Nyt järkytyin, ystävä ja lapsen kuritus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
On olemassa haastavia lapsia, hyvin haastavia, johon ei kuitenkaan käytetä ruumiillista kuritusta, ja heidän kanssaan pärjää ihan hyvin.

Minusta se on ennen kaikkea vanhemmista kiinni. Valitseeko sen, että lapsi tottelee koska pelkää vanhempaansa ja pelkää kipua, vai sen että lapsi tottelee koska kunnioittaa vanhempaansa...

Kun lähtee fyysisen kurittamisen tielle, kunnioitus murenee. Kerta kerralta, pala palaselta.
 
On olemassa haastavia lapsia, hyvin haastavia, johon ei kuitenkaan käytetä ruumiillista kuritusta, ja heidän kanssaan pärjää ihan hyvin.

Minusta se on ennen kaikkea vanhemmista kiinni. Valitseeko sen, että lapsi tottelee koska pelkää vanhempaansa ja pelkää kipua, vai sen että lapsi tottelee koska kunnioittaa vanhempaansa...

Kun lähtee fyysisen kurittamisen tielle, kunnioitus murenee. Kerta kerralta, pala palaselta.

Erittäin hyvin sanottu. Fyysinen kurittaminen on heikkouden ja laiskuuden merkki.
 
[QUOTE="opettaja";23155970]Ensiksi korostan, että EN HYVÄKSY VÄKIVALTAA.
Uskon kuitenkin, että melko monen tähänkin keskusteluun osallistuvan lapset ovat huonosti kasvattamattomia tai kasvattamattomia. Jos lapsen kiroilu ei äidin mielestä ole vakavaa tai on ihan ymmärrettävää, että lapsi saa raivarit kun ei saa lisää jäätelöä -kuulostaa juuri siltä, että nämä lapset saa sitten yhteiskunta kasvattaa! Päiväkodissa ja koulussa joudutaan ne rajat laittamaan, kun kotona on puhuttu hellästi, ymmärretty ja oltu pitkämielisiä. Pitkämielisyys on hyve, mutta liika on liikaa siinäkin. Jokainen lapsi tarvitsee rajat ja jokaiselle lapselle ne rajat eivät pelkällä ystävällisellä puheella mene perille. Etenkään niille, joita on kotona ymmärretty liikaa. Lapsen huonoon käytökseen pitää puuttua JOTENKIN, ei piiskaamalla, mutta ei pidä myöskään katsella kaikkea porsastelua läpi sormien. Huh, kun helpotti. :)[/QUOTE]

Minä kirjoitin tuon, että mielestäni kiroilu ei ole niin vakava asia, että siihen pitää oikein saippuapesulla puuttua. Kyllä meillä silti lapset kasvatetaan vanhempiaan kunnioittaviksi ja hyvin käyttäytyviksi, mutta siihen ei tarvita fyysisiä rangaistuksia. Kun ne rajat asetetaan jo hyvin pienenä ja lähes koskaan ei jousteta vaan aina pidetään ne rajat, lapset kyllä oppivat. Useimmiten se kasvatus meneekin pieleen juuri siinä, että joustetaan liian usein ja annetaan periksi. Kun meillä aikuiset jotain päättävät, silloin myös tehdään niin.
 
Pelkällä hellällä puheella kasvattaminen on samaa touhua kuin politikointi. Luvataan kuut taivaalta ja uhataan sitä ja tätä, mutta koskaan ei toteuteta mitään.

Et ole koskaan ajatellut, että kasvattaminen on jotain ihan muuta ku lahjontaa ja rangaistuksia? Tai niillä uhkailemista?

Meillä kasvatetaan puhumalla ja tottakai omilla teoilla. Minä tosin kasvatan lapseni siihen, että toisten - varsinkin pienempien - lyöminen on VÄÄRIN. Toiset taas kasvattaa lapsensa ajattelemaan, että pienempiä saa ja pitääkin satuttaa. Että jos joku toimii ärsyttävästi, niin käykää päälle vaan, sillä se loppuu! :headwall:
 
Mites olis niin jos jokainen perheenjäsen pesee suunsa saippualla jos kirosana pääsee (toistuvasti)? Mun mielestä on karmean kuuloista kun pikkulapsi kiroilee, ja jotkut lapset ovat sellaisia että kiroilu oikein lisääntyy kun kielletään jne. Suun peseminen saippualla voisi olla toimiva keino mutta sitten perheessä pitäisi olla säännöt kaikille samat.
 
