Nyt mä olen "virallisesti" erityislapsen äiti..

Kiitos teille kaikille! :hug:

Monenlaisia tunteitahan tässä mielessä pyörii.. ja on sitä eräänki kerran tullu mietittyä sitäki että missä kohti mä tein väärin.. teinkö mä jotai raskausaikana.. vai sattuko synnytyksessä jotai.. vai missä? Joo-o, ihan turhia tollasia on miettiä mutta minkäs teet.

Tupakoitko tai joitko alkoholia raskauden aikana?

kaataisitko sitten syyllisyyden ap:n niskaan ?

 

Tervetuloa joukkoon, täällä kahden erityislapsen äiti :wave:

Tuo diagnoosin saaminen tekee yht'aikaa äidin mielen huojetuneeksi ja samalla pelokkaaksikin. Mutta ei se niin kauheaa ole, ajanmittaan se tuntuu jo normaalilta.
Ja ennen kaikkea, lapsi (sekä vanhemmat) saavat tukea ja apua. :hug:

Kiitos!

Joo, onhan tää ollu silleen tiedossa ettei ihan puun takaa tullu tämä homma. Ja täähän on nimenomaan sitä meidän normaalia, kun ei muusta tietoa ole

 

Saanko kysyä kuinka aikaisin tuo ilmeni? Tai siis missä vaiheessa aloitte epäillä jotain?

Meillä poika on nyt 2v 9kk ja puheenviivästymä ainakin on diagnosoitu. Puhetta tulee paljonkin, mutta sitä omaa kieltä jota muut ei ymmärrä paitsi minä ja mies. Ymmärrys on kuitenkin ikäistensä tasolla ja noudattaa ohjeita ja käskyjä. Motorisesti on varmasti myös ihan ikäistensä tasolla. Vuorovaikutustilanteet toimii, jos poika on kaksin jonkun lapsen kanssa. Enemmän jos on lapsia, poika vetäytyy porukasta ja leikkii yksin. Hän on myös äärimmäisen tarkka rutiineista ja tavaroiden paikoista ja esim sellaisesta että kengät on eteisessä suorassa rivissä jne. Monesti on käynyt mielessä olisi kyse josta muusta kun vain puheen viivästymästä. Neuvolassa eivät ole puuttuneet mihinkään.

 

Tervettuloa joukkoon... muisten hyvin mikä fiilis oli kun lausunto saatiin, helpottunut, mutta silti jotenkin....hmmm....orpo olo, vaikkei meilläkään niin yllätyksenä sillon tullu. . :hug:

Pojalla todettiin noin 2vuotiaana lapsuusiän autistinen kehityshäiriö. Nyt peruskoululaisena alkanut kuntoutumaan ja alkaa olla jo ikätoveriensa tasolla.

 

Saanko kysyä kuinka aikaisin tuo ilmeni? Tai siis missä vaiheessa aloitte epäillä jotain?

Meillä poika on nyt 2v 9kk ja puheenviivästymä ainakin on diagnosoitu. Puhetta tulee paljonkin, mutta sitä omaa kieltä jota muut ei ymmärrä paitsi minä ja mies. Ymmärrys on kuitenkin ikäistensä tasolla ja noudattaa ohjeita ja käskyjä. Motorisesti on varmasti myös ihan ikäistensä tasolla. Vuorovaikutustilanteet toimii, jos poika on kaksin jonkun lapsen kanssa. Enemmän jos on lapsia, poika vetäytyy porukasta ja leikkii yksin. Hän on myös äärimmäisen tarkka rutiineista ja tavaroiden paikoista ja esim sellaisesta että kengät on eteisessä suorassa rivissä jne. Monesti on käynyt mielessä olisi kyse josta muusta kun vain puheen viivästymästä. Neuvolassa eivät ole puuttuneet mihinkään.

Tiettyjä merkkejä on ollu aina, tyttö on aina kehittyny vähän ikäistensä jäljessä. Mutta suunnilleen vuos sitten alettiin tosissaan epäileen että saattais olla jotain johon täytyy tarttuakin. Meillä on kans ollu tuota tarkkuutta, tyttö on täys perfektionisti. Ihan pienestä asti on järjestelly tavaroita ja on tälläki hetkellä kauheen tarkka esim. siisteydestä.

