Nymfomaani

Hei miehet!

Onko teillä kokemuksia rakastelusta nymfomaanin kanssa. Miten nymfomaani eroaa seksiin avoimesta suhtautuvasta ja kokeilunhaluisesta naisesta vai eroaako mitenkään?

 

No ei ole kun en ole mies, mutta olen joskus lukenut, että itse asiassa ns. nymfomaanit ovat frigidejä. Siis hakevat seksillä pakonomaisesti huomiota, kontrollia tms. mutteivät oikeasti nauti siitä fyysisesti. Pari seksuaalisesti superaktiivista naista tunnettuani (siis kavereina) voin uskoa, että joidenkin kohdalla tuo pitää aivan tasan paikkansa. Jos nymfomaniaa pidetään jotenkin sairalloisena yliseksuaalisuutena niin jotain tuollaista hieman monimutkaisempaa kai siinä pitää olla taustalla. Voimakas seksuaalivietti sinänsä ei liene sairaus.

Mutta eipä tuo nymfomania liene mikään tieteellinen termi enää nykyään. Joskus 1800 luvulla tosin ajateltiin, että esim. prostituutio johtuu naisten nymfomaniasta... mikä on kyllä hieman ristiriitaista mielestäni.

 

Lasken olleeni nymfomaani joskus nuorempana.

Nymfomaanilla ei välttämättä ole paljon miehiä, mutta seurustelusuhteet perustuvat seksille, eikä tunteita ole mukana kuin pintapuolisesti. Nymfomaniaan kuuluu oleellisena osana ikuinen tyydyttymättömyys, jota yritetään paikata milloin enemmällä, paremmalla tai erikoisemmalla seksillä tai tarpeen vaatiessa uudella miehellä. Tyydyttymättömyydellä en tarkoita sitten orgasmien puutetta. Enemmän tämä tunne tulee tunne-elämän yleisestä kylmyydestä.

Eiköhän tästä kirjoituksesta moni seksiin addiktoitunut mieskin itsensä löydä.

 

Voitko valaista lähemmin näiden kavereidesi piirteitä, käyttäytymistä? Onko tiedossasi, että heillä jotain tunne-elämän ongelmia, joista ko. käyttäytyminen johtui?

 

Niin, olivat kovasti viehättäviä päällisin puolin (miesten mielestä varmaan vielä enemmän), puhuivat seksistä paljon, mutta jotenkin se tunnekylmyys jäi ikään kuin näppituntumana päällimmäisenä mieleen. ""Vakavatkin"" poikaystävät saatettiin lempata todella helposti (yleensä menemällä sänkyyn jonkun muun kanssa) ja niissä lyhyemmissä hoidoissa oli jos jonkunsortin porukkaa, joiden kanssa ei olisi kannattanut olla juuri tekemisissä. Toinen (joka ehkä vielä enemmän sopi nimenomaan siihen nymfomaanin määritelmään) myönsi itse, ettei oikeastaan pidä seksistä ja teeskentelee ja näyttelee siinä paljon, mutta ei kuitenkaan yrittänytkään selittää, miten siinä aina silti käy niin että sänkyyn mennään ja heti. Kuulemma myös ne miehet olivat usein aivan ihastuneita (kun luulivat raukkaparat, että se kiihko kohdistuu jotenkin heihin henkilökohtaisesti). Sillä toisella kyseessä taisi enemmän olla yksi sekava elämänvaihe, mutta tuo selvempi nymfomaanitapaus on varmaan edelleen sellainen. Hänellä veikkaisin olevan myös jonkun persoonallisuushäiriön.

 

Seksiaddiktio- seksiriippuvuus on verrattavissa päihde, tai huumeriippuvuuteen. Seksiä on pakko saada, jotta mieli ja keho rauhoittuisi.

""-Riippuvaisen henkilön keskeisin piirre on itsekeskeisyys. Minän rajat ovat hämärtyneet ja tälläinen henkilö pyrkii sulauttamaan kaikki ympärillään olevat ihmiset ja asiat osaksi itseään.
-Riippuvainen on usein näennäisesti kinnostunut muista ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan. Hän ei kykene näkemään totuutta itsessään joten kaikki niin hyvässä kuin pahassakin selitellään mielellään muiden kautta.
Itsekeskeisyydestä seuraa epärehellisyys ja valehtelu.
-Epäterve seksuaalisuus on mekaaninen suljettu ympyrä Seksuaaliriippuvuus on toisen persoonallisuudesta irrallaan oleva ilmiö. Se ei ole missään suhteessa toiseen ihmiseen. Seksuaaliriippuvaiselle toinen ihminen on vain objekti, jonka ainoana tarkoituksena on toimia tyydytyksen antajana"".