Raippa löytyy multaki, taitaa olla kaksiki.

On kyllä minusta todella alhasta lasta pyllylle läiskiä raipalla TAI edes sillä risulla. Jonku hiuksista keveästi nappaamisen ymmärrän, tai sormille näpsäsyn jos se on lapsen omaksi hyväksi (ei niin että kävis ees kipeää) esim tilanteessa jossa lapsi räplää toistuvasti vaikkapa hellaa.

Ite en ole enkä aio käyttää minkään näköstä fyysistä rangaistusta ommaa lasta kohtaan, tai kenenkään muunkaan lasta kohtaan. Opetan järjellä ja selittäen miksi joku ei ole sallittua.

Mie olen ite kyllä saanu tukkapöllyä ja sormille on läpsitty ja nurkassa olen seisonu tuhansia tunteja varmaan, ja siitä oli hyöty. Mut minusta ei vaan oo sellaseen, en pystyis pientä lasta kohtaan olleen semmonen.
 
Mites olis niin jos jokainen perheenjäsen pesee suunsa saippualla jos kirosana pääsee (toistuvasti)? Mun mielestä on karmean kuuloista kun pikkulapsi kiroilee, ja jotkut lapset ovat sellaisia että kiroilu oikein lisääntyy kun kielletään jne. Suun peseminen saippualla voisi olla toimiva keino mutta sitten perheessä pitäisi olla säännöt kaikille samat.

Kyllä siitä kiroilusta pääsee muillakin keinoin, kuten esim. jäähyillä tai joillakin muilla rangaistuksilla (tv-kielto muutamaksi päiväksi, ei kavereita kylään viikkoon jne.)
 
[QUOTE="noh";23156112]Ei ole ihme että nykyajan lapset ovat niin kurittomia, eivätkä kunnioita ketään eikä mitään. Minäminäminä. Eivät toki kaikki, mutta liian moni.

Taas ovat kukkahatut kauhistelemassa. Minä en, koska kyseessä oli ei kiivastuksissa tehty, yksittäinen napautus, ei mikään läimiminen tai hakkaaminen. Näissä asioissa on suuri ero. On olemassa helppoja lapsia, jotka uskovat vähemmälläkin, mutta on olemassa myös hyvin haastavia tapauksia. Väkivalta ei pidä käyttää keneenkään, vähiten lapseen, mutta en pidä yksittäistä käsivarresta, tukasta jne. nappaamista väkivaltana, kuten en myöskään pientä napautusta mistä tässä oli kyse.

Nykylapset kasvatetaan pumpulissa, ei ole ihme että niistä tulee itsekkäitä teinejä.[/QUOTE]

Ei väkivallalla mitään kunnioitusta ansaita, pelko ei ole kunnioitusta...

http://www.alalyoslasta.fi
 
[QUOTE="opettaja";23155970]Ensiksi korostan, että EN HYVÄKSY VÄKIVALTAA.
Uskon kuitenkin, että melko monen tähänkin keskusteluun osallistuvan lapset ovat huonosti kasvattamattomia tai kasvattamattomia. Jos lapsen kiroilu ei äidin mielestä ole vakavaa tai on ihan ymmärrettävää, että lapsi saa raivarit kun ei saa lisää jäätelöä -kuulostaa juuri siltä, että nämä lapset saa sitten yhteiskunta kasvattaa! Päiväkodissa ja koulussa joudutaan ne rajat laittamaan, kun kotona on puhuttu hellästi, ymmärretty ja oltu pitkämielisiä. Pitkämielisyys on hyve, mutta liika on liikaa siinäkin. Jokainen lapsi tarvitsee rajat ja jokaiselle lapselle ne rajat eivät pelkällä ystävällisellä puheella mene perille. Etenkään niille, joita on kotona ymmärretty liikaa. Lapsen huonoon käytökseen pitää puuttua JOTENKIN, ei piiskaamalla, mutta ei pidä myöskään katsella kaikkea porsastelua läpi sormien. Huh, kun helpotti. :)[/QUOTE]

Juurikin näin. :) Mä olen tiukka mutta aikaa sitten päättänyt että ruumiillinen kuritus ei ole oikein.
 
