nyt itkettää....

Taas toistin tämän virheen...

Leikkasin tukan lyhyeksi. Nyt kaduttaa, surettaa ja melkein itkua väännän.

En tajua, miksi menin tekemään sen!!!

Vajaat kolme vuotta sitten tein tän ja silloin vannoin, että ei koskaan enää. Taas tämä...

Mistäköhän johtuu, että en tunne itseäni minuksi lyhyellä tukalla????
Kellään muulla tällaista?

Kaiken lisäksi mieskin oli sitä mieltä, että pitkä tukka oli parempi..

 

Älä sure, mä vedin joskus itteni kaljuks

 

No äkkiäkös tukan takas päähän saa. Soitat ja varaat hiustenpidennysajan. B)

 

Kyllä se siitä kasvaa.

Ei se nyt sentään itkun väärtti ole.

 

:hug:

 

en tajua, vaikka mulla on ohkanen tukka, joka näyttää lyhyenä paremmalta, niin silti viihdyt tuhannesti paremmin pitkässä tukassa...

Pakkohan tähän on tottua. Hiustenpidennys ei oo mun juttu... Hirveetä laittoa, eikä yhtään aidon näköistä....

 

ukko uhkas vetää kokonaan kaljuks ittensä päästä. viikset, parran ja letin.. sanoin että sen jos tekee niin täältäkin lähtee 50 cm lettiä ja hyvin äkkiä... saas nähdä viikon päästä näättekö kaljun emakon täällä..

 

it`ll grow back, right ?

 

Onneksi sentään lapset olivat innoissaan äidin uudesta tukasta.

Saisinkohan paremman olon itselleni, jos vetäisisin miehen kaljuksi? Tuntuu oudolta, kun meillä on nyt melkein samanpituiset hiukset...

 

Se kasvaa,elä murehdi :hug: Minulle kans kävi nuin,mutta sitten kun oppii uutta lookkia laittamaan niin kyl se siitä helpottuu =)