Nyt en enää jaksa tätä!!!!!!!!!

[apua.]

Miten ihmeessä te olette selvinneet 3-vuotiattenne kanssa?
Tuntuu tyhmältä sanoa edes mutta musta tuntuu että mulla alkaa olla pelikortit lopussa tuon uhmaikäisen kanssa.

Lapsella on joku ihmeen taantumavaihe menossa että hän on nyt niin pieni/väsynyt/ressukka/reppana ettei itse voi millon mitäkin itse tehdä. Suuttuessaan heittäytyy lattialle ja ei sitten itse osaa nousta sieltä, huutaa sitten tunnin putkeen kun en tuohon hyppyyttelyyn lähe mukaan vaan sanon että sulla on kädet ja jalat joten käytä niitä.
Ja kun mä sanon hyppyyttely, niin todellakin tarkotan sitä.
Lapsi ei osaa nousta lattialta itse, pääse tuoliin itse, osaa istua pottaan itse, osaa sitä tai jaksa tätä itse ja sitten sen asian kanssa on huutoa ja napinaa koko sen ajan kun lapsi on hereillä. MITÄ HELVETTIÄ, sanonpa vaan, ja sanonpa vaan teille, kun en lapselle voi sanoa. Tuolla on vessassa tappelut taas käynnissä. Tässä alkaa olla voimaton olo.

Tämäkin päivä on ollut nipinää, natinaa ja suoraa itkupotkuraivaria koko päivän lapsen taholta

 

[Mimosa]

Uhkailu, lahjonta ja kiristys toimii meillä.. Hyvin tutulta kuulostaa kertomasi asiat. Joskus tyttö on kyllä päivisin erittäin reipas ja omatoiminen, mutta sitten muutaman päivän jälkeen tulee taas noita avuttomuuskohtauksia =)

 

[ap]

Niin ja sitten kun lisätään nämä pään paukkamiset lattiaan ihan täydellä voimalla ja heittäytymiset millon mitäkin päin suutuspäissään..
mihin on kadonnu se normaali mukava lapsi joka kuuntelee jotain ja on oma-aloitteinen ja jolla on omat jalat ja kädet ja selkäranka, joilla liikkua ja touhuta.

 

[ap]

Tätä on jatkunut jo viikkotolkulla. Ja uhkailu, lahjonta ja kiristys on käytössä, jutellaan tytön kanssa, halataan riitojen päätteksi ja asioista puhutaan että miten tämä nyt näin. Mutta missä välissä tässä ehtii uhkailla lahjoa kiristää tai jutella kun lapsi ei vain kuuntele vaan sekoaa joka asiasta, ja kun yksi asia selviää niin toinen tulee vastaan.

 

[miuku]

jep, sitä se on!Pakko se on vaan jaksaa, vaikka kwinot on usein hyvinkin vähissä. Eikä siinä mitään, 6v uhma on vielä "ihanampi" :/ meillä siis 3v ja 6v muksut kotona.

 

[Tallu -]

Joko tämä on tuttu sivu: http://vanhemmat.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy/3-4vuotias.php?dir=/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy Varmasti tunnistat lapsesi tuosta kirjoituksesta ja osaat paremmin ymmärtää häntä, jos et aiemmin ole tuota tekstiä lukenut. Tsemppiä ja voimia, ei tuo vaihe kovin kauan kestä. Sitten on taas joku uusi vaihe päällä, joka kestää taas hetken

 

[oo]

onks se kumminkin saanu liikaa periks.. vai onko tyttö.. meil 3v poika .. ei ongelmaa..

 

[....]

Hah!! Täällä kohtalontoveri. Juuri tänään miehelleni avauduin, että on kyllä niin hankala ikä, että voisin pikakelata tämän vaiheen elämästä. Poika 3v. ei suostu potalle, joka asiaan ei ei ei ei, sitten karjutaan ja kiukutaan. Nukkumaanmenot on hankalia (karjuntaa ja kiukkua). on joku vaihe, että on ihan meissä vanhemmissa kiinni. Toisaalta aina vaan toinen vanhempi kelpaa ja toinen ei, eli vaiheittain ei jommasta kummasta tykkää. ELÄMÄ ON YHTÄ TAITSELUA!

Ja vasta tämä lapsi oli niin kiltti, rauhallinen ja oikea aurinko mussukka. Vauvaikäkin oli helpoista helpoin.