[QUOTE="vieras";23155832]Itse yllätyin siitä, että jotkut vielä oikeasti pesee lastensa suut saippualla, mikäli nämä kiroilevat. Ei kai se kiroilu nyt niin vaarallista ole, että pitää jotain myrkkyjä lasten suuhun tunkea.[/QUOTE]

Niin ja kun mä saan olla koko ajan takavarikoimassa muumisaippuaa, on kuulema niin hyvänmakuista. ARGH. Mukulat tulee aina vessasta vaahto suussa. Mitä rangaistukseksi?
 
[QUOTE="noh";23156112]
Taas ovat kukkahatut kauhistelemassa. Minä en, koska kyseessä oli ei kiivastuksissa tehty, yksittäinen napautus, ei mikään läimiminen tai hakkaaminen. Näissä asioissa on suuri ero. On olemassa helppoja lapsia, jotka uskovat vähemmälläkin, mutta on olemassa myös hyvin haastavia tapauksia. Väkivalta ei pidä käyttää keneenkään, vähiten lapseen, mutta en pidä yksittäistä käsivarresta, tukasta jne. nappaamista väkivaltana, kuten en myöskään pientä napautusta mistä tässä oli kyse.
[/QUOTE]

Voi noita aste-eroja. Nappaaminen, napautus, nippaaminen ja mitä noita nyt on, kaikkia kivoja nimiä pikkuväkivallalle. Jos se voimankäyttö on muka niin pientä, niin miksi sitäkään edes tarvitaan? Jollei teko edes satu, niin tehoaako se ja miksi?

Näytä mulle stoalaisen tyynenä ja ei-kiivastuneena lastaan raipalla nippanappaava äiti, niin mä näytän lentävän lehmän ja syön hatullisen paskaa päälle. Siinä vaiheessa, kun käsi tarttuu risuun tai raippaan tai kohoaa tukistukseen, on aikuisen maltti mennyt jo. Aivan turha väittää, että kukaan kurittaisi lasta fyysisesti pulssi tasaisena mairea hymy kasvoillaan ja vain lapsen parasta ajatellen.
 
[QUOTE="palma";23159890]Voi noita aste-eroja. Nappaaminen, napautus, nippaaminen ja mitä noita nyt on, kaikkia kivoja nimiä pikkuväkivallalle. Jos se voimankäyttö on muka niin pientä, niin miksi sitäkään edes tarvitaan? Jollei teko edes satu, niin tehoaako se ja miksi?

Näytä mulle stoalaisen tyynenä ja ei-kiivastuneena lastaan raipalla nippanappaava äiti, niin mä näytän lentävän lehmän ja syön hatullisen paskaa päälle. Siinä vaiheessa, kun käsi tarttuu risuun tai raippaan tai kohoaa tukistukseen, on aikuisen maltti mennyt jo. Aivan turha väittää, että kukaan kurittaisi lasta fyysisesti pulssi tasaisena mairea hymy kasvoillaan ja vain lapsen parasta ajatellen.[/QUOTE]

Tein itse täyskäännöksen ruumiillisen väkivallan (kohtuullisen sellaisen ts tukistukset, luunapit) kannattajasta sitä jyrkästi vastustavaksi. En olisi ikinä uskonut moista. Ajatukset muuttuivat kun huomasin ihan käytännössä, että niitä nappeja ja nippejä jaetaan silloin kun aikuinen suuttuu lapselle ja aikuinen siinä purkaa oman vihansa lapseen. Olin jotenkin ajatellut, että niillä olisi joku korkeampi kasvatuksellinen merkitys, opetus, viimeinen raja lapselle tjv.. Mutta ei. Jos olisikin joku joka tyynen rauhallisesti napauttaa mutta...sellainen vanhempihan olisi mieleltään sairas? Niitähän tietysti onkin.

Vaikea sanoin kuvailla miten iso oivallus tuo oli. Jollekin varmasti itsestäänselvyys mutta minulle ei ollut, lapsuudestakin johtuen. Omille lapsille mieluummin karjaisen ja puran kiukun siihen ääneen tai vaikka kirosanaan mutta fyysisesti en kurita, ikinä. Jos lapsi ei saa purkaa vihaansa satuttamalla muita, miksi minä saisin tehdä niin?
 
