Nykyään tuntuu olevan tavallisilla työssäkäyvillä äideillä tapana tehdä vain 1 lapsi. Enkä yhtään ihmettele.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nominiina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Nominiina

Vieras
Kaikki poissaolot töistä (raskausvaivat, lasten sairastelut), rahahuolet johtuen kasvaneista kuluista lapsen myötä, hoitojärjestelyt (huonosti toimivien esim. junien kanssa jännittäminen, ehtiikö ajoissa hakemaan lasta päivähoidosta) tai jos lapselle iskee vaikka vesirokko niin hirveät järjestelyt töiden kanssa. Omaa aikaa ei ole yhtään, koska aika menee töissä, kotitöissä ja lapsen kanssa. Mihinkään ekstraan ei ole varaa, koska kasvava lapsi tarvitsee koko ajan uusia vaatteita, uudenlaisia leluja, urheiluvälineitä jne. Vaikka ostaisi käytettynä, niihin menee silti ihan kivasti rahaa. Fortum se vaan nostelee sähkömaksuja.

Yhden lapsen ja kahden aikuisen "vaatimaan" asuntokokoon on juuri ja juuri varaa, jos lapsia olisi useampia, oltaisiinkin jo tosi hankaluuksissa, joko liiaan pienessä (lapsilla yhteinen huone) tai suurta kitkuttelua isojen asumiskulujen kanssa.

Ja töiden jälkeen lapsen harrastuskuskaukset, kun vähän kasvaa ja niihin liittyvät kulut. Juu - en yhtään ihmettele miksi 1 lapsi riittää nykyään niin monelle. =)
 
Pakko sanoa, että mun ystäväpiirissäni (jossa on lähinnä työssäkäyviä vanhempia) lapsiluku on enimmäkseen 2+. Yhden lapsen perheitä ei juurikaan ole (paitsi ne, joilla toista lasta ei jostain syystä toiveista huolimatta ole tullut...).
 
Mä olen huomannut saman. Meillä 2 lasta, mutta ymmärrän kyllä, että osa päätyy vain yhteen ihan omasta valinnastaan. Ap:n mainitsemien lisäksi vielä synnytysiän nousu, niin ei "vanhana" ehkä enää "jaksa" enempää.
 
Minusta yksilapsiset perheet ovat pikemminkin harvinaisia. Esim. kuopuksen luokalla on 15 lasta, näistä 3:ssa perheessä on yksi lapsi, lopuissa on 2 tai enemmän, jopa 5-lapsinen perhe löytyy ja tässä perheessä vanhemmat ovat hyvin menestyneitä ja erittäin vaativissa ammateissa. 3- tai 4-lapsiset perheetkään eivät ole mitenkään harvinaisia.
 
Niin, ja toki pitää sanoa, että kaikki äidit ovat normaaleja työssäkäyviä äitejä, ja vielä niin, että joukossa on poikkeuksellisen paljon professoreja (2), lakimiehiä(2), erilaisia päälliköitä ja ylipäätään korkeampaa koulutusta vaativissa tehtävissä työskenteleviä ihmisiä.
 
Minun vanhempani "tekivät" (1960, -70 ja -80-luvuilla) kuusi lasta (,joista tosin yksi kuoli heti syntymänsä jälkeen ja sen myötä tuli kovin "kalliiksi".)

Tuon lisäksi he tarjosivat sijaiskodin kuudelle muulle ja jos laskee kesät ja lomat mukaan niin toimivat epävirallisena sijaiskotina kymmenille lapsille.

Kumpikin olivat ja ovat ns. uraihmisiä. Isä poliitikko, yliopettaja ja tutkija. Äiti erikoistunut lääkäri ja vuosia myös hallinnollinen ylilääkäri.

Yhden lapsen olisivat pilanneet omilla odotuksillaan.
20 lapsesta selvisivät hienosti.

:)
 
Minusta tuntuu että me yksilapsiset olemme harvinaisia. Tunnen useita perheitä joissa 2-4 lasta. Tunnen vain yhden yksilapsisen perheen meidän lisäksemme ja he ovat yksilapsisia koska kävivät kovat lapsettomuushoidot. Me emme vain halua kuin yhden lapsen.
 
Aina on poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Mutta minusta vaikuttaa, että noin yleensä ottaen kaksi lasta on maksimi, minkä tavalliset työssäkäyvät asuntovelalliset tallaajat katsovat voivansa mukavasti elättää. Jos lapsia on neljä tai viisi, vanhemmat ovat tyyliin lääkäreitä tai ekonomeja tai menestyviä yrittäjiä. Tai sitten työttömiä/epävarmojen pätkätöiden tekijöitä, jotka eivät edes haaveile omistusasunnosta vaan tykkäävät asua vuokralla. Tai maajusseja, joilla riittää tilaa talossa ja kartanolla tekemistä koko konkkaronkalle.

Tiedän, tämä oli rankka yleistys. Mutta näin se vain näyttää useimmiten menevän.
 
Mun mielestä on hirveen helppoa kun on vaan yks lapsi. Varsinkin nyt kun jäin yh:ksi. Kahestaan meidän on hirveen helppo mennä mihin vaan ja mahutaan pieniin neliöihin (lapsi nyt 3v.) Kulut on kohtuullisia, mun palkasta riittää matkusteluun yms. kivaan pakollisten kulujen jälkeenkin.
 

Yhteistyössä