AA-päihdeklinikka hoitaa myös seksiaddiktiosta kärsiviä ihmisiä. http://www.paihdelinkki.fi/tietopankki/500_riippuvuuslinja/

Myös Googlen hauilla löytyy yli tuhat aihetta käsittelevää kirjoitusta. Eli jos ylläoleva linkki ei toimi, niin kokeile hauilla -seksiaddiktit- , seksiaddiktio-, -seksiriippuvuus-.

 

Tarkistin asian tuon linkin toimivuudesta. Tämän pitäisi toimia. www.paihdelinkki.fi

 

Moi ..
En tiedä rakastelusta nymfomaanin kanssa, vaikka kyllä hiukan epäilen että ensimmäinen tyttöystäväni oli aikoinaan sellainen. Tai jotenkin se vain tuli kerran mieleen.

Näin vanhempana voisi kyllä jotenkin tuntea itsensä juuri nymfomaaniksi kun tuntuu että kovin helposti tulee päähän olo että seksiä pitää saada. On varmaan yleistä minusta nykyään kun katselee mitä vaan mainoksi, telkkaa..yms.. aina on seksi pääasiassa.

Ei sen puoleen kyllä minulle muutenkin seksi maistuu, ja oikeastaan pidän itseäni hiukan ""puol"" nymfomaanina.. mutta se onkin ihan oma näkemys. Seksiä voisin melkein miten vain harrastaa ""melkein"" naisen kanssa. OIkeastaan se jotenkin tuntuu luonnolliselle. No mutta tietenkin ei se nyt ihan niin mene kuin elokuvissa tietenkään.

Jotenkin minusta nymfomaani eroaa siinä että haluaa kokeilla paljon ja monia asioita.. ja kaipa siinä on ripaus riippuvuutta... heh, minäkin haluaisin juuri nyt, tosin oikeasti .. no joo.

mutta sellaista..lyhykäisyydessä.
t.m35v
ps. onko käynyt mielessä että olet itse nymfomaani vai miksi kysyit..

 

Hei

Aika mielenkiintoinen keskustelu.

Olin vastikaa loppuneessa suhteessa hivenen 'nymfomaaninen"" jos nain voisi sanoa.

Suhteesta puuttui paljon henkista turvallisuutta tuovia elementteja, mita enemman tata aistin, sita enemman halusin seksia. Silla silloin olin todella lahella hanta, paastin hanet sisaani asti. Olin aina valmis. Mieheni oli todella seksuaalinen myos ja jollakin mystisella tasolla nautimme seksista todella paljon. Silloin kaikki oli hyvin, kommunikoimme keskenamme taydellisesti, tunteen palolla tulimme aina samaan aikaan. Sain aina orgasmin hanen kanssaan, silla han sai minut mentaalisesti niin kiihoittuneeseen olotilaan.

Suhteemme oli ongelmallinen, myrskyisa, todella rakastin hanta (omalla tavallani) hankin minua, jollakin me-emme-kuulu yhteen mutta jotakin mystista vetoa tunsimmetosisamme kohtaan (ei siis vain seksuaalisesti).

Todellinen rakkaus jai puuttumaan, rakastuminenenkin jai pois, mutta seksinnalka ei.

Halusimme toisiamme tauotta. Kerran han ei kertakaikkiaan suostunut harrastamaan seksia kanssani vaikka taukoa olikin jo kertynyt ja mina aggressiivisesti (ensin muut keinot kokeiltuani) lahes otin hanet vakisin. Halusin seksia niin etta teki kipeaa, ihan tuskainen tunne!

En ole koskaan kokenut tallaista kenekaan muun miehen kanssa. Emme ole enaa yhdessa mutta jos nakisimme toisemme, haluan seksia hanen kanssaan enemman kuin mitaan muuta. Jos haaveilen seksista haaveilen hanesta.

