ja mahdottoman. kaiken mitä lapsi vaan keksii pyytää. onko se nyt oikeesti noin? sekö se tekee lapsen onnelliseksi, että sitä maallista mammonaa on pilvin pimein. mä kyllä uskallan olla eri mieltä. minusta lapset tarvii sitä yhteistä aikaa. jolloin pelataan, luetaan, käydään uimassa, retkellä, teatterissa, vaikka yöleirillä metsässä teltan kanssa yms. minusta, tai ainakin meidän lapset on nauttineet tällaisesta paljon enemmän kuin siitä ylenmäärisestä tavaroilla lahjomisesta. ja kuten sanottu en yleistä. eikä tarvii vetää herneitä. vaan ihan asiallista keskustelua