Nykyajan suomalaiset vanhemmat ovat huonoja sietämään lastensa itkua

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "greta"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
G

"greta"

Vieras
Ennen vanhaan ja maahanmuuttajien keskuudessa nykyään vanhemmat pystyivät/pystyvät selkeästi paremmin "sulkemaan korvansa" sille, kun heidän lapsensa itkee. Siis tilanteissa, missä itku ei johdu mistään oikeasta hädästä tai on muuten sellaista, että lapsen voi rauhassa antaa itkeä ilman, että siitä koituu vahinkoa. Eli vaikkapa silloin, kun itku johtuu liiasta huomiohakuisuudesta, itku on puhdas keino ajaa oma tahto läpi, itku johtuu kyvyttömyydestä sietää pieniäkään pettymyksiä tai kun itku seuraa siitä, että lasta on rangaistu.

Kun vanhempi pyrkii kaikin tavoin välttämään sitä, että hänen lapsensa itkee, on seurauksena pilalle hemmoteltu lapsi, joka kuvittelee aina voivansa saada tahtonsa läpi. Tällainen lapsi on myös melkoinen murheenkryyni ammattikasvattajille päiväkodissa ja koulussa, joiden pitää yrittää opettaa lapsi täysin päinvastaiseen kulttuuriin.
 
Niin nykyajan vanhemmat ovat niin loistavia kasvattajia, että koettavat keskustella lasten kanssa mieluummin, kuin jättävät heidät yksin itkemään, vaikka se itku johtuisi mainitsemistasi.
Nykyvanhemmat kasvattavat lapsistaan paljon empatiakykyisempiä ihmisiä kuin ennen kasvatettiin. En myöskään usko, että tämän ajan lapset katkeroituvat niin pahasti mitä näkee nyt jo keski-ikäisissä yllättävän runsaasti. Sellainen kestonegistely on heidän the juttunsa. Juuri sellainen marmatus nyky siitä ja nyky tästä. :D
 
[QUOTE="greta";30771191]Ennen vanhaan ja maahanmuut...[/QUOTE]

Lopetin lukemisen tähän.

Ennen ei todellakaan ollut paremmin. Ja muista kulttuureista voidaan sitten olla vaikka mitä mieltä.
 
  • Tykkää
Reactions: Pin
Ennen lapset saivat näkyä, mutta ei kuulua. Onko se joku "meriitti" että pystyy sietämään lapsen itkua? Mielestäni, jopa isomman lapsen itku ja "kininä" on merkki jostain, vaikkapa siitä mainitsemastasi huomionhakuisuudesta. Lapsi hakee tarvitsemansa - joko hyvällä tai pahalla...
 
Hyvä Pin kun keskustelet rakentavasti pienten lastesi kanssa. Lässytä äänesi käheäksi. Ja spenser aina nuolemista pinin persiitä ja Samaa mieltä, samaa mieltä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ihan sama mikä aloitus oli;30771416:
Hyvä Pin kun keskustelet rakentavasti pienten lastesi kanssa. Lässytä äänesi käheäksi. Ja spenser aina nuolemista pinin persiitä ja Samaa mieltä, samaa mieltä...

Great minds think alike.
 
[QUOTE="viiden äiti";30771412]Lapsi hakee tarvitsemansa - joko hyvällä tai pahalla...[/QUOTE]

Pitääkö lapselle antaa kaikki mitä tämä haluaa? Saako lapselle tietoisesti tuottaa pettymyksiä tai ikävältä tuntuvia kokemuksia?
 
Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Toki lapsen tunteita kannattaa noissakin tilanteissa sanoittaa ja osoittaa lapselle myötätuntoa, mutta kun se on tehty ja lapsi jatkaa itkua, niin jatkakoon. Sitten kun lapsi on rauhoittunut, voi asiasta keskustella vielä uudelleen ja esimerkiksi tarjota lapselle apua tai ratkaisuja. Tunnekuohussa menee suurin osa puheesta ohi korvien, myös siitä auttavasta ja ratkaisukeskeisestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ihan sama mikä aloitus oli;30771416:
Hyvä Pin kun keskustelet rakentavasti pienten lastesi kanssa. Lässytä äänesi käheäksi. Ja spenser aina nuolemista pinin persiitä ja Samaa mieltä, samaa mieltä...

Aina jos joku sattuu olemaan useammassa asiassa samaa mieltä, hän tekee sen takuulla vain nuoleskelun vuoksi. :laugh: Toi on hyvä kortti kun ärsyttää se, ettei jotkut peesaile teidän nykyvalituksia. :D
 
Aina jos joku sattuu olemaan useammassa asiassa samaa mieltä, hän tekee sen takuulla vain nuoleskelun vuoksi. :laugh: Toi on hyvä kortti kun ärsyttää se, ettei jotkut peesaile teidän nykyvalituksia. :D

Mielestäni se on kuitenkin ihan positiivista, jos jonkun mielestä vaikuttaa siltä, että mä peesailen sua aina. Koska todellisuudessa oon välillä ollut sun kanssa niin eri mieltä, että tossa luonnoksissa on ollu jo sellanen "OLETKO TOSISSASI SAATANA ÄÄÄÄ SENKIN TYHMYRI" -luonnos :laugh:

Mutta sitten päättänyt olla lähettämättä ihan yleisen sovun vuoksi.
 
Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Toki lapsen tunteita kannattaa noissakin tilanteissa sanoittaa ja osoittaa lapselle myötätuntoa, mutta kun se on tehty ja lapsi jatkaa itkua, niin jatkakoon. Sitten kun lapsi on rauhoittunut, voi asiasta keskustella vielä uudelleen ja esimerkiksi tarjota lapselle apua tai ratkaisuja. Tunnekuohussa menee suurin osa puheesta ohi korvien, myös siitä auttavasta ja ratkaisukeskeisestä.

Saan usein tunnekuohun loppumaan paljon lyhyempään kysymällä haluaako jutella. Toki jos lapsi on aivan poissa tolaltaan ja pelkästään rääkyy niin ei voi kun odotella, mutta jos keino on saada raivosta rakentavanmpaa juttelua niin miksi sitä ei käyttäisi.

Nykyäidit ovat tässä asiassa kyllä selkeästi parempia kuin menneet. Ainakin mitä nyt olen kasvatuksesta lukenut ja kuullut. :) Hyvä nykyäidit!
 
Mielestäni se on kuitenkin ihan positiivista, jos jonkun mielestä vaikuttaa siltä, että mä peesailen sua aina. Koska todellisuudessa oon välillä ollut sun kanssa niin eri mieltä, että tossa luonnoksissa on ollu jo sellanen "OLETKO TOSISSASI SAATANA ÄÄÄÄ SENKIN TYHMYRI" -luonnos :laugh:

Mutta sitten päättänyt olla lähettämättä ihan yleisen sovun vuoksi.

No ollaanhan me joskus oltu vastakkainkin raivokkaasti. En muista aihetta, mutta muistan vaan kuinka me ärjyttiin täällä muutamaankin otteeseen. :D
 
  • Tykkää
Reactions: Spencer Hastings
Noh, en ole ollut vanhempi ennenwanhaan, mutta kieltämättä tuntuu joskus vaikealta sietää 2v.n kiukkuitkuja. On ollut monta hetkeä kun olen pidättänyt henkeä ja toivonut että lapsi olisi muutaman vuoden vanhempi.

Taiteilen kokemusteni, ja tietämysteni välillä yrittäen toimia niin että olisin paras mahdollinen vanhempi kussakin tilanteessa. Aina en tiedä mitä tehdä ja joskus koen epäonnistuvani.

Toivoisin että osaisin aina toimia niin että lapseni saisi hänelle parasta mahdollista kasvatusta, olla latistamatta, kavattaa ja tukea hyvän itsetunnon kehitystä, yritän katkaista virheiden kierteet, yritän ojentaa lasta (en koskaan fyysisesti enkä alistamala) tarvittaessa ettei hänestä tule hemmoteltu, pyrin olemaan olematta curling vanempi, pyrin olemaan olematta liian ankara...

Mietin paljon, teen parhaani. Toisinaan onnistun, toisinaan epäonnistun. En edes aina tiedä missä olen onnistunut ja missä epäonnistunut. Osa selvinnee minulle vasta vuosien päästä.

Voi kun laste kasvatus olisikin helppoa. Mutta mikä yhteen pätee, ei päde toiseen. Kokelua joutuu tekemään jokainen, toiset kasvattaa lapsensa alusta asti niin kurinalaiseksi ettei lapsi uskalla kapinoida koskaan. Tätä en omille lapsilleni halua. Mutten myöskään joka paikassa huonosti käyttäytyvää minäminä lasta.

Parhaani teen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vå;30771575:
Et siis esim. pitele kiinni lastasi tai vie häntä pakolla minnekään, vaan tarjoat hänelle sataprosenttisen fyysisen koskemattomuuden?

Ja mitä tarkoittaa alistaminen? Lapsen ei saa antaa ymmärtää, että hän on vanhempien käskyvallan alainen?

Tarkoitan ettei meillä rankaista fyysisesti eikä henkisestikään alistamalla.
 
Semmosta se on...ja tuloksena itkulla manipuloiva lapsi..kun nyt mainitsit tuon ammatikasvattajat, niin onhan se sellaista tasapainoilua, mutta se auttaa kun kyseessä ei ole oma lapsi joten siihen lapsen tunnetilaan ei mene mukaan..se tekee asiasta huomattavasti yksinkertaisemman. Lapsi tokenee paljon nopsemmin kun huomaa, ettei hänen itkunsa järkytä aikuista. ;)
 
[QUOTE="Jenis";30771929]Minä taas haluaisin tietää, miten rankaistaan alistamatta. Eli vanhempi asettuu asemaan jossa hänellä on oikeus rankaista lasta, mutta tekee sen niin, ettei kuitenkaan ole määräävässä asemassa? Mielenkiintoinen ajatus.[/QUOTE]

Niin ettei nöyryytä.

Ei voi mitään ellet vieläkään tajua.
 

Yhteistyössä