Jos asiat epäilyttää niin kannattaahan ne ottaa neuvolassa puheeksi. Meillä laitettiin eka psykologille, joka teki kartoitusta ja siinä sitten todettiin että lisätutkimukset on tarpeen.

 

Tervettuloa joukkoon... muisten hyvin mikä fiilis oli kun lausunto saatiin, helpottunut, mutta silti jotenkin....hmmm....orpo olo, vaikkei meilläkään niin yllätyksenä sillon tullu. . :hug:

Pojalla todettiin noin 2vuotiaana lapsuusiän autistinen kehityshäiriö. Nyt peruskoululaisena alkanut kuntoutumaan ja alkaa olla jo ikätoveriensa tasolla.

Kiitos! Hienoo että teillä on poika noin hyvin kuntoutunut, tuota mäkin tytölle toivon..

 

Miten tuommoinen lievä kehitysvammaisuus ilmenee? Onko ihan selvät "oireet" vai vaan kutina persuuksissa et joku on pielessä? Voiko ikäryhmästä poikkeava käytös, omituiset liikkeet ja ääntelyt, epäsosiaalisuus, puheen viivästymä viitata tällaiseen? Toisaalta taas hyvinkin fiksu, motoriikka vahva, kuivaksi oppinut jne??

Neurologisia häiriöitähän on miljoona muutakin kuin kehitysviive (kuten tässä ap:n lapsen tapauksessa) tai kehitysvamma (niitäkin on niin eri tasoisia).

Useimmilla e-lasten vanhemmilla on se kutina persuksessa ja jos vanhemmasta tuntuu, että jotain on, niin silloin yleensä myös on. Toisinpäin kutina ei ole yhtä pätevä: sitähän on helppo ummistaa silmät ja kieltää, että ei mitään ole.

Noin pikaisena nettidiagnoosina ihan kahden virkkeen perusteella tuo kuulostaa siltä, että jotakin teilläkin on, jos nyt siis omasta lapsestasi puhuit. Jos lapsi on päiväkodissa, kysy sieltä ammattilaisten mielipidettä. Itse voit hakeutua lapsen kanssa neuvolapsykologille, se on hyvä paikka saada epäilyn langasta kiinni. Tietenkin jokaisella e-lapsella on omat vahvuutensa eikä kellään ole kaikkia mahdollisia oireita ja ongelmia vaan useimmat syndroomat ja kehityshäiriöt tuovat myös myönteisiä ominaisuuksia mukanaan! Tai lapsuudessa ilmennyt ongelma saadaan aikuisuudessa käännettyä tosi hyväksi valttikortiksi (esim. lapsena ollut monta rautaa tulessa ja kaikki hommat jääneet kesken, sama aloitteellisuus säilyy aikuisuuteen mutta sitten onkin jo kognitiiviset taidot hoitaa hommat loppuun asti kaikki yhtä aikaa).

 

Tervettuloa joukkoon... muisten hyvin mikä fiilis oli kun lausunto saatiin, helpottunut, mutta silti jotenkin....hmmm....orpo olo, vaikkei meilläkään niin yllätyksenä sillon tullu. . :hug:

Pojalla todettiin noin 2vuotiaana lapsuusiän autistinen kehityshäiriö. Nyt peruskoululaisena alkanut kuntoutumaan ja alkaa olla jo ikätoveriensa tasolla.

Oliko kuinka vaikea autismi kyseesssä, silloin 2v. Miten käyttäytyi, mitkä pääasiassa ongelmia? Minun autistini on vasta pieni, muuta kiinnostaa tulevaisuus, kouluikä? Puhuuko lapsi, milloin oppi?

 

Miten tuommoinen lievä kehitysvammaisuus ilmenee? Onko ihan selvät "oireet" vai vaan kutina persuuksissa et joku on pielessä? Voiko ikäryhmästä poikkeava käytös, omituiset liikkeet ja ääntelyt, epäsosiaalisuus, puheen viivästymä viitata tällaiseen? Toisaalta taas hyvinkin fiksu, motoriikka vahva, kuivaksi oppinut jne??

Neurologisia häiriöitähän on miljoona muutakin kuin kehitysviive (kuten tässä ap:n lapsen tapauksessa) tai kehitysvamma (niitäkin on niin eri tasoisia).