Me oltiin veljen kanssa kyllä sellasia kauhukakaroita pienenä.. Äiti pitkään uhkaili kylmällä suihkulla, ja lopulta toteutti sen. Saipas meidät hirviöt jotenkin edes kuriin :D
 
On se kumma, miten toiset puolustaa "pientä" väkivallan käyttöä. Jos aikuiselle ihmiselle toinen aikuinen alkaa väkivaltaiseksi, niin siinä äkkiä huomaa saavansa putkaalinnaavankilaa. Ja lapselle tottakai opetetaan, ettei toisia saa löydä. Mutta miten voidaan edes ajatella, että "pieni" väkivallan käyttö olisi jotenkin sallittua aikuiselta lasta kohtaan. Uskomatonta.
 
Itse pienenä taisin saada kahdesti piiskaa. Syyt olivat kyllä niin ankaria, että kyllä ymmärsin syyn. Se kuinka itseä hävetti sen jälkeen, ja kuinka tyhmästi tuli tehtyä, niin enpä toiste samaa asiaa oo tehny. Oon näin jälkeenpäin tyytyväinen, että piiskaa on käytetty, mutta ei pelkistä kiukkukohtauksista.

Tuossa tilanteessa piiskakin menettää jo merkityksen kun sitä tarjotaan joka väliin. Ja että sillä uhkaillaankin. Itse en voisi piiskaa enää kuvitellakkaan. Eikä siitä kyllä todellakaan 2 vuotiaalle oo mitään hyötyä, ei se siitä vielä mitään opi.
 
Kuka mätkimisestä on edes puhunut? Kunnioitus loppuu jos lastaan vaikka tukistaa? Höpö höpö. Lässymammat kasvattavat lapsistaan niitä jotka luulevat olevansa maailman napoja ja saavat tehdä mitä huvittaa. "Et sä mulle mitään voi" -väkeä.

Ennen sentään kunnioitettiin ja toteltiin aikuisia, omia ja vieraita, nyt vain haistatellaan.

Ei mikään ihme kun kukkahattuäitejä on suurin osa. Ei kuria ettei lapsi vaan saa traumoja. Kauheeta jos sitä vaikka läpsäisee kerran takamukselle, HIRVEÄÄ väkivaltaa apua poliisi ja lastensuojelu paikalle.

Hahhah.
 
Kunnioitus loppuu jos lastaan vaikka tukistaa? Höpö höpö. Lässymammat kasvattavat lapsistaan niitä jotka luulevat olevansa maailman napoja ja saavat tehdä mitä huvittaa. "Et sä mulle mitään voi" -väkeä.

Ennen sentään kunnioitettiin ja toteltiin aikuisia, omia ja vieraita, nyt vain haistatellaan.

Ootko ihan varma, etteivät "et sä mulle mitään voi" -lapset ole just niitä, joita kotona tukistellaan ja läpsitään? Katsos kun ipanat tietävät, ettei se naapurin setä tai kiskan täti saa käsiksi käydä, niin siksi on hyvä huudella. Mikähän mahtaa olla ristiriita lapsen mielessä, kun kotona kuitenkin saa käsiksi käydä, vaikka kaikkialla toitotetaan lapsen oikeutta koskemattomuuteen?
 
Niin no oikeasti joskus kyllä tarvitaan muutakin kuin pelkkää sanojen helinää, tosin en nyt raipalla lähtis roimimaan.
Just sanoin tossa yhtenä päivänä meidän kohta 11v neidille joka on pikkasen taivaanrannanmaalari ja vähän huithapeli asioidensa kanssa, että jos ei hampaiden pesu rupe sujumaan ilman jokailtaista sängystä takaisin kutsua, niin jos hammaslääkärin tarkastuksessa on hampaassa reikä, ei tasan puuduteta kun paikataan, jospa sitten opit pesemään ne hampaasi. Tyttö katsoi hetken :O monttu auki, mutta nyt on hampaat pesty ilman erillisiä muistutuksia, tosin aamuisin vielä joutuu muistuttelemaan :whistle:
 
Minä pesen suun saippualla samantien jos sieltä v***u sorahtaa. On oksettavaa että ihan pienet lapset huutelevat v***ua ja s*****aa tuolla pihoilla. Rinnastaisin että saippua on varmaan yhtä vaarallista kuin huulipunakin, ja sitä ihmiset syövät n. 15 kiloa elämänsä aikana.
Lisäksi tuo on ollut hyvinkin tehokas keino, toki ensin on asiasta puhuttu, mutta jos puhe ei uppoa niin sitten toimitaan.
 

Similar threads

Yhteistyössä