 

Aivan..
MIelenkiintoinen kirjoitus ja varmasti tuollaisia kertomuksia voisi monella olla ja noita kokemuksia varmasti löytyy.

Rakkaus,seksi,nyfomaani..varmasti kaikki sopivat yhteen..kai, ainakin minusta tuntuu. On itselläkin ollut samanlainen suhde joskus..ja varmasti toinen vain halusi olla yhdessä vain seksin takia. Tai niin luulen, seksi hänen kanssa oli ihanaa ja itse rakastuin häneen, mutta hän ei ""sillei"" rakastunut. Äh...

No joo, itse tykkään kyllä kovin seksistä ja ihanteellista seksi on jos toinen siitä kanssa osaa nauttia ja siitä pitää myös.

Mietin, haluatko vain seksiä..silloin kun mietit jotain rakasta vai muutenkin? Siis ihan vain kysymyksen heitin

 

Tottakai joskus tulee seksinnalka, mutta minulla sen saa syttymaan tietyt mentaaliset (tunnepuolen, suhteeseen liittyvat) jutut.

Olen siis hyvin tarkka kenet paastan sankyyni, enka todellakaan ala himoitsemaan ketaan miesta tuosta noin vain! Eli en siis taida tayttaa perusnymfon ominaisuuksia (onneksi silla en harrastele irtosuhteita laisinkaan.

Mutta siis kaikki lahtee siita etta hormoonini heraavat syysta tai toisesta, ja kunhan ""paasen asiaan"" itsekseni vaeltavat ajatukset automaattisesti haneen ja meidan valisiimme hetkiimme. Luulen etta kysymyksessa on kuitenkin se, etta eromme tapahtui aikas vastikaan, joten onhan luonnollista etta mita seksuaalisuuteen tulee, han on mielessani viela (olinhan viela pari kuukautta sitten juuri hanen sangyssaan). Ne tilanteisiimme liittyneet intohimot kun tekivat asiasta niin kiihottavan etta nyt sinkkuna kaipaan juuri sita intohimoa ja muistelen siis sita ""aidon jutun"" puutteessa.

En tosin tieda halusinko sita hiven evaakalaudalla olevaa rakkautta ja tunteenpaloa, tai kanavoinko itse tunteenpurkaukset juuri sinne petiin, vai rakastinko hanta vain niin sietamattoman paljon.

Eron aikaan kaipasin hanta seksuaalisessa mielessa aivan kasittamattoman paljon. Tuntui etta paassa kiehahtaa jollen saa seksia hanen kanssaan.

Noh nyt, poissa silmista poissa mielesta, olen rauhoittunut paljon seksinnalan suhteen (kaiketi vaan kytemaan kunnes ehka tormaan toisen tunteeni sytyttavan....

 

Kytevä nymfo..heh. No mutta kuullostaa hyvälle.
Joskus mietin olisipa .. no joo, en taida sitä tänne kirjoittaa.
Olet kyllä fiksu nymfo, sen voin kertoa .. vaikka en tunne sinua laisinkaan.

Vaikka kytevä nymfo tässä ollaan itsekkin..vaikka hiukan erimuodossa..mitä sitä kieltämään.

 

Kiitos tietoiskusta. Tiedän kyllä googlesta ym, mutta halusin omakohtaisia kertomuksia tällaisen henkilön kohtaamisesta.

 

En ole. Ystäväni kohtasi nymfon eikä pysty selittämään hänen vetovoimaansa. Tunsi vetoa, vaikka tiesi hänen valehtelevan, pitävän panorinkiä ja tehneen muutenkin ikäviä asioita. Tämä moraalinen puoli ei kuitenkaan saanut häntä lopettamaan suhdetta epävakaaseen persoonaan. Addiktin sisäinen maailma alkoi kiinnostaa ja siksi minä täällä kyselen kokemuksia. Mitä addiktin elämässä tapahtunut, joka saa hänet paikkailemaan traumoja seksillä?

 

Sen verran voin vielä kertoa tuosta kaveristani, että hänellä oli myös aika kylmät ja omituiset vanhemmat. He olivat päällepäin erittäin kunniallisia, mutta isä oli väkivaltainen ja jotenkin yliseksuaalinen (sarjapettäjä ja oli myös hieman kähminyt ja tuijotellut kaveriani tämän ollessa varhaisteini-ikäinen) ja äiti muuten vain outo, eikä erityisen sydämellinen hänkään. Melko välinpitämämättömiä nuo vanhemmat olivat myös. Tuosta voisi keittiöpsykologisesti vetää sen johtopäätöksen, että jotenkin tuo nymfo hakee seksillä ja viettelyllä sitä hyväksyntää ja huomiota, mutta koska ei itsekään osaa kenestäkään oikeasti välittää eikä keneenkään luottaa (mallin puuttuessa) se jää sitten tuohon pinnalliseen tasoon. Isän käytöksestä ehkä jäänyt se kuva, että seksi on ainoa tapa, jolla voi saada edes jotain positiivista huomiota.

Noihin muihin sen kirjoituksiin sen verran lisäisin, että vaikka sanaa nymfo käytetään vähän positiivisessakin sävyssä, niin ei tuossa pakonomaisessa seksin haussa ole mitään hyvää. Sydämiä särkyy matkalla aika monta, eikä se addikti itsekään hyvin voi. Ja siinä nymfon seksinnälässä ei nimenomaan ole mitään positiivisesti henkilökohtaista vaan se kohde on tosiaankin ihan pelkkä objekti.

 

Tuossa aikaisemmin jo sanoinkin, että olen aikanaan täyttänyt nymfomaanin määritelmän.

Taustalla oli tosiaan trauma äitisuhteesta. Minulle äidinrakkaus on tuntematon käsite ja sillä on ollut sitten omat seurauksensa.

Jotenkin kaava meni näin:

1. koska kotona rakkaus oli ehdollista, rakkautta ja hyväksyntää haki suorituksin. Seksi on yksi tapa suorittaa.

2. havaitaan, että seksin kautta ei saa rakkautta ja hyväksyntää, päinvastoin, mutta havaitaan että seksi on itsessään ihan kivaa. Lähdetään siis etsimään mahdollisimman hyviä petikavereita, tunteista viis.

3. Havaitaan, että kukaan petikaveri ei ole ihan tyydyttävä. Aina niissä on joku puute. Miesystävät alkavat vaihtua tiiviiseen tahtiin tai sitten muodostuu helposti sellainen panorinki. Osa on sitä varten, että jos vakituisin rakastaja on jostain syystä poissa, niin joku muu on saatavilla. Seksiin ollaan pahasti koukussa jo tässä vaiheessa.

4. Ontto tunne-elämä alkaa vaatia verojaan. Sisäistä tyhjyyttä yritetään täyttää epätoivoisesti uusilla miehillä tai enemmällä ja erikoisemmalla seksillä. Särkyneitä sydämiä on luultavasti jäänyt taakse, mutta mitäpä nymfo niiden päälle ymmärtäisi. Hänhän ei tunne juuri muuta kuin oman himonsa.

Itse olen jo ko. syndroomasta parantunut. Se sisäinen ammottava tyhjyys oli kauhistuttavaa ja sille oli pakko tehdä jotakin. Kaikenlaista tapahtui, otin mm. riskin rakkaudessa ja myöhemmin parantelin itseäni selibaatin avulla onnistuen hyvin. Tällä hetkellä elelen vakituisessa parisuhteessa, jossa on rakkautta JA hyvää seksiä.

 

Ite oon kai sit nymfo vaikka tyhmältä kuulostaakin.Oon jokaikisessä suhteessa ollu se halukkaampi osapuoli.Aina mies on suhteen alussa ""antelias""(riippuen suhteen kestosta),mutta kun suhde jatkuu niin kai se alkuhuuma menee ohi.Ymmärrän noita miehiä hyvin ketkä valittaa kun vaimo/tyttöystävä ei anna,samalta tuntuu musta.Mun mielestä mikään keksimäärin 4krt viikossa ei ole tarpeeks,mutta minkäs voit.Välillä on harvemminkin.Nykyistä en ala pettämäänkään koska on ne muutkin asiat suhteessa tärkeitä.Välillä vaan ottaa pattiin...

 

Mnusta on tyhmää ajatella että seksuaalisesti aktiivisena henkilönä olen jotenkin nymfo. En ole.
Nymfo tosiiaan ei nauti enää seksistä näin käy näille seksillä elämäänsä ja manipuloinnin välineeksi seksin tehneillä.

Seksuaalisesti aktiivinen niin kauan kun se ei rajoita elämää tulisi olla näiden vähemmän aktiivistenkin mielestä ihan normaalia. Ihmiset kun ovat erilaisia tavoiltaan.
Haluan joka päivä vähintään 1 kerran joskus se toteutuu joskus ei olenko siis erilainen?? Tuskin.

 

Näin olen minäkin tätä pohdiskellut keittiöpsykologina. Tiedän, että ko. henkilöllä äitiin liittyvä tapahtumasarja lapsuudessa/nuoruudessa ja se varmaankin jätti jälkensä. Jos addikti kylvää pahaa mieltä jos varmaan hyvääkin (kyltymätöntä seksi, joka varmaan monen miehen mieleen ainakin aluksi) niin varmasti hänellä on vaikeinta itsensä kanssa. Hienoa Lilli, että sinä olet parantunut addiktista, joka varmaankin vei kovasti energiaa muulta elämältä.

 

Vaikka oma aiempi kertomukseni ei niinkaan liity teidan kasityksiinne tyypillisesta nymfoamaniasta, on minulla kuitenkin paljon syita miksi ylipaataan kirjoitin tahan viestiketjuun. Ehka oma kertomukseni sivuuttaa myos ystavienne tarinoita ja valottaa asiaa.


Vaikka (parikymppisen sangyissapomppismis-vaihetta lukuuonottamatta, miehen viettelya) en harrasta irtosuhteita, niin _kaikki_ pidemmat suhteeni ovat olleet hyvin seksi-painoitteisia.

""lurpen"" kertomus ystavastaan kosketti minua. Mina tunnistan itsessani sen puolen etta aiemmissa suhteissani hain aarimmaisen monia henkisia asioita juuri seksista. Minulla on ollut mustavalkoisen 2.en tyyppisia suhteita miehiin:

Joko mies ystavana, jonka kanssa periaatteessa voisin, mutta en _koskaan_ mene sankyyn, ei edes suudelmia, ei yhtaan mitaan fyysista. He ovat olleet miehia jotka tuntevat minut, oikeasti valittavat minusta jne ja lopulta lahtevat kun pitkallisen suhteen paatteeksi tietavat etten tule olemaan ""kokonaan"" heidan. Naissa ystavissani ei ole ollut _mitaan_ ""vikaa"", ainut vika oli siina etten voisi kuvitella heita seksuaalisesti lahelleni, silla koen niin suurta haavoittumisriskia heidan suhteensa.

Keiden kanssa sitten olen ollut pidemmassa suhteessa? Myoskin seksuaalisesti hyvin aktiivisten, ei-kaikista tasapainoisimpien miesten (jopa hyvin hankalien tapausten!) kanssa, joiden kanssa olen seksuaalisesti aarimmaisen halukas ja innokas. Olen aivan kasittamattoman seksuaalinen. Mutta naissa suhteissa ei ole sita kuitenkin sisimmassani kaipaamaani ystavyytta, turvallisuutta, aitoa rakkautta, kumppanuutta.

Maailmassani siis seksi ja turvallisuus eivat liity yhteen.

Minua on kaytetty lapsena hyvaksi tuntemattoman puolesta. En kuitenkaan muista koko tapahtumaa kuin hyvin hamarasti ja etaisesti, ja koen etta olen suht koht sinut asian kanssa tana paivana. Tahan paaseminen oli kuitenkin pitka, monimutkainen ja kivuliaskin prosessi.

Oma isani on ihana, turvallinen mies, mutta oli aarimmaisen harvoin paikalla kun olin lapsi. Kun han sitten joskus oli paikalla olin paljon hanen sylissaan yms fyysista. Yhdistan siis fyysisyyden siihen rakkauteen ja hyvaksyntaan jota mieshahmolta silloin kaipasin. Han ei ollut paikalla jos minulle sattui jotakin pahaa, eika ollut jokapaivaisessa elmassani jne, vain halimassa ja hassuttelemassa (voi niita onnenhetkia!) silloin talloin! Ei kai ole ihme etta mallini miehen kanssa olosta on juuri sita fyysisyytta. Koen kai alitajuisesti etta miehen kanssa _kuuluu_ olla niin. Ja sehan ei tietenkaan minulle pienena lapsena ollut riittavaa, joten haen siis sita puuttumaan jannytta kumppaniltani suurissa maarin, seksin kautta. Olen myos aina hyvin onnellinen ja hyvatuulinen seksin jalkeen. Joskus koin olevani ""hyvaksikaytetty"" ja surullinen, mutta sellaiset tunteet ovat jaaneet itseasiassa pois.

Koska minua kuitenkin kaytettiin myos hyvaksi, kerran, lapsena, yhdistin myos jotakin pelottavaa ja ahdistavaa miehen fyysiseen laheisyyteen. Koin etta minun siis ""pitaa"" myos halia isaa, koska sitahan se tarkoittaa etta isa on joskus paikalla, vaikka se toisaalta taytyi olla hyvin vaikeaa kasitella silla joku toinenhan teki pahaa minulle ""laheisyydellaan"".
Siksipa ei liene myoskaan ihme etta olen ollut suhteessa miehiin jotka ovat myos hivenen epastabiileja, joiden kanssa elama on hieman jannittavaa.

Exani oli kuitenkin myos alykas mies. Uskon etta han huomasi seksuaalisuuden ylikorostumisen suhteessamme ja kieltaytyikin harrastamasta seksia kanssani. Han halusi nahda milla muilla tasoilla kohtaamme. Minulle tama oli aarimmaisen vaikeaa. Milloin kiukuttelin, milloin kavin ylikierroksilla kun han ""rankaisee"" minua nain julmalla tavalla, koin lahinna suurta rakkauden kaipuuta koska han ei suostunut harrastamaan seksia kanssani. Han hali minua, piti lahellaan jne, mutta ei harrastanut seksia vaikka mita olisin tehnyt. Yritin vietella hanta. Onnistuinkin siina, han kylla halusi voimakkaasti ""ottaa minut"" mutta muut asiat estivat, ja han pysyi vahvana. (harrastimme suuseksia yms kuitenkin) Huomaatteko, seksin kautta hain hanen rakkauttansa ja kun se puuttui olin aivan ihmeissani. Kerran itkin yolla kun han ""ei antanut"" minulle (kuulosytaa hassulta) ja han sanoi etta uskonko tosiaan etta kaikki ongelmamme ratkeavat jos han pistaa peniksensa sisalleni? tulin surulliseksi tasta silla minulle se olisi niin paljon muutakin kuin penis sisallani. Yhdistan siihen niin paljon tunnetta. Toisaalta, nyt kun perusseksi puuttui suhteesta, turvallisuuden tunteeni lisaantyi suhteessa haneen, aloin kiintya ja luottaa haneen ihan eri tavalla. han aisti sen minusta etta koko seksi oli esteena taman syntymiselle, haimme seksista sita mita suhteesta muuten puuttui.

Toisaalta kun olin tottunut olemaan mieheen niin paljon kontaktissa juuri seksinkautta, uskoin monesti etta juttumme tulee kuolemaan, etta en osaisi elaa ""sisarillisessa"" suhteessa mieheen. Ja toden totta, kun seksi jai vahemmalle tuli oikeat onglemamme selkeammin esille, erimielisyytemme ja ne kaikki asiat mita suhteestamme puuttui... Rakastimme toisiamme mutta paadyimme yksissatuumin eroon. Mina halusin tata eritoten.

Kuitenkin, seksinnalkani on suuren suuri ja se syttyy nimenomaan joskaan ei taysin vaarista, niin ei niista juuri oikeistakaan miehista. En malta odottaa etta vastaan tulisi mies, jonka kansa voisin toteuttaa vapaasti kaikkia fantasioitani, olla tuhma tytto tai ylvas jumalatar.. Kun kirjoitankin tata alan jannittymaan ""siina mielessa"". Nyt on erosta sen verran aikaa etta hormoonit hyrraavat aika valtavasti.

Uskon kuitenkin etta jos ja kun tapaan sen minulle oikean, loydan kultaisen keskitien kaiken taman suhteen.

Oikeasti nymfoudestaan karsiville suosittelen terveiden, kaverillisten suhteiden luomista tasapainoisiin miehiin, seka yliaktiivisesta seksista (jos esim itsea vahingoittavissa irtosuhteissa tms) luopumista ja oman itsen hellimista ja tutustumista itseensa yksin seksuaalisessa mielessa.

