Nyt kyllä autatte ja kerrotte mulle miten

[puntissa roikkuvan äiti]

ihmeessä mä saisin tuon 3-vuotiaan leikkimään edes hetken itsekseen, edes sen 10 minuuttia että sais lukea päivän lehden tai käydä rauhassa vessassa. Tää ei voi olla totta, että se tarvii oikeasti mut koko ajan leikkikaverikseen. Rupeaa jo vähän huolestuttamaankin, kun tuttavaperheiden tuon ikäiset kykynevät ja haluavat tai sitten on opetettu leikkimään itekseen. Äidit voivat surffailla netissä, lueskella (sitten sopaa tai vaikka opiskeluun liittyvää lukemista) tai katsoa TV:tä. Tätä olen ihan omin silmin todistanut.

Ei sillä, tottahan se lapsi tarvitsee minua hoitopäivän jälkeen, varmasti on ikävä äitiä ja ikävä on minunkin pientäni. Yleensä rauhoitetaan miehen kanssa kotiin tultua aikaa lapselle ja huomioidaan paljon. Mutta sitten ku kello rupeaa olemaan kahdeksan ja jo haluaisit edes sen lehden lukea ja ei onnistu, niin mietin, pitääks tän olla näin läheistä. On yritetty "rohkaista" leikkimään itekseen tai aloitettu leikki hänen kanssana ja sitten "ohjeistettu" jatkamaan itekseen. Asunto on suuri, mutta jompikumpi vanhemmista on aina ns. näkö-tahi huutoetäisyydellä.

Mitään neuvoja miten sais edes hetken itselleen?

 

[.]

Harvemmin tuon ikäiset viihtyy yksin leikeissään eikä niiden tarttekkaan... Ei 4-vuotiaskaan vielä kovin kauaa viihdy yksikseen.

 

[vieras]

Tykkääkö värittää? Tulosta vaikka netistä ( googleen hakusanksi coloring book) kivoja värityskuvia ja annat väritellä sellasta... meillä poika ainakin ihan innoissaan valitsemassa sadepäiväksi tai äidin ruoanlaiton (jos on semmosta kokkailua missä ei voi auttaa) ajaksi kuvan itselleen ja pikkusiskolleen.

 

[ap]

Tykkääkö värittää? Tulosta vaikka netistä ( googleen hakusanksi coloring book) kivoja värityskuvia ja annat väritellä sellasta... meillä poika ainakin ihan innoissaan valitsemassa sadepäiväksi tai äidin ruoanlaiton (jos on semmosta kokkailua missä ei voi auttaa) ajaksi kuvan itselleen ja pikkusiskolleen.

rykkää värittää ja tulostettu on kaikkia suosikkihahmoja vaikka kuinka paljon. Se keskittymiskyky on vaan jotain pari minuuttia jos joutuu tekemään ns. yksin.

 

[no]

Osta sille uusia leluja, ne kiehtoo aina enemmän, kun vanhat. Sitten innostuneella äänellä aloitat jonkun leikin alkuun, leikit hetken lapsen kanssa, ja sitten hän jää jatkaan leikkiä kun poistut muihin hommiin. Jos oot opettanu sen puntissa roikkujaksi, niin oma vika, koita ohjata leikkiin enemmän.

 

[EllaMaaria]

Anna tehdä samaa kuin sinä, kun luet sitä lehtee, niin anna lapselle kirjoja pino saman pöydän ääreen. Kun juot kahvit niin anna silloin se värityskirja. Kun teet ruokaa, anna sille kattilat sun muut vehkeet. Imuroi ja anna sen imuroida kanssasi. Pikkuhiljaa lapsi tekee asioita hiukan erillään susta sun kanssa. Ja kanna ne lelukorit ainakin samaan tilaan missä muut ovat.

Mutta en osaa sanoa, varmaan hän tarvitsee vain paljon. En ehkä huolissani olisi, mutta ryhtyisin jo hiukan joskus vaatimaan odotusta ja opettamaan, että äidillä on hetki aikaa itsekeen ja sitten tehdään yhdessä - aluksi niin, että voi tehdä siinä äidin vierellä.

 

[ap]

Anna tehdä samaa kuin sinä, kun luet sitä lehtee, niin anna lapselle kirjoja pino saman pöydän ääreen. Kun juot kahvit niin anna silloin se värityskirja. Kun teet ruokaa, anna sille kattilat sun muut vehkeet. Imuroi ja anna sen imuroida kanssasi. Pikkuhiljaa lapsi tekee asioita hiukan erillään susta sun kanssa. Ja kanna ne lelukorit ainakin samaan tilaan missä muut ovat.

Mutta en osaa sanoa, varmaan hän tarvitsee vain paljon. En ehkä huolissani olisi, mutta ryhtyisin jo hiukan joskus vaatimaan odotusta ja opettamaan, että äidillä on hetki aikaa itsekeen ja sitten tehdään yhdessä - aluksi niin, että voi tehdä siinä äidin vierellä.

Kiitos vastaksesta. Arvaa vaan olenko koittanut tuota jo vähintään sen 1,5 vuoden ajan ts. ottanut mukaan siihen mitä itse teen niin, että tekee minun kanssa tai tekee siinä vieressä omilla tavaroillaan samaa tmv. tavalla.

Eikä saa ymmärtää väärin, mä tosiaan rakastan sitä pientä enkä millään haluais tosiaan vaan tuupata johonkin nurkkaan, mutta välillä vaan menee ihan överiksi kun kulkee perässä ja jos katoan nurkan taakse, niin meno on sama kuin 9 kk:n iässä, äkkiä perään tai huuto, että äitiiiiiiii, mihin sä menit?

