nykyvanhemmat ja auktoriteeti

[vierailija]

Suurin osa vanhemmista pelkää omia lapsiaan.
Sen huomaa siitä, että lapsi määrää perheessä. Sen huomaa siitä, ettei lapselle ole koskaan uskallettu sanoa EI! ja hyvin usein sitten esimerkiksi päiväkodissa ja koulussa tuleekin se ensimmäinen ei lapselle ja pettymys on suuri.

Vanhemmat eivät osaa olla lastensa edessä järkeviä aikuisia, moni jopa ihan tahallaan rikkoo oman auktoriteettinsä lapsensa edessä omalla typerällä käytöksellä, heittäytymällä lapsen kaveriksi kuin vastuulliseksi vanhemmaksi.

Lapsi ei mene rikki siitä, että vanhemmat toimivat lauman johtajana ja määräävät perheen perusasioista lähtien kaiken lapsen elämään liittyvän siihen asti, kunnes lapsi on opetettu ja tarpeeksi kyvykäs kantamaan vastuun kulloisistakin lapsen asioista.

Tiedän paljon ihmisiä, jotka perustelevat lapsen juttuja sillä, että pitäähän lapsen nyt saada haluamansa, koska......ja sitten kun kysyy, että saako lapsi sittenkin haluamansa, kun sinä et ole sitä antamassa enää?

Toisin sanoen lapselle annetaan liian suuri vastuu itselleen, vaikka vanhempien kuuluu moni asia päättää ihan oman mielensä mukaan, kuten on lapsen parhaaksi. Näitä ovat kaikki perusjutut, kuten syömiset, nukkumiset, vaatetus, jne, ulkoilut, tekemiset, saamiset.

Vasta, kun lapsi on tarpeeksi vanha kantamaan tekojensa seuraukset, voi lapsen antaa päättää omista asioista. Mutta eihän se mene niin, että lapsi sanelee vaikka mitä ruokaa syödään, jos lapsella ei hajuakaan mitä tarkoittaa terveellinen ravinto.

tai menoista, lapsi päättää perheen menot, ostokset jne. ja lapsihan ei siis itse tienaa mitään rahaa, on vaan kiva saada kaikkea ja hallita vanhempiaan, kun ne on aivottomia keskenkasvuisia kakaroita itsekin.

 

[vierailija]

Mun mielestä kasvatuslinjauksissa on nimenomaan menty parempaan suuntaan. 70-80-luvuilla oli sitä vapaata kasvatusta, eli jätettiin toisin sanoen kasvattamatta kokonaan.

 

[Ammu Moolok]

Vaikea sanoa, onko suurin osa vanhemmista tällaisia kuin AP väittää. Minun tuttavapiirissäni ei tällaisia ole yhtään, onneksi. Veikkaan, että tällaisia vanhempia on olemassa, mutta heitä on aika vähän.

 

[.....]

Tuohon on varmasti monia syitä. Jotenkin nykyisin on "muodikasta" olla lapselle enemmän kaveri kuin vanhempi. Toisaalta kyse on myös ehkä avuttomuudesta, eli ei vain osata ottaa sitä vanhemman roolia. Ehkä siksi, että nykyisin lasta kasvatetaan aika yksin. Silloin on helppo mennä liikaa mukaan esim. jonkun yhden asiantuntijan oppeihin, ja tulkita niitä liian ahtaasi.
Toisaalta nyky-yhteiskunnassa kaikkinainen negatiivnen tuntuu olevan kiellettyä, joten halutaan säästää lasta mielipahalta, eikä siksi käsketä, vaan annetaan lapsen tehdä niin kuin haluaa. Ja kyllähän kaikki ihmisten käyttäytyminen on viime vuosikymmeninä muuttunut jatkuvasti siihen suuntaan, että suora käskyttäminen korvataan keskustelulla, joten näkyy myös lastenkasvatuksessa. Sinänsä ihan hyvä ajatus siinäkin taustalla, että mielummin opetetaan lapsia ajattelemaan itse, mutta ei tuotakaan voi lastenkasvatuksessa äärimmilleen viedä, vaaan on tilanteita, joissa suorat käskyt ovat paikallaan.