 

[viesti moderoitu]

 

Rakastuin itseäni nuorempaan mieheen ja harrastimme aluksi usein (2-3 kertaa päivässä) intohimoista seksiä. Emme ole seurustelleet edes vuotta ja yhtäkkiä huomasin, että mies oli aina iltaisin "väysynyt" tai "halusi katsoa televisiota ilman että häiritään". Oma halukkuuteni häntä kohtaan ei missään vaiheessa ole vähentynyt siitä kun aloimme seurustella, joten ihmettelin hänen käytöstään.
Mitä pidemmälle aikaa menee koko ajan, sen vähemmän harrastamme seksiä, 1-2 kertaa viikossa. Minä haluaisin edelleen muutaman kerran päivässä ja olen monta kertaa itkenyt kun hän ei anna minulle (johtunee alakoulun koulukiusaamistaustani; huono itsetunto ja koen että vika on minussa. olen laihduttanut, ostanut hänen ehdottamiaan vaatteita ja pyrin muutenkin olemaan aina viehättävä) ja kysynyt että mitä vikaa minussa on, miksi et halua minua?
En tiedä olenko vain ylihalukas ja se ahdistaa häntä ja hän hakee päivittäisen tyydytyksensä ehkä jostain muualta niin ettei illalla tahdo olla edes lähelläni, pussailla ja halia.
Alkuvaiheessa mies luuli minun olevan suhteessa mukana vain seksin takia, koska halusin sitä paljon. Mutta hän halusi sitä itsekin ja suhteemme oli oikein tunnepaloinen. Nyt paloa on enää minun puoleltani. Kaikki seksifantasiani kohdistuvat häneen ja kiihotun ajatellessanikin häntä, joten seksiriippuvuuteni koskee vain häntä. Aikaisemmissa suhteissa minän olen ollut se joka ei "anna" tai "halua".
Tiedän että hän ei ajattele minua tyydyttäessään itseään eikä kiihotu ajatellessaan minua. Hän kyllä rakastaa minua kovasti, mutta jostain syystä halu kohdistuu jonnekin aivan muualle kuin minuun. Mietin asiaa ensimmäisenä kun aamulla herään ja viimeisenä kun menen illalla nukkumaan. Hän tietää sen, mutta ei osaa sanoa syytä muutokselle. Enkä osaa minäkään.
Minä vain olen riippuvainen hänen hyväksynnästään ja seksistä hänen kanssaan. En sitten tiedä onko se sairasta vai normaalia?

 

Niin,itsekin olen halukas nainen ja kokemusta on useammasta pitemmästä parisuhteesta. Parin kiimaisen vuoden jälkeen aktiivisimmatkin miehet jotenkin kyllästyvät saman naisen panemiseen, eikä tilannetta mikään enää muuta. Se vaan on pakko hyväksyä, ettei sitä alkuhuumaa ja usweamman kerran päivässä panemista saa jos taustalla on pidempi aika yhdessä.N ykyisin uskon, että miehet vaan kaipaavat useampia seksikumppaneita ja ettei yksi kiimainenkaan nainen kiinnosta pidemmän päälle edes päivittäin.

 

No ei todellakaan mene noin. En tosin voi vetää asiassa kovin yleistäviä johtopäätöksiä, mutta omissa suhteissani ollaan menty melkeinpä päinvastaisen kaavan mukaan. Ja näin on kuulemma ollut muutamalla tuttavaparillakin. Alussa toki harrastetaan seksiä aktiivisesti, mutta ollaan vasta opetteluasteella toisen mielihalujen suhteen. Kun vuosien myötä oppii tietämään miten puolisonsa saa parhaiten nauttimaan, niin seksin laatu ja määräkin lisääntyy. Joissakin suhteissa on tehnyt mieli vetää edellisen kirjoittajan kanssa yhteneviä päätelmiä liittyen naisosapuolen "väsähtämiseen", mutta taitaapa kyseessä olla yksilökohtaiset erot. (me) Jotkut ihmiset vain olemme seksuaalisesti enemmän lataantuneita ja nautimme yleensä kaikesta muustakin fyysisestä läheisyydestä enemmän.

 

monta kertaa päivässä tai viikossa paneskelee. Pitää välillä olla pikku taukoja, niin toinen osapuoli alkaa taas kiinnostaa. Mitä pitempi tauko, sen halukkaampi on puoliso kun pukille pääsee. Näin pidetään mielenkiintoa yllä.