 

[kolmen äiti]

Semmosta se on ainakin voimakastahtoisten 3-vuotiaiden kanssa. Meillä on täällä kotona sellainen pieni raivotar, että oksat pois. Neiti on niin äkäinen, että yrittää jatkuvasti määritellä tekemisiään ja jopa muiden olemisia. Kuvittelee siis kympillä, että voi itse päättää kaikesta. Tyttö on sairastellut ja on sen takia vielä tavallista huonommalla tuulella. Huoneeseen vain rauhoittumaan, kun alkaa karata mopo käsistä...

 

[myös pikku-uhmurin äiti]

meillä on ollut sama tilanne tuon neidin kanssa, ostin väestöliiton sivuilta tämän kirjan http://www.vaestoliitto.fi/nettikauppa/vanhemmuus/?num=249811&upotusURI=/nettikauppa/vanhemmuus/&x198862=Select/Card ja tuosta on kyllä löytynyt hyvin vastauksia ongelma tilanteisiin, sekä ohjeita vanhemmuuteen ylipäätä. löytyy myös varmasti paikkakunnan kirjastosta..

 

[ap]

onks se kumminkin saanu liikaa periks.. vai onko tyttö.. meil 3v poika .. ei ongelmaa..

eipä tuo ole saanut liikaa periksi vaan ihan normaaleja rajoja täällä meillä asetellaan lapselle. ja on tyttö hyvinki.

mukava että teillä ei ole ongelmaa, toivottavasti jatkuu samanmosiena, lämmintä mieltä! =)

 

[-]

IHANAA! En ole ainoa jolla on tuollainen lapsi.
Pelastit päiväni. Kaikkien tuntemieni ihmisten 3vuotiaat käyttäytyvät mielestäni paremmin kuin meidän.
Meillä on huutoa yötä päivää. Ihan kaiken aikaa on joku huonosti ja 3v heittäytyy lattialle kirkumaan. Ei pysty/jaksa/halua tehdä mitään mitä pyydetään. Kun ei saa syödä mitä haluaa (haluaa aina limsaa, karkkia tms. ) heittäytyy kirkumaan.
Yöllä on yksinäistä/ ei väsytä/ haluaa leikkiä/ janottaa tms. ja taas lattialle kirkumaan.
Lyö, puree, potkii, kiroilee, paiskii ovia ja lattialle heittäytymistä ja kirkumista on päivittäin useita kertoja.
Meillä tätä on jatkunut jo n. 2 vuotta. Olen käyttänyt jo pariin otteeseen lääkärissäkin jos esim. korvatulehdus tms. mutta on kuulemma ihan normaalia (pojilla yleisempää) toiset lapset vain ovat aina pahalla tuulella ja tyytymättömiä kaikkeen. Kuulemma helpottaa yleensä viim. 5v kieppeillä. Tsemppiä teille! Kyllä tästä toiv. hengissä selvitään, vaikka ei aina siltä tunnu. Onneksi pääsee välillä töihin lepäämään.

 

[katie-]

Meillä poika vasta 2v ja miusta tuntuu et tuo on alkanut vetää raivareita aivan olemattomista asioista. Yks aamu en ois saanu laittaa paitaa päälle ja herra sit heittäyty lattialle raivoomaan kun sen tietenkin puin Vessanpönttöä pitäs saada vetää 1000x vaikka sinne ei olla edes tehty mitään ja sit huutoa, itkua, lyömistä kun näin en anna tehdä. Ja sitten kitinää ja natinaa kun mikään leikki eikä homma kelpaa mitä ehdotan/leikin pojan kanssa. Mitähän tää sitten on 3-vuotiaana, ei saa pelotella |O

 

[kolmen äiti]

Kyllä nuo uhmavaiheiden intensiteetit vaihtelevat hyvin paljon lapsikohtaisesti. Voisin melkein sanoa, että tuurista on kiinni. Pehmeäluonteisen lapsen äidin ei juuri passaa tulla neuvomaan, jos toisella on kovapäinen tapaus kotona. Meidän esikoinen on ollut aina kuin ihmisen ajatus ja uhmatkin ovat menneet aika kevyesti ohi. Tämä seuraava sitten onkin jo aivan eri maata, jo mahassa huomasi, että tällä on vauhtia... Ja tyttöjä ovat molemmat.

 

[..]

onks se kumminkin saanu liikaa periks.. vai onko tyttö.. meil 3v poika .. ei ongelmaa..

eipä tuo ole saanut liikaa periksi vaan ihan normaaleja rajoja täällä meillä asetellaan lapselle. ja on tyttö hyvinki.

mukava että teillä ei ole ongelmaa, toivottavasti jatkuu samanmosiena, lämmintä mieltä! =)

meil on tytöil ollu hirveet uhmikset mut pojilla ei...

