Nyt auttakaa! Mistä tiedän, olenko valmis menemään naimisiin?

["a.p"]

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kahdeksan vuotta ja meillä on kaksi lasta. Meillä on ollut todella rankkoja aikoja, mutta viimeinen vuosi on mennyt tasaisesti ja mukavasti.

Nyt on ollut puhetta naimisiinmenosta. Jotenkin sen askeleen ottaminen pelottaa ja olo tuntuu epävarmalta. Ikää minulla on 32, joten rilluvuodet on eletty jo aikoja sitten.

Mistä sen tietää, onko valmis ja onko kumppani se oikea?

 

[fortunate]

Omalla kohdallani ainakin sanoisin, että sen tietää.
Jos epäröisin niin en menisi.

Tuo viimeinen lauseesi tuntuu kyllä aika hassulta ottaen huomioon, että teillä on kaksi yhteistä lastakin...

 

["vieras"]

mä olen sitä mieltä et jos vähänkin epäilyttää niin en menis vaan oottaisin et jos tulee aika et mikään ei epäilytä.Mutta jokainen tyylillään.

 

["vieras"]

Miten et voi KAHDEKSAN vuoden jälkeen tietää?

 

[Parus montanus]

ainahan sitä voi erotakin. ja ei se avioelämä paljon erilaista oo kuin avoliittokaan. se on vaan paperi ja juhlat ja se että perii toisen.

 

["Huoh"]

Mie en oo ikinä voinu ymmärtää että miten ihmiset tekee lapsia mutta panikoi avioliiton kanssa... Enemmän te ootte sidoksissa toisiinne jo nyt kuin mitä avioliitto tulis teitä sitomaan..

 

["vieras"]

Mä vaan ihmettelen, miksi mietit asiaa vasta nyt, mikset ennen lasten hankintaa. Lapset sitovat kuitenkin yhteen loppuelämäksi, toisin kuin avioliitto. Mutta jos mietit, oletko valmis, niin kannattaa varmaan miettiä vielä.

 

["jaa-a"]

Itse olin toista yritystä vastaan kovasti ja aika viime metreille asti tuntui se avioliiton yksi kirjain liian isolta, mutta loppujen lopuksi, olen nyt 9 kuukautta häiden jälkeen ihan tyytyväinen. Ekaa liittoa solmitessa tuntui selvästi siltä, että en mä tuon ihmisen kanssa voi kuvitella olevani koko loppuelämääni, ja olisi pitänyt ymmärtää, että se oli aika selvä merkki siitä, ettei siitä sitten mitään tullut. Nykyisen kumppanin kanssa voin huoletta kuvitella olevani vaikka toisenkin ihmiselämän (tosin eihän se jokapäivä siltä tunnu, on ne huonotkin hetket olemassa!)

 

[---]

[QUOTE="vieras";24637864]Miten et voi KAHDEKSAN vuoden jälkeen tietää?[/QUOTE]

Olen seurustellut 9 vuotta, enkä minäkään vielä tiedä...

 

["a.p"]

ainahan sitä voi erotakin. ja ei se avioelämä paljon erilaista oo kuin avoliittokaan. se on vaan paperi ja juhlat ja se että perii toisen.

Tätä se mieskin sanoo. Ehkä menneisyyden painolasti vaikuttaa liikaa mun epävarmuuteen. Mieheni mielestä pitää olla optimistinen.

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";24637882]Mä vaan ihmettelen, miksi mietit asiaa vasta nyt, mikset ennen lasten hankintaa. Lapset sitovat kuitenkin yhteen loppuelämäksi, toisin kuin avioliitto. Mutta jos mietit, oletko valmis, niin kannattaa varmaan miettiä vielä.[/QUOTE]

Ennen lasten hankkimista olinkin täysin varma, että haluan sitoutua mieheeni loppuelämäkseni. Sen jälkeen on vain tapahtunut kaikenlaista. Elämä ei aina mene niin kuin elokuvissa.

 

["a.p"]

Lisää kommentteja?

 

["mä"]

Jos sun täytyy täältä kysyä niin et ole

 

[fkhhs]

Sen tietää sitten kun on valmis. Eli nyt et ainakaan ole.

 

[isoäiti mölykylästä]

no avioliitto nyt ei nykyisin paljon sido. siitä pääsee hyvinhelposti eroon. nimet vain paperiin ja se on oikestaan siinä. enemmän ne lapset sitoo teitä yhten kuin se papin aamen

 

["vieras"]

Kerro ne syyt miksi et menisi naimisiin? Muuttuisiko jotain nykyiseeen verrattuna?