Useimmilla e-lasten vanhemmilla on se kutina persuksessa ja jos vanhemmasta tuntuu, että jotain on, niin silloin yleensä myös on. Toisinpäin kutina ei ole yhtä pätevä: sitähän on helppo ummistaa silmät ja kieltää, että ei mitään ole.

Noin pikaisena nettidiagnoosina ihan kahden virkkeen perusteella tuo kuulostaa siltä, että jotakin teilläkin on, jos nyt siis omasta lapsestasi puhuit. Jos lapsi on päiväkodissa, kysy sieltä ammattilaisten mielipidettä. Itse voit hakeutua lapsen kanssa neuvolapsykologille, se on hyvä paikka saada epäilyn langasta kiinni. Tietenkin jokaisella e-lapsella on omat vahvuutensa eikä kellään ole kaikkia mahdollisia oireita ja ongelmia vaan useimmat syndroomat ja kehityshäiriöt tuovat myös myönteisiä ominaisuuksia mukanaan! Tai lapsuudessa ilmennyt ongelma saadaan aikuisuudessa käännettyä tosi hyväksi valttikortiksi (esim. lapsena ollut monta rautaa tulessa ja kaikki hommat jääneet kesken, sama aloitteellisuus säilyy aikuisuuteen mutta sitten onkin jo kognitiiviset taidot hoitaa hommat loppuun asti kaikki yhtä aikaa).

Mä taisin tulkita tuon ekan vieraan viestin ihan väärin.. :snotty:

Mut joo, meillä on kans tuollaista toisaalta erityistaitoa tytöllä. Hän on erittäin musikaalinen ja tyttö omaa järjettömän hyvän muistin! Jota ei oo kyllä vanhemmiltaan periny.. :snotty:

 

Tervettuloa joukkoon... muisten hyvin mikä fiilis oli kun lausunto saatiin, helpottunut, mutta silti jotenkin....hmmm....orpo olo, vaikkei meilläkään niin yllätyksenä sillon tullu. . :hug:

Pojalla todettiin noin 2vuotiaana lapsuusiän autistinen kehityshäiriö. Nyt peruskoululaisena alkanut kuntoutumaan ja alkaa olla jo ikätoveriensa tasolla.

Oliko kuinka vaikea autismi kyseesssä, silloin 2v. Miten käyttäytyi, mitkä pääasiassa ongelmia? Minun autistini on vasta pieni, muuta kiinnostaa tulevaisuus, kouluikä? Puhuuko lapsi, milloin oppi?

Ongelmia oli lähinnä puheen ja sosiaalisuuden saralla. Sai ajoittain terapiaa, mutta säännöllisesti alkoi terapiat toimimaan vasta esikoulussa, jota kävi tuplamäärän (aikaistettu ) . Poika siis nyt toisella luokalla ja puhunut suht sujuvasti noin vuoden. Sosiaaliset taidot alkoivat karttua puheen kanssa samoihin aikoihin. Kannattaa taistella sitkeästi terapioiden puolesta. Toiminta ja puheterapiasta on oikeasti hyötyä.

 

Miten tuommoinen lievä kehitysvammaisuus ilmenee? Onko ihan selvät "oireet" vai vaan kutina persuuksissa et joku on pielessä? Voiko ikäryhmästä poikkeava käytös, omituiset liikkeet ja ääntelyt, epäsosiaalisuus, puheen viivästymä viitata tällaiseen? Toisaalta taas hyvinkin fiksu, motoriikka vahva, kuivaksi oppinut jne??

Neurologisia häiriöitähän on miljoona muutakin kuin kehitysviive (kuten tässä ap:n lapsen tapauksessa) tai kehitysvamma (niitäkin on niin eri tasoisia).

Useimmilla e-lasten vanhemmilla on se kutina persuksessa ja jos vanhemmasta tuntuu, että jotain on, niin silloin yleensä myös on. Toisinpäin kutina ei ole yhtä pätevä: sitähän on helppo ummistaa silmät ja kieltää, että ei mitään ole.