 

[EllaMaaria]

Anna tehdä samaa kuin sinä, kun luet sitä lehtee, niin anna lapselle kirjoja pino saman pöydän ääreen. Kun juot kahvit niin anna silloin se värityskirja. Kun teet ruokaa, anna sille kattilat sun muut vehkeet. Imuroi ja anna sen imuroida kanssasi. Pikkuhiljaa lapsi tekee asioita hiukan erillään susta sun kanssa. Ja kanna ne lelukorit ainakin samaan tilaan missä muut ovat.

Mutta en osaa sanoa, varmaan hän tarvitsee vain paljon. En ehkä huolissani olisi, mutta ryhtyisin jo hiukan joskus vaatimaan odotusta ja opettamaan, että äidillä on hetki aikaa itsekeen ja sitten tehdään yhdessä - aluksi niin, että voi tehdä siinä äidin vierellä.

Kiitos vastaksesta. Arvaa vaan olenko koittanut tuota jo vähintään sen 1,5 vuoden ajan ts. ottanut mukaan siihen mitä itse teen niin, että tekee minun kanssa tai tekee siinä vieressä omilla tavaroillaan samaa tmv. tavalla.

Eikä saa ymmärtää väärin, mä tosiaan rakastan sitä pientä enkä millään haluais tosiaan vaan tuupata johonkin nurkkaan, mutta välillä vaan menee ihan överiksi kun kulkee perässä ja jos katoan nurkan taakse, niin meno on sama kuin 9 kk:n iässä, äkkiä perään tai huuto, että äitiiiiiiii, mihin sä menit?

Niin no oikeesti mun olis tehnyt mieli vaan kirjoittaa, et teet muutaman kerran niin, et teet sen jutun mitä pitää tai haluut ja lapsi hiukan protestoi niin uskon lapsen oppivan jossain vaiheessa. Ja anteeks jos kirjoitin turhauttavalla tavalla, mulla on samanlainen mutta paljon pienempi joten en vielä oo huolissani mut jos puolteoistavuotta vielä lisää roikutaan lahkeissa niin täytynee keksiä jotain Ei vaan vielä se taitaa olla meillä normaalia, vaikka vähemmän itsekseen viihtyy kuin muut samanikäiset. Leikkiikö kavereiden kanssa ilman sinua jos niitä on? Tai puuhaileeko?

 

[ap]

Anna tehdä samaa kuin sinä, kun luet sitä lehtee, niin anna lapselle kirjoja pino saman pöydän ääreen. Kun juot kahvit niin anna silloin se värityskirja. Kun teet ruokaa, anna sille kattilat sun muut vehkeet. Imuroi ja anna sen imuroida kanssasi. Pikkuhiljaa lapsi tekee asioita hiukan erillään susta sun kanssa. Ja kanna ne lelukorit ainakin samaan tilaan missä muut ovat.

Mutta en osaa sanoa, varmaan hän tarvitsee vain paljon. En ehkä huolissani olisi, mutta ryhtyisin jo hiukan joskus vaatimaan odotusta ja opettamaan, että äidillä on hetki aikaa itsekeen ja sitten tehdään yhdessä - aluksi niin, että voi tehdä siinä äidin vierellä.

Kiitos vastaksesta. Arvaa vaan olenko koittanut tuota jo vähintään sen 1,5 vuoden ajan ts. ottanut mukaan siihen mitä itse teen niin, että tekee minun kanssa tai tekee siinä vieressä omilla tavaroillaan samaa tmv. tavalla.

Eikä saa ymmärtää väärin, mä tosiaan rakastan sitä pientä enkä millään haluais tosiaan vaan tuupata johonkin nurkkaan, mutta välillä vaan menee ihan överiksi kun kulkee perässä ja jos katoan nurkan taakse, niin meno on sama kuin 9 kk:n iässä, äkkiä perään tai huuto, että äitiiiiiiii, mihin sä menit?

Niin no oikeesti mun olis tehnyt mieli vaan kirjoittaa, et teet muutaman kerran niin, et teet sen jutun mitä pitää tai haluut ja lapsi hiukan protestoi niin uskon lapsen oppivan jossain vaiheessa. Ja anteeks jos kirjoitin turhauttavalla tavalla, mulla on samanlainen mutta paljon pienempi joten en vielä oo huolissani mut jos puolteoistavuotta vielä lisää roikutaan lahkeissa niin täytynee keksiä jotain Ei vaan vielä se taitaa olla meillä normaalia, vaikka vähemmän itsekseen viihtyy kuin muut samanikäiset. Leikkiikö kavereiden kanssa ilman sinua jos niitä on? Tai puuhaileeko?

Päivähoitokavereita tai ystävien lapsia jos tulee kylään, jotka siis tuntee hyvin, aluksi ei mene edes samaan huoneeseen heidän kanssaan. On vähän hitaasti lämpenevää tyyppiä. Sitten kun ovat jo melkein lähdössä, niin meidän lapsi vasta innostuu.

Puistoissa, leikkikerhoissa tms. turvautuu paljon minuun eikä juurikaan hakeudu muiden seuraan. Ja tähänkin on ihan ystävällisesti, nätisti rohkaistu ts. ei pakotettu.

Jos vielä jotain vinkkejä löytyy, niin kerro.

Ja et ollut kirjoittanut mitenkään tökerösti vaan ihan asiallisesti.