
Varmaan vähän samat fiilarit sillä naisella eilen Ykkösen dokumentissa, jossa HIV-positiivinen nainen sai vauvan. Hän itki ilosta, kun lääkäri sanoi, että hän saa synnyttää alakautta vaarantamatta vauvaa. Vauva olikin väärässä asennossa, mutta imukupin avulla vauva saatiin ulos ja nainen oli niin onnellinen. Hän sanoi, että oli ihanaa olla normaali, synnyttää kuten muutkin.

Jos sektio olisi ollut turvallisempi vauvalle, hän olisi sen valinnut.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa