nyt mä vasta ymmärrän miksi ite olin niin väsynyt vauva-aikana, mutta kukaan muu ketä näki ei

[serenade]

näyttänyt oleva. (omat lapset jo isoja), aina ihmettelin että miten jotkut jaksaa vuosikausia vauvoja(ku jotkut teki montakin lasta parin vuoden ikäerolla).

Yksinkertainen syy nykypäivänäkin kaikkien tuttujen vauvat herää 2-3kertaa yössä ja yhdellä on nukkunut kokonaisia öiitä 3kk iästä lähtien.

ja omani saatto herää 15kertaa joka yö... lähes 2vuotta. pikkusenko ihme että ite ei hehkuttanut vauva-aikaa ihanaksi. (ihmettelin vaan että miten joku voi sanoa sen olevan helppoa ja niin ihanaa). vauva toki oli ihana ja rakas mutta en kyllä nauttinut vauva-ajasta juuri yhtään, pitkään koin siitä syyllisyyttä, turhaan(ei kukaan tollasest "nukkumisesta" voi kauheesti nauttia).

 

["kahden äiti"]

Minä olin väsynyt erityisesti esikoisen vauva-aikana, vaikka vauva alkoi nukkua täydet yöt 4 kk iässä. En nauttinut myöskään kuopuksen vauvavuodesta, vaikken niin väsynyt ollutkaan. Kaikki ei vain ole vauva-ihmisiä.

 

["mie"]

Minulla esikoisen aikaan sain nukkua ekat 5kk neljä tuntia vuorokaudessa ja nekin n tunnin pätkissä. Mutta siltikään en ole oikein nauttinut kummankaan lapsen vauva-ajasta...en vaan ole mikään vauvaihminen. Nautin ja jaksan enemmän nyt, kun lapset ovat jo isompia.

 

[Mariska*]

Ekat puoli vuotta vauvan kanssa oli tosi raskaat, toki iloitsinkin vauvasta, mutta olin väsynyt... Ensin 3kk huutoa kaiket illat, sitten seuraavat 3kk heräilyä koko ajan läpi yön ja muutenkin tyytymätön vauva. Meillä onneksi helpottanut sitten, kun vauva on oppinut liikkumaan itse ja muutenkin opettelee kaikkea ja kasvaa "lapseksi" pikkuhiljaa. Mutta vieläkin on todella raskaita päiviä välillä, kun vauva vaan huutaa ja yölläkin heräilee - ois kiva kun se oppis kohta sanomaan mikä mättää

Ei kyllä koskaan ole mitään vauvakuumettakaan sinänsä ollut, vauva-aika on sellainen välttämätön paha Kivempia ne lapset on kun oppivat leikkimään ja puhumaan jne. Nyt pian 9kk täyttävä muksuni on jo enimmäkseen hauska vesseli jollla alkaa olla huumorintajua ym. Eikä päivät ole enää pelkkää nukkumista, syömistä, huutoa ja kanniskelua....

 

[Lex]

Niinpä. Itselläni on molemmat lapset heränneet muutaman ensimmäisen kuukauden ajan 1-2 kertaa yössä syömään pikaisesti, ja alle puolivuotiaista nukkuneet yönsä läpi.

Mulla ei ole mitään käsitystä vauvaperheen väsymyksestä, valitan.

Olen kuitenkin aika varma, että saan sen kaiken nyt uhmaikäisiltä moninkertaisina takaisin, kärsimyksen määrä on vakio...

 

["huoh"]

Jotkut lisääntyvät alle 2 vuoden ikäeroin vaikka vauva olisi kuinka itkuinen, koliikkinen ja hankala. Ja vaikka parisuhdekin rakoilee, niin silti.
En ymmärrä sellaista!

 

[---]

Meille kanssa osui se huonosti nukkuva vauva. Tai lapsi, nyt on 2v ja edelleen herää vähintään kerran, usein jopa 4 kertaa yössä. Sitten niiltä äideiltä, joiden vauvat nukkuivat heti laitokselta öisin 6-8h putkissa sateli vinkkejä miten pitää hoitaa että nukkuu. Kun ei se vaan nukkunut. Vaikka kaikkeni tein. Olisi pitänyt unikouluttaa jne. Mun vauva nyt vaan sattui olemaan tarvitsevaa sorttia. Kai se viimeistään aikuisena nukkuu. Tosin itse olen edelleen aikuisena huono nukkumaan, mutta ainakaan en enää tarvitse äitiä avuksi nukahtamiseen. Joten toivoa on.

 

["vieras"]

Niinpä, kyllä ne yöheräilyt/itkevä vauva vaikuttavat melkoisesti omaan jaksamiseen.
Minä oon aina hehkuttanut lasteni vauva-aikoja, mutta eipä koskaan tarvinnut herätä enempää kuin ehkä sen 4 kertaa yössä.

 

[Madicken04]

Meillä kaksi ensimmäistä nukkui täydet yöt 2kk iästä ja kolmas heräilee öisin vielä 1v7kk iässä. Silti tuo kolmas on ehdottomasti lapsista se helpoin ollut aina. Keskimmäinen taas oli hyvin vaativa ja väsytti, jatkaa kyllä samaa rataa vielä 6v iässä.

Toki nukkumisilla on iso merkitys, mutta on vauva-arjessa muutakin.

 

[Sisar Ponteva]

Niinpä. Itselläni on molemmat lapset heränneet muutaman ensimmäisen kuukauden ajan 1-2 kertaa yössä syömään pikaisesti, ja alle puolivuotiaista nukkuneet yönsä läpi.

Mulla ei ole mitään käsitystä vauvaperheen väsymyksestä, valitan.

Olen kuitenkin aika varma, että saan sen kaiken nyt uhmaikäisiltä moninkertaisina takaisin, kärsimyksen määrä on vakio...

Peesi, vaikka vanhemman uhmakin on ollut äärimmäisen helppo -> murrosikää odotellessa.

Mä en siltikään ole vauvaihminen, tuon pikkuneidin kanssa on ihana touhuta ja varsinkin sen touhuja seurata. Vauva menee siinä sivussa ja (luojan kiitos) kasvaa koko ajan! Enkä nyt siis sano, etten rakastaisi vauvaa tai olisi häntä halunnut, vaippashow, imettäminen ja syömään opetteleminen on vaan järkkyä touhua.

 

["Sanna"]

Minä en saanut nukkua kahteen vuoteen neljää tuntia pidemmissä pätkissä. Vaikkei se yötä kohden tehnyt kuin 2-3 herätystä, niin olin silti täysin zombie. Minulla on aina ollutl suuri unen tarve ja tarvitsen vähintään 9 h yöunta putkeen, mielummin 10 h.

Se on niin yksilöllista, mikä riittää kenellekin ja kuinka paljon enertiaa ihmisellä on.