Nyt en jaksa enää!

[ewy]

Mieheni jätti minut tuosta vain monen vuoden yhdessäolon jälkeen. Suhteessamme oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa jonka takia masennuin vakavasti. Ero pahensi masennustani ja tällä hetkellä jokaikinen päivä on yhtä tuskaa. En osaa ajatella muuta kun mitä mieheni minulle teki, jokainen ajatus on katkeruutta ja vihaa. Itsemurha-ajatukset pyörivät mielessä jatkuvasti. Terapiaan pääsyä odotan, mutta koska jonot ovat niin pitkiä en hetkessä tule keskusteluapuakaan saamaan, yksityiselle ei ole varaa mennä. Ystäviä ei ole, koska alettuani seurustelemaan mieheni kanssa muutin paikkakunnalle jossa hän asui, olen siis kaikenlisäksi aivan yksin tilanteeni kanssa. Näin pienellä paikkakunnalla on mahdotonta löytää uusia ystäviä, saatikka uutta suhdetta ja energia ei edes riittäisi sellaiseen. Exällä on heti erosta alkaen naiset pyörineet ympärillä ja se ahdistaa minua entistä enemmän, joudun pelkäämään milloin hän kävelee vastaan uuden naisensa kanssa onnellisena ja minä romahdan. Kuulemma on tavannut jo uuden naisen kenen kanssa aloittamassa seurustelua.

Olo on niin toivoton että en jaksa enää uskoa siihen että vaikka hankkisinkin itselleni apua niin mitä se vieraalle ihmiselle puhuminen loppujen lopuksi muka auttaa? Pari kertaa olen käynyt puhumassa turvakodin työntekijän kanssa, ei helpottanut. Voiko siis vakavasta masennuksesta todella parantua? Varsinkin kun ei ole ketään kuka tukisi vaan on aivan yksin koko jutun kanssa.

 

[---]

Sunhan pitäisi olla helvetin onnellinen kun pääsit suhteesta jossa henkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Onko sulla lääkitys?

 

[Non compos mentis]

kyllä se minua ainakin auttoi, se terapia. mitkäs ne on ne kriteerit, että sais kelan korvausta terapiasta? myös muita ihmisiä voi olla jeesimässä, esim. tk:n psykologille ei pitäs olla kamalia jonoja kriisitilanteessa, vaikka mielenterveystoimistoon ei pääsiskään. itse sain lähetteen lasteni neuvolasta sellaiseen lapsiperheiden ennaltaehkäisevään juttuun, jossa sai valita kävikö ryhmässä vai yksin.

 

[samaa kokenut]

Kyllä siitä voi parantua.
Nyt tuntuu varmasti tosi raskaalta mutta aika helpottaa. Ja ehkä kohta jo tajuat että sulla on parempi ilman väkivaltaista miestä.
Olisko sun mahdollista muuttaa pois sieltä? "Uusi alku" tuossa tilanteessa vois olla hyvä juttu.
Älä nyt joka tapauksessa luovuta vaan jaksa eteenpäin, kyllä se valo sieltä vielä eteen tulee!

 

[ewy]

Poismuuttaminen on ollut mielessä monta kertaa, mutta työni on pitänyt minut vielä täällä. Olen hakenut töitä muilta paikkakunnilta mutta en ole kertaakaan päässyt edes haastatteluun, alallani on hirvittävän vähän töitä tarjolla. Ja lisäksi vieraalla paikkakunnalla joka tapauksessa olisin ilman ystäviä, jos ei olisi työtäkään niin olo saattaisi jopa pahentua lisää jos päivät joutuisi vielä viettämään kotona asioita ajatellen, minulla ei siis ole "uskallusta" lähteä. Apua on ollut ihan mielettömän vaikea hakea ja tuntuu että minua ei ole otetttu vakavasti hätäni kanssa. Terveyskeskus-lääkäreiden kommenit ovat olleet tyyliin "kyllä se siitä sitten" ja lyövät käteen reseptin rauhoittaville.