nykyisin monet näkyy mieltävän, että lapsen hemmottelu on sitä, että ostelee lapselle kaiken mahdollisen

[isoäiti mölykylästä]

ja mahdottoman. kaiken mitä lapsi vaan keksii pyytää. onko se nyt oikeesti noin? sekö se tekee lapsen onnelliseksi, että sitä maallista mammonaa on pilvin pimein. mä kyllä uskallan olla eri mieltä. minusta lapset tarvii sitä yhteistä aikaa. jolloin pelataan, luetaan, käydään uimassa, retkellä, teatterissa, vaikka yöleirillä metsässä teltan kanssa yms. minusta, tai ainakin meidän lapset on nauttineet tällaisesta paljon enemmän kuin siitä ylenmäärisestä tavaroilla lahjomisesta. ja kuten sanottu en yleistä. eikä tarvii vetää herneitä. vaan ihan asiallista keskustelua

 

["tää äiti"]

Ostelen lapsilleni kaikkea mahdollista ja mahdotonta rahavarojeni mukaan. Täytyy olla kunnolliset vaatteet ja varusteet ja mieluisat lelut.
Elin itse 3-lapsisessa yh-perheessä. Köyhää ja kurjaa oli se elämä silloin 80-luvulla. Haluan että mun lapsilla kaikki on paremmin.
Vietämme silti aikaa yhdessä kuvailemillasi tavoilla. Nekö poissulkevat toisensa, yhteinen aika ja materia??!

 

[noin]

niin mun lapset saa melkeimpä mitä vaan ja ajattele me myös pelaillaan,luetaan,leivotaan jne.paljon... ja kesäisin myös telttaillaan ,käydään viikottain uimahallissa jne.

 

["jep"]

Niin moni näyttää tekevän.
Itse miellän hemmottelun eri asiaksi. Lapsena äidillä oli kiire, ei aikaa eikä lempiruokia kyselty. Minusta hemmottelu on sitä että yritää antaaa lempiruokia, joita tekee vaivalla, ajan kanssa, antaa aikaa ja seuraa.

 

[rtee]

Materialla hemmottelu ei sulje pois muuta hemmottelua. Toiset hemmottelevat tavaralla, yhteisellä tekemisellä, matkoilla, hyvällä ruoalla jne.

 

[isoäiti mölykylästä]

[QUOTE="jep";25894353]Niin moni näyttää tekevän.
Itse miellän hemmottelun eri asiaksi. Lapsena äidillä oli kiire, ei aikaa eikä lempiruokia kyselty. Minusta hemmottelu on sitä että yritää antaaa lempiruokia, joita tekee vaivalla, ajan kanssa, antaa aikaa ja seuraa.[/QUOTE]niinpä, muistan hyvin oman lapsuuteni. isällä ja äidillä oli vaan työ. koskaan ne ei joutaneet leikkimään tai retkeilemään tms. vapaa ajat toinen luki ja toinen teki käsitöitä. kyllä olin yksinäinen, ja vaikka mitä ehdotin, niin kumpikaan ei koskaan jaksanut tai halunnut. lempiruokia ei todellakaan kyselty tai tehty.

 

[Anatolia]

Pilalle hemmottelu on sitä, että ostaa lapselle kaiken mitä tämä ikinä tajuaakaan pyytää, ja vielä enemmän. Ja tarjoaa hemmotteluelämyksiäkin alituiseen (ei yhtään ns. normaalia kotiarkea, vaan aina jotain hilavitkutinpuistoa, leffaa, kylpylää).

Minä tykkään hemmotella lapsia silleen järkevästi . Siten, että he todella tietävät olevansa tärkeitä ja universumini keskipiste. Joskus hemmotteluun sisältyy elämyksiä ja tavaraa, joskus "vain" aikaa ja huomiota (lainausmerkit siksi, että pidän ajan ja huomion antamista kaikkein tärkeimpänä juttuna). Tarjoan lempiruokaa, kuuntelen heidän ehdotuksiaan ja toteutan niitä, yms.

 

["jep"]

niinpä, muistan hyvin oman lapsuuteni. isällä ja äidillä oli vaan työ. koskaan ne ei joutaneet leikkimään tai retkeilemään tms. vapaa ajat toinen luki ja toinen teki käsitöitä. kyllä olin yksinäinen, ja vaikka mitä ehdotin, niin kumpikaan ei koskaan jaksanut tai halunnut. lempiruokia ei todellakaan kyselty tai tehty.