Noin pikaisena nettidiagnoosina ihan kahden virkkeen perusteella tuo kuulostaa siltä, että jotakin teilläkin on, jos nyt siis omasta lapsestasi puhuit. Jos lapsi on päiväkodissa, kysy sieltä ammattilaisten mielipidettä. Itse voit hakeutua lapsen kanssa neuvolapsykologille, se on hyvä paikka saada epäilyn langasta kiinni. Tietenkin jokaisella e-lapsella on omat vahvuutensa eikä kellään ole kaikkia mahdollisia oireita ja ongelmia vaan useimmat syndroomat ja kehityshäiriöt tuovat myös myönteisiä ominaisuuksia mukanaan! Tai lapsuudessa ilmennyt ongelma saadaan aikuisuudessa käännettyä tosi hyväksi valttikortiksi (esim. lapsena ollut monta rautaa tulessa ja kaikki hommat jääneet kesken, sama aloitteellisuus säilyy aikuisuuteen mutta sitten onkin jo kognitiiviset taidot hoitaa hommat loppuun asti kaikki yhtä aikaa).

Mä taisin tulkita tuon ekan vieraan viestin ihan väärin.. :snotty:

Mut joo, meillä on kans tuollaista toisaalta erityistaitoa tytöllä. Hän on erittäin musikaalinen ja tyttö omaa järjettömän hyvän muistin! Jota ei oo kyllä vanhemmiltaan periny.. :snotty:

Poika muistaa parin viikon takaiset lotto ja jokerinumerot ulkoa

 

Poika muistaa parin viikon takaiset lotto ja jokerinumerot ulkoa

No ei oo heikko muisti teilläkään!!

Me käydään pari kertaa vuodes sukuloimassa pohjosessa ku mun koko suku asuu siellä.. Ja nyt kesällä ku tytölle aloin puhumaan taas että mennään sinne niin tämä alko selostaa mulle kaikki älyttömän pieniä yksityiskohtia viime reissulta puolen vuoden takaa.. Kaikkee et mitä ukki sillon ja sillon söi ja kaikkee tollasta pikkuasiaa.

Ja jos ollaan ulos lähdössä tai aamulla lähen viemään tyttöö päiväkotiin ni aina se muistaa multa kysyä ovella että "Onko meillä nyt kaikki?"

:snotty:

 

Poika muistaa parin viikon takaiset lotto ja jokerinumerot ulkoa

No ei oo heikko muisti teilläkään!!

Me käydään pari kertaa vuodes sukuloimassa pohjosessa ku mun koko suku asuu siellä.. Ja nyt kesällä ku tytölle aloin puhumaan taas että mennään sinne niin tämä alko selostaa mulle kaikki älyttömän pieniä yksityiskohtia viime reissulta puolen vuoden takaa.. Kaikkee et mitä ukki sillon ja sillon söi ja kaikkee tollasta pikkuasiaa.

Ja jos ollaan ulos lähdössä tai aamulla lähen viemään tyttöö päiväkotiin ni aina se muistaa multa kysyä ovella että "Onko meillä nyt kaikki?"

:snotty:

 

Tervettuloa joukkoon... muisten hyvin mikä fiilis oli kun lausunto saatiin, helpottunut, mutta silti jotenkin....hmmm....orpo olo, vaikkei meilläkään niin yllätyksenä sillon tullu. . :hug:

Pojalla todettiin noin 2vuotiaana lapsuusiän autistinen kehityshäiriö. Nyt peruskoululaisena alkanut kuntoutumaan ja alkaa olla jo ikätoveriensa tasolla.

mitenkäs lähditte sillon ennen diagnoosia viemään asiaa eteenpäin? Meillä nyt 2v sijaislapsi ja sillä on siis todettu jo kehityksen viivästymä synnytyksen yhteydessä tapahtuneen aivoinfarktin ja äidin raskausajan alkon käytyön vuoksi. Nyt siis meillä myös vahvaa epäilyä jonkinmoisesta neuropsykologisesta häikästä, jonkin asteinen autismi sopis oikein hyvin kuvaan.

 

Tervettuloa joukkoon... muisten hyvin mikä fiilis oli kun lausunto saatiin, helpottunut, mutta silti jotenkin....hmmm....orpo olo, vaikkei meilläkään niin yllätyksenä sillon tullu. . :hug:

Pojalla todettiin noin 2vuotiaana lapsuusiän autistinen kehityshäiriö. Nyt peruskoululaisena alkanut kuntoutumaan ja alkaa olla jo ikätoveriensa tasolla.

mitenkäs lähditte sillon ennen diagnoosia viemään asiaa eteenpäin? Meillä nyt 2v sijaislapsi ja sillä on siis todettu jo kehityksen viivästymä synnytyksen yhteydessä tapahtuneen aivoinfarktin ja äidin raskausajan alkon käytyön vuoksi. Nyt siis meillä myös vahvaa epäilyä jonkinmoisesta neuropsykologisesta häikästä, jonkin asteinen autismi sopis oikein hyvin kuvaan.

Neuvolan kautta erityisneuvolaan lastenneurologille

 

Tervettuloa joukkoon... muisten hyvin mikä fiilis oli kun lausunto saatiin, helpottunut, mutta silti jotenkin....hmmm....orpo olo, vaikkei meilläkään niin yllätyksenä sillon tullu. . :hug:

Pojalla todettiin noin 2vuotiaana lapsuusiän autistinen kehityshäiriö. Nyt peruskoululaisena alkanut kuntoutumaan ja alkaa olla jo ikätoveriensa tasolla.

mitenkäs lähditte sillon ennen diagnoosia viemään asiaa eteenpäin? Meillä nyt 2v sijaislapsi ja sillä on siis todettu jo kehityksen viivästymä synnytyksen yhteydessä tapahtuneen aivoinfarktin ja äidin raskausajan alkon käytyön vuoksi. Nyt siis meillä myös vahvaa epäilyä jonkinmoisesta neuropsykologisesta häikästä, jonkin asteinen autismi sopis oikein hyvin kuvaan.

lisäilen vielä, kun siis lääkärit sanoneet, ettei voi varmuudella tuota älyllistäkään juttua sanoa ennen 3v ikää. Ja lastenpsykiatrialla ei kait vielä 2veetä tutkita? Missä teillä diagnosoitu?

 

Tervettuloa joukkoon... muisten hyvin mikä fiilis oli kun lausunto saatiin, helpottunut, mutta silti jotenkin....hmmm....orpo olo, vaikkei meilläkään niin yllätyksenä sillon tullu. . :hug:

Pojalla todettiin noin 2vuotiaana lapsuusiän autistinen kehityshäiriö. Nyt peruskoululaisena alkanut kuntoutumaan ja alkaa olla jo ikätoveriensa tasolla.

mitenkäs lähditte sillon ennen diagnoosia viemään asiaa eteenpäin? Meillä nyt 2v sijaislapsi ja sillä on siis todettu jo kehityksen viivästymä synnytyksen yhteydessä tapahtuneen aivoinfarktin ja äidin raskausajan alkon käytyön vuoksi. Nyt siis meillä myös vahvaa epäilyä jonkinmoisesta neuropsykologisesta häikästä, jonkin asteinen autismi sopis oikein hyvin kuvaan.

Neuvolan kautta erityisneuvolaan lastenneurologille

meillä ollu jo käyntejä neurologilla, mutta sillon toki ei vielä tajuttu sitä autismin mhkua tuoda esiin

 

Tervettuloa joukkoon... muisten hyvin mikä fiilis oli kun lausunto saatiin, helpottunut, mutta silti jotenkin....hmmm....orpo olo, vaikkei meilläkään niin yllätyksenä sillon tullu. . :hug:

Pojalla todettiin noin 2vuotiaana lapsuusiän autistinen kehityshäiriö. Nyt peruskoululaisena alkanut kuntoutumaan ja alkaa olla jo ikätoveriensa tasolla.

mitenkäs lähditte sillon ennen diagnoosia viemään asiaa eteenpäin? Meillä nyt 2v sijaislapsi ja sillä on siis todettu jo kehityksen viivästymä synnytyksen yhteydessä tapahtuneen aivoinfarktin ja äidin raskausajan alkon käytyön vuoksi. Nyt siis meillä myös vahvaa epäilyä jonkinmoisesta neuropsykologisesta häikästä, jonkin asteinen autismi sopis oikein hyvin kuvaan.



lisäilen vielä, kun siis lääkärit sanoneet, ettei voi varmuudella tuota älyllistäkään juttua sanoa ennen 3v ikää. Ja lastenpsykiatrialla ei kait vielä 2veetä tutkita? Missä teillä diagnosoitu?