 

[Emilyn]

Siinä kohtaa, kun neiti 3,5vee päivittäin erinäisissä tilanteissa ilmoittaa joko että mulla on nälkä ja sekunnin päästä ei olekaan nälkä tai jano, tai pissahätä, tai illalla väsyttää ja sekunnin päästä "mua ei väsytä" totean kerta toisensa jälkeen vaan että "Aha, no nyt kuitenkin syödään. Aha, nyt menet sinne pissille. Aha, nyt käydään kuitenkin nukkumaan" Simple, vaikkakin toki välillä "hieman" ärsyttävää :heart:

 

[ap]

Semmosta se on ainakin voimakastahtoisten 3-vuotiaiden kanssa. Meillä on täällä kotona sellainen pieni raivotar, että oksat pois. Neiti on niin äkäinen, että yrittää jatkuvasti määritellä tekemisiään ja jopa muiden olemisia. Kuvittelee siis kympillä, että voi itse päättää kaikesta. Tyttö on sairastellut ja on sen takia vielä tavallista huonommalla tuulella. Huoneeseen vain rauhoittumaan, kun alkaa karata mopo käsistä...

Meillä kanssa tuon tunnin raivarin aikana tyttö karjui mulle suoraa huutoa että "äiti!!!!!! mene eteiseen riisumaan" ÄITI NOUSE SEISOMAAN NYT!" jne mukavaa. en tietenkään lähde tuohon mukaan mutta kyllähän tuo tulee semmoinen olo että voi hyvä jumala olenko mä näin epäonnistunut äiti

Voin allekirjoittaa jokaisen kohdan tekstistäsi paitsi viimeisen lauseen, sekin vaan kun en usko että lapsi yksin pärjäisi raivoissaan.
Tarvii läsnäoloa siksikin kun lyö päätään täysillä lattiaan ja kaatuilee holtittomasti (joskus saattaa oikein hypätä ja siitä valahtaa lattialle polvet edellä ja pää seuraa tietysti perässä. auts)

 

[huoh]

Meillä poika vasta 2v ja miusta tuntuu et tuo on alkanut vetää raivareita aivan olemattomista asioista. Yks aamu en ois saanu laittaa paitaa päälle ja herra sit heittäyty lattialle raivoomaan kun sen tietenkin puin Vessanpönttöä pitäs saada vetää 1000x vaikka sinne ei olla edes tehty mitään ja sit huutoa, itkua, lyömistä kun näin en anna tehdä. Ja sitten kitinää ja natinaa kun mikään leikki eikä homma kelpaa mitä ehdotan/leikin pojan kanssa. Mitähän tää sitten on 3-vuotiaana, ei saa pelotella |O

2veelle tuo voi ollakin jotenkin normaalimpaa muttei enää 3veelle eikä kaikenikäisenä kuten täällä kuulee. Aina on uhmaikä, murkkuikään saakka ja se kestää ainakin aikuisuuteen.

 

[Lalaa]

Kyllä kolmevuotias minusta jo pitää pystyä laittamaan jäähypenkille, kun mopo karkaa käsistä. Vai onko jäähyt käytössä jo? Ei kai sitä kirkumista ja manipuloimista vain voi jäädä katselemaan ja lasta rauhoittelemaan? Vai mitä teette?

En muista noin rankkaa uhmaa meillä kellään, mutta meillä olleet muutenkin kohtuu taipuisat mukulat.

 

[kolmen äiti]

Semmosta se on ainakin voimakastahtoisten 3-vuotiaiden kanssa. Meillä on täällä kotona sellainen pieni raivotar, että oksat pois. Neiti on niin äkäinen, että yrittää jatkuvasti määritellä tekemisiään ja jopa muiden olemisia. Kuvittelee siis kympillä, että voi itse päättää kaikesta. Tyttö on sairastellut ja on sen takia vielä tavallista huonommalla tuulella. Huoneeseen vain rauhoittumaan, kun alkaa karata mopo käsistä...