Tästähän on monia tutkimuksia, kuinka lapsi kokee turvattomuutta ja muita negatiivisia tunteita, jos joutuu liian aikaisin ottamaan liikaa vastuuta omista päätöksistään, on liikaa valinnanvaraa eikä ketään "viisaampaa" kertomassa, miten asiat tehdään.

 

[Ammu Moolok]

Juuri eilen ajattelin, että pitää muuttaa täältä Vantaan kerrostaloslummista pois, kun kuuntelin alakouluikäisten leikkejä leikkipuistossa. He sujuvasti haistattelivat toisilleen -- aivan ällöttävää käytöstä. Jos tänne jää, joutuvat lapseni tuollaisten kanssa samaan kouluun, joten tänne en todellakaan jää. Tai yritän saada lapset johonkin parempaan kouluun, joihin tavislapset eivät pääse.

 

[AivanSama]

Suurin osa vanhemmista pelkää omia lapsiaan.
Sen huomaa siitä, että lapsi määrää perheessä. Sen huomaa siitä, ettei lapselle ole koskaan uskallettu sanoa EI! ja hyvin usein sitten esimerkiksi päiväkodissa ja koulussa tuleekin se ensimmäinen ei lapselle ja pettymys on suuri.

Vanhemmat eivät osaa olla lastensa edessä järkeviä aikuisia, moni jopa ihan tahallaan rikkoo oman auktoriteettinsä lapsensa edessä omalla typerällä käytöksellä, heittäytymällä lapsen kaveriksi kuin vastuulliseksi vanhemmaksi.

Lapsi ei mene rikki siitä, että vanhemmat toimivat lauman johtajana ja määräävät perheen perusasioista lähtien kaiken lapsen elämään liittyvän siihen asti, kunnes lapsi on opetettu ja tarpeeksi kyvykäs kantamaan vastuun kulloisistakin lapsen asioista.

Tiedän paljon ihmisiä, jotka perustelevat lapsen juttuja sillä, että pitäähän lapsen nyt saada haluamansa, koska......ja sitten kun kysyy, että saako lapsi sittenkin haluamansa, kun sinä et ole sitä antamassa enää?

Toisin sanoen lapselle annetaan liian suuri vastuu itselleen, vaikka vanhempien kuuluu moni asia päättää ihan oman mielensä mukaan, kuten on lapsen parhaaksi. Näitä ovat kaikki perusjutut, kuten syömiset, nukkumiset, vaatetus, jne, ulkoilut, tekemiset, saamiset.

Vasta, kun lapsi on tarpeeksi vanha kantamaan tekojensa seuraukset, voi lapsen antaa päättää omista asioista. Mutta eihän se mene niin, että lapsi sanelee vaikka mitä ruokaa syödään, jos lapsella ei hajuakaan mitä tarkoittaa terveellinen ravinto.

tai menoista, lapsi päättää perheen menot, ostokset jne. ja lapsihan ei siis itse tienaa mitään rahaa, on vaan kiva saada kaikkea ja hallita vanhempiaan, kun ne on aivottomia keskenkasvuisia kakaroita itsekin.

Oman kokemukseni mukaan sanoisin, että jotkut harvat vanhemmat pelkää omia lapsiaan. Nämä vanhemmat ovat kuitenkin hyvin silmiinpistäviä ja jäävät muistiin.