Missäpäin te ootte, onkohan tuossa jotain kaupungillisia eroja.... Tää erityisneuvola oli Turun kaupunginsairaalassa



Voi olla että se meillä papereissa luki että -epäilty lapsuusiän autistinen kehityshäiriö....ei muista enään ihan tarkkaan, mutta kuitenkin poika oli reippaasti alle 3v

 

Tervettuloa joukkoon... muisten hyvin mikä fiilis oli kun lausunto saatiin, helpottunut, mutta silti jotenkin....hmmm....orpo olo, vaikkei meilläkään niin yllätyksenä sillon tullu. . :hug:

Pojalla todettiin noin 2vuotiaana lapsuusiän autistinen kehityshäiriö. Nyt peruskoululaisena alkanut kuntoutumaan ja alkaa olla jo ikätoveriensa tasolla.

mitenkäs lähditte sillon ennen diagnoosia viemään asiaa eteenpäin? Meillä nyt 2v sijaislapsi ja sillä on siis todettu jo kehityksen viivästymä synnytyksen yhteydessä tapahtuneen aivoinfarktin ja äidin raskausajan alkon käytyön vuoksi. Nyt siis meillä myös vahvaa epäilyä jonkinmoisesta neuropsykologisesta häikästä, jonkin asteinen autismi sopis oikein hyvin kuvaan.



lisäilen vielä, kun siis lääkärit sanoneet, ettei voi varmuudella tuota älyllistäkään juttua sanoa ennen 3v ikää. Ja lastenpsykiatrialla ei kait vielä 2veetä tutkita? Missä teillä diagnosoitu?

Missäpäin te ootte, onkohan tuossa jotain kaupungillisia eroja.... Tää erityisneuvola oli Turun kaupunginsairaalassa



Voi olla että se meillä papereissa luki että -epäilty lapsuusiän autistinen kehityshäiriö....ei muista enään ihan tarkkaan, mutta kuitenkin poika oli reippaasti alle 3v

Tampereella ollaan. mutta siis neurologilla käyty selvittelemässä vaan sitä aivoinfarkti-asiaa, eikä tosiaan olla aikasemmin tajuttu tota autismin mhdollisuutta, nyt vasta ruvennu herään epäilys (laps siis ollu meillä n.7kk). On kuitenkin monesti yhteydessä nuo neurologiset jutut noihin neuropsykologisiin juttuihin, että en sit tiedä miten ei lääkäritkään oo nostanu esille autismin mahkua. Menee vaan niin moni asia yksiin autismin oireiden kans.

 

Saanko kysyä kuinka aikaisin tuo ilmeni? Tai siis missä vaiheessa aloitte epäillä jotain?

Meillä poika on nyt 2v 9kk ja puheenviivästymä ainakin on diagnosoitu. Puhetta tulee paljonkin, mutta sitä omaa kieltä jota muut ei ymmärrä paitsi minä ja mies. Ymmärrys on kuitenkin ikäistensä tasolla ja noudattaa ohjeita ja käskyjä. Motorisesti on varmasti myös ihan ikäistensä tasolla. Vuorovaikutustilanteet toimii, jos poika on kaksin jonkun lapsen kanssa. Enemmän jos on lapsia, poika vetäytyy porukasta ja leikkii yksin. Hän on myös äärimmäisen tarkka rutiineista ja tavaroiden paikoista ja esim sellaisesta että kengät on eteisessä suorassa rivissä jne. Monesti on käynyt mielessä olisi kyse josta muusta kun vain puheen viivästymästä. Neuvolassa eivät ole puuttuneet mihinkään.

Pääsettekö puheterapiaan? Sitä kautta ovet aukeavat yleensä eteenpäinkin tutkimuksiin, neurologi tulee yleensä seuraavaksi, sen jälkeen voi tulla terapeuttien tutkimuksia laidasta laitaan, kun kuntoutustarvetta kartoitetaan. Neurologin kanssa kannattaa etenkin noista poikkeavista jutuista jutella.

 

Diagnoosi on oiva keino saada työkaluja arkeen. Mutta diagnoosiin ei pidä jumittua. Tilanteet muuttuvat.