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";24641455]Kerro ne syyt miksi et menisi naimisiin? Muuttuisiko jotain nykyiseeen verrattuna?[/QUOTE]

Mä haluan mennä naimisiin sillä ajatuksella, etten koskaan eroa. Haluaisin olla ihan varma, mutta sellaista varmuutta tuskin koskaan tulee. Vanhempani erosivat ja se oli ihan kamalaa. Toisaalta, yhtä pahalta kai sekin tuntuisi, jos pitkän suhteen jälkeen eroaisi avoliitosta.

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";24641455]Kerro ne syyt miksi et menisi naimisiin? Muuttuisiko jotain nykyiseeen verrattuna?[/QUOTE]

Mietityttää myös se, riitänköhän miehelle pysyvästi.

 

[isoäiti mölykylästä]

[QUOTE="a.p";24641474]Mä haluan mennä naimisiin sillä ajatuksella, etten koskaan eroa. Haluaisin olla ihan varma, mutta sellaista varmuutta tuskin koskaan tulee. Vanhempani erosivat ja se oli ihan kamalaa. Toisaalta, yhtä pahalta kai sekin tuntuisi, jos pitkän suhteen jälkeen eroaisi avoliitosta.[/QUOTE]no eiköhän tunne olisi ihan sama kuin erotessa avioliitosta

 

["vieras1"]

Pitkissä suhteissa on niitåä huonoja ja epävarmoja aikoja ihan siinä missä niitä hyviä ja onnellisiakin.

Mun ei pitänyt mennä ikinä naimisiin kenenkään kanssa. Se oli vaan sellainen kummallinen päätös.

Kun mä nykyisen löysin, niin monta kertaa mulle tuli sellainen olo nukkumaan mennessä kultsin kainaloon, että Mun on hyvä nyt. Mulla on turvallinen olo. Silloin mä tiesin myös että olen valmis menemään naimisiin.

Avioliittoa on takana vasta 4 vuotta. On ollut myös yksi kauhea aika liitossa. Siitä on selvitty ja liitto jatkuu.

Mieti onko sulla hyvä olla ja onko olo turvallinen miehesi kanssa? Turvqallisuudella en siis tarkoita ettei mies väkivaltaa tee vaan sellaista hyvänolon turvallisuuden tunnetta. Eli vaikka mitä tapahtuisi, niin mies seisoisi sun tukena ja vierellä.

 

["Eräs"]

ollaan ollut yhdessä pian 18 vuotta. ei olisi ikinä pitänyt mennä naimisiin ei ikinä. Olisi pitänyt vaan elää ns. poikamiehen elämää, ilman mitään poikamiehen elämää, siis ei baareja, joissa en muutenkään ole käynyt, olen absolutisti. sitä vaan ei toiset pysty elämään perhe-elämää, kuten itse en vain yksinkertaisesti osaa elää vaimon ja jälkipolven kanssa. ei hermot vaan kestä. paha on kun on tällainen itsekäs narsisti, eikä oikein kunnon työpaikkaakaan löydy, eikä kaveritkaan pidä mitään yhteyttä aina joutuu itse olemaan se aktiivinen osapuoli. No, enää en pidä yhteyttä kehenkään, saavat pitää yhteyttä minuun, jos niin haluavat.
Toiset voivat mennä naimisiin, jos haluavat, mutta itseni ei olisi ikinä pitänyt mennä. Olisi paljon muutakin pitänyt tehdä toisin, kuten koulutuksen valinta jne.......vai onko tämä joku typerä keski-iänkriisi??? tuskin en ole edes neljääkymmentä.....
kaikki vaan tuntuu ihan turhalta. ihan sama mitä tekee, niin millään ei tunnu olevan merkitystä.

 

[Chala]

Aviopuolisot ei peri toisiaan.. Lesken oikeudella saa yhteisessä talossa toisen kuoleman jälkeen asua, mutta jos teillä on yhteinen laina tmv. jo nyt niin sekään ei asiaa muuta.

 

[vfv]

Eo ole pakko mennä naimisiinkaan jos ei siltä tunnu. Avioliitosta on vaan tehty niin iso juttu nykyään, vaikka se parisuhde ei siitä muutu miksikään. Ehkä se juhlapakkokin ahdistaa monia. Juridiset syyt siinä pitäisi olla perusteena, ei miään muu, koska suhde on se sama silti. Jos suhde jotenkin muuttuu liiton myötä, niin se on jo huolestuttavaa. VOihan sen liiton hoitaa vaikka ihan vain kahden kesken, nimet paperiin ilman turhaa paskaa, niin huomaa, että se ei olekaan niin "vakava" asia kuin on hehkutettu.

 

[jassåå]

Jos epäröisin, niin tuskin olisin valmis menemään naimisiin.