Omasta mielestäni on mukavaa, että vanhemmat osaavat nykyään enemmän heittäytyä ja mennä lapsen tasolle. Se, että isä jaksaa pelata niiden kanssa futista ja reuhoa vesisodan parissa ei tarkoita sitä, etteikö hän voisi myös olla se aikuinen. En tarkalleen tiedä mitä tarkoitat järkevällä auktoriteetilla ja miten auktoriteetti rikotaan typerällä käytöksellä. Mun nähdäkseni kuitenkin kaikki on toisinaan typeriä ja käyttäytyvät typerästi. Järkevä aikuinen sen kuitenkin pystyy myöntämään ja ottaa vastuun typeryydestään. Lasten on hyvä oppia, ettei meistä kukaan ole täydellinen. Edes omat vanhemmat.

Auktoriteetti on sanana vähän hassu ja kukin kokee sen omalla tavallaan. Itse en vanhempana kannata ehdotonta auktoriteettiä. Pidän tärkeänä, että lapseni uskaltavat kyseenalaistaa minun toimiani ja uskaltavat vielä puhua siitä. Haluan ajattelevia lapsia, en orjallisesti käskyjä noudattavia.

Mun mielestä on ihan kiva antaa omille lapsille asioita, joita he haluavat. Se ei tarkoita sitä, että he saisivat aina kaiken haluamansa. Lisäksi he saavat itse päättää mitä pukevat päälleen, kunhan se on tilanteeseen ja keliin sopivaa. He saavat myös itse osallistua päätökseen omista vaatteistaan tai esittää toiveita siitä, mitä tänään syödään. En koe, että se tekisi minusta aivotonta keskenkasvuista kakaraa, joka on lastensa hallittavissa.

 

[.....]

Vaikea sanoa, onko suurin osa vanhemmista tällaisia kuin AP väittää. Minun tuttavapiirissäni ei tällaisia ole yhtään, onneksi. Veikkaan, että tällaisia vanhempia on olemassa, mutta heitä on aika vähän.

Itse tunnen useammankin perheen, jossa tilanne on tuollainen. Moni menee jo lähtömetreillä "pieleen" lastensa kasvatuksessa siinä, että eivät ihan pienestä pitäen opeta lasta siihen, että kun vanhempi jotain sanoo, asia menee niin.
Esim. kun sille pikkutaaperolle sanotaan, että nyt lähdetään, niin silloin myös lähdetään, eikä vitkutella puolta tuntia, että "no hyvä on, yhdet vauhdit vielä ja sitten kyllä mennään".... no vielä yksi hiekkakakku, mutta sitten kyllä oikeasti mennään".

Yhdessä tuttavaperheessä lapsi saa aina tahtonsa läpi, kun alkaa itkeä tihrustaa. Aina ensin äiti on tiukkana, että "ihan sama, vaikka itkisit, nyt et saa karkkia", mutta kun lapsi vähän aikaa tirisee, heltyy ja antaa sen karkin. Ja näin tämä toistuu ja toistuu.

 

[AivanSama]

Tuohon on varmasti monia syitä. Jotenkin nykyisin on "muodikasta" olla lapselle enemmän kaveri kuin vanhempi. Toisaalta kyse on myös ehkä avuttomuudesta, eli ei vain osata ottaa sitä vanhemman roolia. Ehkä siksi, että nykyisin lasta kasvatetaan aika yksin. Silloin on helppo mennä liikaa mukaan esim. jonkun yhden asiantuntijan oppeihin, ja tulkita niitä liian ahtaasi.
Toisaalta nyky-yhteiskunnassa kaikkinainen negatiivnen tuntuu olevan kiellettyä, joten halutaan säästää lasta mielipahalta, eikä siksi käsketä, vaan annetaan lapsen tehdä niin kuin haluaa. Ja kyllähän kaikki ihmisten käyttäytyminen on viime vuosikymmeninä muuttunut jatkuvasti siihen suuntaan, että suora käskyttäminen korvataan keskustelulla, joten näkyy myös lastenkasvatuksessa. Sinänsä ihan hyvä ajatus siinäkin taustalla, että mielummin opetetaan lapsia ajattelemaan itse, mutta ei tuotakaan voi lastenkasvatuksessa äärimmilleen viedä, vaaan on tilanteita, joissa suorat käskyt ovat paikallaan.

Tästähän on monia tutkimuksia, kuinka lapsi kokee turvattomuutta ja muita negatiivisia tunteita, jos joutuu liian aikaisin ottamaan liikaa vastuuta omista päätöksistään, on liikaa valinnanvaraa eikä ketään "viisaampaa" kertomassa, miten asiat tehdään.

Tämä on ihan totta, että siinä itse ajattelun ja käskyjen antamisen välillä pitää olla aika hemmetin järkevä tasapaino. On asioita, joista ei voi neuvotella ja sitten on niitä, joissa voi antaa lapselle omaa päätäntävaltaa.
Koen, että kumpikin ääripää on pahasta.

 

[vierailija]

En tunne tuollaisia vanhempia. Mut sen tiedän, että otetaan kuka tahansa 70-luvun vanhempi, ja katsotaan sen vanhemmuutta, niin tänä päivänä hän vaan olisi pelkkä b-luokan luuseri vanhempana. Kaikki hänessä olisi vääränlaista, elämäntavat ja ruokavalio ja hygienia ja lasten kasvattaminen. Se, mikä ennen on ollut ihan ok-vanhemmuutta, ei riittäisi nykyään mihinkään. Jos yksikään mamma heiluisi keittiössään rööki suussa tarjoten lapsille ranskanleipä ja makkaraa, pesisi lapset kerran viikossa saunapäivänä ja antaisi lasten rellestää keskenään ilman valvontaa kaikki päivät, niin siitä saataisiin jo valtakunnan uutinen.
Nykypäivän vanhemmat on koko ajan niin suurennuslasin alla, että heiltä on viety itsetunto vanhempana. Netti ja iso joukko ammattilaisia pitävät huolen siitä, että jokainen herkästi syyllistyvä vanhempi syyllistyy ihan joka asiasta. Koko ajan on joku kyttäämässä että meneekö kaikki pilkulleen oikein ja jos ei mene, niin sehän on julkisen raportoinnin paikka ja huoli herää ja siinä sitä sitten ollaan.

 

[AivanSama]

Itse tunnen useammankin perheen, jossa tilanne on tuollainen. Moni menee jo lähtömetreillä "pieleen" lastensa kasvatuksessa siinä, että eivät ihan pienestä pitäen opeta lasta siihen, että kun vanhempi jotain sanoo, asia menee niin.
Esim. kun sille pikkutaaperolle sanotaan, että nyt lähdetään, niin silloin myös lähdetään, eikä vitkutella puolta tuntia, että "no hyvä on, yhdet vauhdit vielä ja sitten kyllä mennään".... no vielä yksi hiekkakakku, mutta sitten kyllä oikeasti mennään".

Yhdessä tuttavaperheessä lapsi saa aina tahtonsa läpi, kun alkaa itkeä tihrustaa. Aina ensin äiti on tiukkana, että "ihan sama, vaikka itkisit, nyt et saa karkkia", mutta kun lapsi vähän aikaa tirisee, heltyy ja antaa sen karkin. Ja näin tämä toistuu ja toistuu.

Olen huomannut omien lasten kanssa ennakoinnin toimivan parhaiten. Varoitan, että viiden minuutin päästä lähdetään. Kun he osaavat jo valmistautua siihen, että kyseinen toiminta päättyy kohta, on lähteminen paljon helpompaa.