Meillä kanssa tuon tunnin raivarin aikana tyttö karjui mulle suoraa huutoa että "äiti!!!!!! mene eteiseen riisumaan" ÄITI NOUSE SEISOMAAN NYT!" jne mukavaa. en tietenkään lähde tuohon mukaan mutta kyllähän tuo tulee semmoinen olo että voi hyvä jumala olenko mä näin epäonnistunut äiti

Voin allekirjoittaa jokaisen kohdan tekstistäsi paitsi viimeisen lauseen, sekin vaan kun en usko että lapsi yksin pärjäisi raivoissaan.
Tarvii läsnäoloa siksikin kun lyö päätään täysillä lattiaan ja kaatuilee holtittomasti (joskus saattaa oikein hypätä ja siitä valahtaa lattialle polvet edellä ja pää seuraa tietysti perässä. auts)

Neiti on selvästi huomannut, että voi satuttamalla itseään hallita sinua. Kuulostaa kyllä kovapäiseltä, heh. Tuohon ei voi sanoa muuta kuin että jos ei itse rauhoitu, laita rauhoittumaan. Syliin vain ja siinä pidetään niin pitkään, että asettuu. Tätä meilläkin käytetään aina välillä. N. holding-hoitoa onkin hyvä tehdä tässä vaiheessa, kun se vielä onnistuu. Isomman lapsen kanssahan tuo on huomattavasti raskaampaa, jopa mahdotonta

 

[juu done that too, ap]

Siinä kohtaa, kun neiti 3,5vee päivittäin erinäisissä tilanteissa ilmoittaa joko että mulla on nälkä ja sekunnin päästä ei olekaan nälkä tai jano, tai pissahätä, tai illalla väsyttää ja sekunnin päästä "mua ei väsytä" totean kerta toisensa jälkeen vaan että "Aha, no nyt kuitenkin syödään. Aha, nyt menet sinne pissille. Aha, nyt käydään kuitenkin nukkumaan" Simple, vaikkakin toki välillä "hieman" ärsyttävää :heart:

Samaa meilläkin toteutetaan useinkin, nyt sille ei ole ollut tilaa, kun lapsi vetää pultit jo ennenkuin keksii väittää vastaan. Ei ehdi sanoa ees että aijaa, jännää, no tehään silti tms.

 

[Miili]

Juu, meilläkin äiti siirtää välillä ihan tahallaan ja lasta kiusatakseen esim lumihiutaleen väärään paikkaan ja siitäkös sota syntyy . No joo, nyt naurattaa kun laps on jo sängyssä unta odottamassa, mutta päivällä tekis mieli vääntää niskat nurin. Tuntuu että koko perhe 5 vuotiasta isoveljeä myöten on ihan kurkkuaan myöden täynnä itkua, kitinää, huutoa, raivoa ... Noh, nyt meen lukemaan tästä ketjusta fiksut neuvot. Ehkä huominen sit sujuu .

 

[vieras]

Meidän lapsi on saanut raivareita jo vauvasta lähtien. Niihin tottuu. Kyllähän se on hankalaa, kun liki joka kerta saa punnertaa lasta autoon, hampaidenpesu on yhtä huutoa ja ylipäänsä kaikki tuntuu aiheuttavan raivareita. Nyt onneksi pystyy jo lahjomaan, uhkailemaan ja kiristämään, kun lapsi jo ymmärtää syy-seuraussuhteen. Tosin, kun lapsi ei välitä siitä, että häntä rangaistaan, niin teho on vähän kyseenalainen, eikä se palkitseminenkaan nyt aina häntä kiinnosta.

 

[myyy]

voi että ihan yksi 3v.mulla niitä uhmaikäisiä löytyy 4 iältään 10,9,7,5 ja enkä valita.tässä muutama esimerkki.tätä siis tapahtuu joka päivä koko vuosi.heräävät vkl 8 jos ei enemmenki.juoksevat,huutavat tappelevat,eivät nuku päikkäreitä,repivät tapettia,vetävät kaapeistä lelut,tavarat,vaatteet,mausteet,piirtävät lattiaan,seinille,kun menemme ulos karkaavat,juoksevat autojen eteen,kaupassa kiipeilevät..että näin tässä vielä pientä..

 

[-]

voi että ihan yksi 3v.mulla niitä uhmaikäisiä löytyy 4 iältään 10,9,7,5 ja enkä valita.tässä muutama esimerkki.tätä siis tapahtuu joka päivä koko vuosi.heräävät vkl 8 jos ei enemmenki.juoksevat,huutavat tappelevat,eivät nuku päikkäreitä,repivät tapettia,vetävät kaapeistä lelut,tavarat,vaatteet,mausteet,piirtävät lattiaan,seinille,kun menemme ulos karkaavat,juoksevat autojen eteen,kaupassa kiipeilevät..että näin tässä vielä pientä..

Eikai oikeesti tuon ikäiset enää tapetteija revi/piirrä lattiaan/kiipeile kaupassa??? Ja kyllä noiden kolmen vanhemman jo pitäis ulkonakin osata autoja varoa.