Sain hakemuksen matkaan ja kun mies siitä sai tiedon, alkoi rukoilu ja käytös muuttui täysin. Nyt mulla on se huomaavainen lempeä ukkeli, joka VANNOO ettei koskaan enää vaan perhe on ykkönen ja minä ja kaikkea niin paljon.. Pari päivää lilluin siinä hyvässä olossa ja otin vaan vastaan kaiken mitä annettiin. Jossain takaraivossa pieni ääni piipitti, että voikohan tämä olla totta. Toinen ääni piipitti, että voisiko tämä ihan oikeasti olla totta.
Tänä aamuna, voi helkkari sentään, minuun otti yhteyttä menneisyydestä eräs mies. Jotain sutinaa oli menneisyydessä, mutta oltiin liian ujoja tekemään asialle oikeastaan mitään. Sen jälkeen kerran tavattiin ja oltaisiin haluttu uudestaankin, mutta joku aivan omituinen "sattuma" teki sen, ettei saatu enää yhteyttä toisiimme. Molemmat yritti, muttei onnistuttu. Kunnes tänä aamuna tää oli löytänyt minut facesta. Paukuttakaa nyt mulle joku jotain järkeä ja vinkatkaa vähän että mitä mun pitäisi tästä kaikesta ajatella. Oon oikeasti niin sekaisin, että kysyn neuvoa kaksplussalta. Toisaalta tekisin ihan mitä vaan suhteeni eteen, jos vaan jotain olisi vielä tehtävissä. Mut onkohan kaikki jo tehty kuitenkin. Entä jos mies nyt sit ihan oikeasti muuttui? Njaa, no näitä "muuttumisia" on tietty nähty jo muutama vuosien saatossa. Samoin kaikki vannomiset ja rukoilut on tuttuja. "perhe on ykkönen, nyt hän sen viimein ymmärtää" jne jne. Sitä paitsi asiat on jo niin pitkällä, että ero on sen allekirjoitusta vaille selvä. Et kannattaako enää kääntyä takaisin, tätähän on katottu jo ties kuin pitkään. Voi jee, apua ja helppiä ja kaikkee pliis.