 

[AivanSama]

En tunne tuollaisia vanhempia. Mut sen tiedän, että otetaan kuka tahansa 70-luvun vanhempi, ja katsotaan sen vanhemmuutta, niin tänä päivänä hän vaan olisi pelkkä b-luokan luuseri vanhempana. Kaikki hänessä olisi vääränlaista, elämäntavat ja ruokavalio ja hygienia ja lasten kasvattaminen. Se, mikä ennen on ollut ihan ok-vanhemmuutta, ei riittäisi nykyään mihinkään. Jos yksikään mamma heiluisi keittiössään rööki suussa tarjoten lapsille ranskanleipä ja makkaraa, pesisi lapset kerran viikossa saunapäivänä ja antaisi lasten rellestää keskenään ilman valvontaa kaikki päivät, niin siitä saataisiin jo valtakunnan uutinen.
Nykypäivän vanhemmat on koko ajan niin suurennuslasin alla, että heiltä on viety itsetunto vanhempana. Netti ja iso joukko ammattilaisia pitävät huolen siitä, että jokainen herkästi syyllistyvä vanhempi syyllistyy ihan joka asiasta. Koko ajan on joku kyttäämässä että meneekö kaikki pilkulleen oikein ja jos ei mene, niin sehän on julkisen raportoinnin paikka ja huoli herää ja siinä sitä sitten ollaan.

Ja kaikesta huolimatta, meistä 70- luvun lapsista kasvoi ihan kelpo kansalaisia

 

[Ammu Moolok]

Itse tunnen useammankin perheen, jossa tilanne on tuollainen. Moni menee jo lähtömetreillä "pieleen" lastensa kasvatuksessa siinä, että eivät ihan pienestä pitäen opeta lasta siihen, että kun vanhempi jotain sanoo, asia menee niin.
Esim. kun sille pikkutaaperolle sanotaan, että nyt lähdetään, niin silloin myös lähdetään, eikä vitkutella puolta tuntia, että "no hyvä on, yhdet vauhdit vielä ja sitten kyllä mennään".... no vielä yksi hiekkakakku, mutta sitten kyllä oikeasti mennään".

Yhdessä tuttavaperheessä lapsi saa aina tahtonsa läpi, kun alkaa itkeä tihrustaa. Aina ensin äiti on tiukkana, että "ihan sama, vaikka itkisit, nyt et saa karkkia", mutta kun lapsi vähän aikaa tirisee, heltyy ja antaa sen karkin. Ja näin tämä toistuu ja toistuu.

Noin se varmasti meneekin. Yhden näin toimivan vanhemman tunnen, mutta hänen lapsensa eivät ainakaan vielä ole huonotapaisia. En sitten tiedä, pitääkö lapsella olla tietynlainen temperamentti, että hän alkaisi käyttää tilannetta hyväkseen.

 

[vierailija]

Juuri eilen ajattelin, että pitää muuttaa täältä Vantaan kerrostaloslummista pois, kun kuuntelin alakouluikäisten leikkejä leikkipuistossa. He sujuvasti haistattelivat toisilleen -- aivan ällöttävää käytöstä. Jos tänne jää, joutuvat lapseni tuollaisten kanssa samaan kouluun, joten tänne en todellakaan jää. Tai yritän saada lapset johonkin parempaan kouluun, joihin tavislapset eivät pääse.

Joo ihan hirveä paikka tuo Vantaa. Toista se on täällä Espoossa. Täällä kun Nicolas ja Adam astuvat ulos koulun pihassa isin F-tyypin Jaguarista, niin käytös on aina hillityn tyylikästä. He huikkaavat heipat isällensä, ranskaksi tottakai, "adieu" ja kohentavat Burberryn kaulahuivejaan. Ja jos nyt joskus Nicolasta ja Adamia oikein harmittaa, he saattavat hiljaisen hillitysti ruman sanan sanoakin, mutta se sanotaan aina ranskankielellä ja pyydetään siltikin välittömästi anteeksi groteskia käytöstä.

 

[Ammu Moolok]

Hahaa minä pesen lapseni "vain" kerran viikossa. Jos lapsi ei ole likainen, ei ole mitään tarvetta pestä. Iho kiittää. Neuvolassa aina kyselevät, onko lapsen iho aina ollut näin erinomaisessa kunnossa. On se. En kerro sen johtuvan siitä, että meillä lapsi pestään vain lapsen ollessa likainen.

 

[vierailija]

Ei se riitä, että lapselle sanoo ei. Lapsi pitää myös voida pakottaa tottelemaan sitä kieltoa vaikka tämä ei millään haluaisi. Siinä suhteessa on menty tosi paljon takapakkia kun useimmat keinot millä lasta voi pakottaa on nykyään leimattu "julmuudeksi".

Tosi usein ollaan siinä tilanteessa, että lapsen vanhempi ei sosiaalisen painostuksen tai sossun pelossa kykene pakottamaan itsepäistä lastaan tottelemaan. Tarha- ja kerhotädeiltä sekä opettajilta puolestaan niiden pakkokeinojen käytön kieltävät säännöt.

 

[.....]

Ongelmana tuossa lienee juuri se, että auktoriteetti tarkoittaa eri ihmisille niin eri asiaa. Ja viittaa ehkä liikaa sellaiseen perikansalliseen herranpelkoon.
Itse kuitenkin pidän itseäni lapsilleni auktoriteettinä. Käsitän sen niin, että auktoriteetti on se he henkilö, jolla on määräys- ja ohjausvalta asioissa. Joku, joka tietää asiat paremmin.
En kuitenkaan ikinä opettaisi, että minua tai ketään muutakaan auktoriteettiä tulee sokeasti uskoa tai ettei tekemisiä saisi kyseenalaistaa. Päinvastoin, aina pitää itse pohtia, mikä on järkevää, sanoi kuka mitä tahansa. Mutta silloin kun lapset ovat pieniä, ei kyvyt vielä useinkaan riitä.

Mitä tulee tuohon tyhmästi käyttäytymiseen, niin mielestäni auktoriteetti-asema tai aikuisena toimiminen ei tarkoita sitä, etteikö voisi mennä mukaan lasten leikkeihin ja riehumisiin. Päinvastoin, aikuistenkin tulisi opetella enemmän heittäytymään leikin vietäväksi. Se tyhmä käytös on mielstäni sitä, että ei osaa muuta kuin sen kaverina olemisen. Eli ei osaa ottaa sitä vastuuta, ja sanoa, että nyt leikki loppuu, kun on aika mennä nukkumaan.

 

[Ammu Moolok]

Ei se riitä, että lapselle sanoo ei. Lapsi pitää myös voida pakottaa tottelemaan sitä kieltoa vaikka tämä ei millään haluaisi. Siinä suhteessa on menty tosi paljon takapakkia kun useimmat keinot millä lasta voi pakottaa on nykyään leimattu "julmuudeksi".

Tosi usein ollaan siinä tilanteessa, että lapsen vanhempi ei sosiaalisen painostuksen tai sossun pelossa kykene pakottamaan itsepäistä lastaan tottelemaan. Tarha- ja kerhotädeiltä sekä opettajilta puolestaan niiden pakkokeinojen käytön kieltävät säännöt.

Kuka tahansa saa nostaa muita potkivan lapsen pois ja pitää aloillaan. Lievän pahoinpitelyn estämiseksi saa kuka tahansa ottaa tekijän kiinni, ja jos tekijä vastustaa kiinniottoa, saa käyttää voimakeinoja.

 

[vierailija]

Mun mielestä kasvatuslinjauksissa on nimenomaan menty parempaan suuntaan. 70-80-luvuilla oli sitä vapaata kasvatusta, eli jätettiin toisin sanoen kasvattamatta kokonaan.

Peesi

 

[.....]

Olen huomannut omien lasten kanssa ennakoinnin toimivan parhaiten. Varoitan, että viiden minuutin päästä lähdetään. Kun he osaavat jo valmistautua siihen, että kyseinen toiminta päättyy kohta, on lähteminen paljon helpompaa.

