M
malessa
Vieras
Kun menin aikoinaan tapaamaan miehen vanhempia ensimmäisen kerran sain tylyä kohtelua (sekopäistä suorastaan), siitä saakka sama meno jatkunut. Kihlautumiseemme miehen äiti kommentoi "arvasin, sait siis taivuteltua Miikan". Avioitumien vaiettiin kuoliaaksi - häistä ei puhuttu ennen eikä jälkeen, miehen vanhemmat ja sisarukset istuivat naamat väärinpäin juhlissa (lähinnä äiti ja sisar). Aina kun tapaamme (noin viisi kertaa vuodessa) saan osakseni piikittelyä ja loukkauksia (taas äidiltä ja sisarelta), mies saa osansa myös koska puolustaa minua. En ole koskaan alentunut riitelemään heidän kanssaan, enkä sanonut takaisin. Olen vain vetäytynyt ja suhtaudun heihin viileästi, antamatta itsestäni mitään.
Nyt odotamme esikoistamme. Yllättäen sävy on muuttunut täysin - lässynläätä, lahjoja, hössötystä ym. Tässä on vain se ongelma, että olen vuosien varrella niin sydänjuuriani myöden loukattu, etten pysty unohtamaan saati antamaan anteeksi. Olisivat sitten pitäneet sen veemäisen ja tylyn linjansa, olin siihen jo "tottunut".
Nyt muka pitäisi aloittaa puhtaalta pöydältä - ilman selityksiä, anteeksipyyntöjä, mitään?! Ei onnistu. Miksi minun pitäisi yhtäkkiä unohtaa kaikki loukkaukset joita en millään tavalla ole ansainnut ja alkaa rakentaa suhdetta selkeästi häiriintyneisiin ihmisiin?!
Nyt odotamme esikoistamme. Yllättäen sävy on muuttunut täysin - lässynläätä, lahjoja, hössötystä ym. Tässä on vain se ongelma, että olen vuosien varrella niin sydänjuuriani myöden loukattu, etten pysty unohtamaan saati antamaan anteeksi. Olisivat sitten pitäneet sen veemäisen ja tylyn linjansa, olin siihen jo "tottunut".
Nyt muka pitäisi aloittaa puhtaalta pöydältä - ilman selityksiä, anteeksipyyntöjä, mitään?! Ei onnistu. Miksi minun pitäisi yhtäkkiä unohtaa kaikki loukkaukset joita en millään tavalla ole ansainnut ja alkaa rakentaa suhdetta selkeästi häiriintyneisiin ihmisiin?!