En mitenkään pahalla muista koska äiti oli yh ja teki parhaansa. Kerran pääsin hänen kanssa yhdessä luontoretkelle , muut jäivät kotiin. Olin jo iso mutta oli kiva olla vaan äidin kanssa.
Meillä ei ollut tavaraa paljon mutta en kyllä tiedä mitä silläolisin tehnyt. Äiti kävi töissä ja tiesin että jos jotain haluan, vaikka kielikurssin jne. niin sen saan. kuluttamista ei harrasteettu.
Mummola oli joskus aikaa hemmotella.Osti lempileikkelettä, lempijogurttia, opetti tekemään pullaa ja kutomaan.
jos minulla olisi ollut huone yhtä täynnä tavaraa kuten vaikka lapsellani on, olisin ahdistunut (toisella lapsella ei ole paljon mitään ei pyydä tavaraa, toisella on enemmän mutta nykymittapuulla varsin vähän tai kohtuudella, itselläni oli molla, pehmoeläimiä pari, daisy, barbi, vaatteita, paperinukeja, jotain muuta pientä)

 

[Ribosomi]

Musta lapsena oli parasta kun äitin kanssa mentiin kahdestaan ilman muita sisaruksia kaupunkiin. Sillon mentiin bussilla eikä autolla, mikä oli kivaa. Mitään tavaraa en muista saaneeni, ehkä vaatteita joskus. Lähinnä äiti kai shoppaili itelleen. Käveltiin kaupungilla ympäri ja käytiin syömässä kebabia.

Isän kanssa taas käytiin uimahallissa ja uimisen jälkeen sai jaffapullon ja hieman irtokarkkeja kahviossa.

Leluja sain normaalisti lähinnä synttäreinä ja jouluna, joskus muulloinkin, en kuitenkaan mitenkään paljoa. Niistä ei ole kyllä jäänyt mitään muistoja, toisinkuin yhteisestä ajasta vanhempien kanssa.

 

[mä haluan hemmotella]

ostamalla kaikkea lapselle vaikka ei osaa vielä edes pyytää. Mikä muu olisi todellista rakkautta kuin ostaminen?

 

["vieras"]

Olen huomannut että omille lapsilleni suurinta hemmottelua on kahdenkeskinen aika ilman muita, oli se sitten kotona tai muualla. Materiaa on jonkin verran niin lapsilla kuin aikuisilla, mutta niillä ei varsinaisesti hemmotella. Ihan kuin hyvä ruoka ja karkit eivät ole yleensä hemmottelua, ellei sitten järjestä jotain erityistä. Mukava elämä kun on se normitaso, jonka päälle tulee hemmottelu.

 

["jep"]

Minun on vaikea ymmrtää anoppia. Väitää että lapset tärkeitä, mutta ei halua laittaa ruokaa. Minusta taas ruoka on hemmottelua, jota mummon kuuluisi tarjota lapsenlapsilleen kun se näkeminen ei ole jokapäiväistä, vaan harvinaista. Äitinä on vaikeampi jaksaa hemmotella kun sitä sapuskaa on laitettava pöytään 5 kertaa pv.

 

[isoäiti mölykylästä]

[QUOTE="jep";25894592]Minun on vaikea ymmrtää anoppia. Väitää että lapset tärkeitä, mutta ei halua laittaa ruokaa. Minusta taas ruoka on hemmottelua, jota mummon kuuluisi tarjota lapsenlapsilleen kun se näkeminen ei ole jokapäiväistä, vaan harvinaista. Äitinä on vaikeampi jaksaa hemmotella kun sitä sapuskaa on laitettava pöytään 5 kertaa pv.[/QUOTE]mä pyrin aina laittamaan mummon muruilleni heidän lempiruokaansa silloin kun meillä ovat. ja omat lapseni saavat kerran tai pari viikossa päättää mitä ruokaa laitetetaan

 

["vieras"]

Ostelen teini-ikäisilleni yleensä sitä, mitä pyytävät, sillä pyytävät vähän ja harvoin ja yleensä tarpeeseen.