Näin on. Ylipäänsä jokaisessa vaikeassa tilanteessa auttaa ihan se, että miettii itsensä siihen toisen asemaan. Ei itsekään kovin positiivisesti jaksaisi suhtautua, jos joku yhtäkkiä tulisi keskeyttämään omat hommani ja määräisi heti lähtemään. Sen sijaan jos ystävällisesti huikkaa, että viiden minuutin päästä tulee lähtö, kerkeää asiaan sopeutua.

Siksihän muuten baareissakin on valomerkki; varoitetaan juopuneita, että kohta pitää häipyä. Ei tule sitten yllätyksenä

 

[vierailija]

Kuka tahansa saa nostaa muita potkivan lapsen pois ja pitää aloillaan. Lievän pahoinpitelyn estämiseksi saa kuka tahansa ottaa tekijän kiinni, ja jos tekijä vastustaa kiinniottoa, saa käyttää voimakeinoja.

Mutta ei tuo riitä vielä mihinkään, kun sitä tottelemattomuutta on niin paljon muunkinlaista.

 

[vierailija]

Itse olen ajatellut että opastan lastani elämään. En suojaa elämältä.

Elämään kuuluu pettymykset, suru jne.. samoin elämään kuuluu se että joku määrittää mitä sinun tulee tehdä. Nuorena se on vaikka ne tarhantädit, opettajat, harrasteen valmentajat jne. Aikuisena vaikkapa työnantaja... toki kynnysmatto ei tartte olla. Mutta hyväksyä että on tilanteita joissa "valta" osin muilla.

Pettymykset, "alistuminen" säännöille jne on elämää. Ei muuten voida toimia yhdessä tässä maailmassa. Yksilöllinen saa olla. Mutta ymmärtäen että yksilöllisyydelle on "aikansa ja paikkansa" mutta aika ei voi oman navan mukaan mennä.

 

[viisikymppinen isoäiti]

Niinpä ja sit märistään, kun päiväkodista tai koulusta alkaa tulla nekatiivistaviestiä lapsen käytöksestä.

 

[Ammu Moolok]

Itse olen ajatellut että opastan lastani elämään. En suojaa elämältä.

Elämään kuuluu pettymykset, suru jne.. samoin elämään kuuluu se että joku määrittää mitä sinun tulee tehdä. Nuorena se on vaikka ne tarhantädit, opettajat, harrasteen valmentajat jne. Aikuisena vaikkapa työnantaja... toki kynnysmatto ei tartte olla. Mutta hyväksyä että on tilanteita joissa "valta" osin muilla.

Pettymykset, "alistuminen" säännöille jne on elämää. Ei muuten voida toimia yhdessä tässä maailmassa. Yksilöllinen saa olla. Mutta ymmärtäen että yksilöllisyydelle on "aikansa ja paikkansa" mutta aika ei voi oman navan mukaan mennä.

Minä taas olen ajatellut asian niin, että niin kauan kuin lapseni ei pysty puolustautumaan, on minun tehtäväni puolustaa lasta. Asiattomasti toimivia kasvatusalan ammattilaisia on Suomessakin, ja vain murto-osa heistä jää kiinni.
http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/siivooja-paljasti-lasten-teippauksen-paivakodissa/2059270

 

[vierailija]

hajusteet saattaa ärsyttää lasta kun pienissä tiloissa on monta pyykkihajusteelle tuoksuvaa:-(

 

[vierailija]

Juuri eilen ajattelin, että pitää muuttaa täältä Vantaan kerrostaloslummista pois, kun kuuntelin alakouluikäisten leikkejä leikkipuistossa. He sujuvasti haistattelivat toisilleen -- aivan ällöttävää käytöstä. Jos tänne jää, joutuvat lapseni tuollaisten kanssa samaan kouluun, joten tänne en todellakaan jää. Tai yritän saada lapset johonkin parempaan kouluun, joihin tavislapset eivät pääse.

http://www.talouselama.fi/uutiset/v...kkalaisnuoret-hyodyntavat-tarjouksiin-6646888