Juu ei kukaan jaksa joitain Painonvartijoiden tiukkistelua tai jotain tiukkoja dieettejä.
Mut sit alkaa tulla tekstejä
"Syömisestä ei saa kokea huonoa omaatuntoa"
Joo mä eilen vedin nälkäisenä puolikkaan pullapaketin ja puolikkaan Jaffa-keksipaketin. Todellakin koin morkkista, enkä koe siitä morkkista että mulla oli morkkis.
Tätä en saanu linkitettyä, mut kopsaan tään MeNaisten jutun. Tässä sanotaan suoraan että on sama, syökö porkkanan vai kakkupalan.
No tietty tuo kirjoittaja olettaa että kaikki tietää että kokonaisuus on tärkein, 1 kakkupala ei maailmaa kaada, mutta tuossa ei tullu paria totuutta esille:
-jos on pieniä lapsia tai kiireinen/väsyttävä työ, ei ehdi harrastaa liikuntaa. Silloin todellakin on tarkkaa, syökö kakkua tai porkkanaa.
-Ei kaiken tarvitse olla kivaa ja fantsua. Jos on mättäny vaikka viikon verran epäterveellistä ruokaa, on ihan sallittua kokea morkkista ja pakottaa itsensä väsyneenäkin muutokseen.
Heidi, 35, kokeili kaikkia mahdollisia dieettejä – oivalsi vasta ravitsemusterapeutilla 3 asiaa, jotka haluaisi muidenkin tietävän
Ravitsemusterapian avulla Heidi on oivaltanut, että kaikki ruoka on sallittua, ruuasta kuuluu tulla kylläiseksi ja että ruoka on energianlähde, ei tapa kontrolloida.
Heidi kertoo, että oppi syömään tarpeeksi vasta 35-vuotiaana. Nyt jokaiseen päivään kuuluu myös jälkiruoka. KUVA: HEIDI MIKANDER, SHUTTERSTOCK
Katariina Halonen
Julkaistu: 2.9. 19:00
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Ketoilua, karppaamista, keittokuureja. Heidi Mikander, 35, on elämänsä aikana kokeillut näitä kaikkia.
– Aloin tarkkailla syömistäni ensimmäisen kerran 11-vuotiaana. 35-vuotiaana ymmärsin, että olen käytännössä stressannut syömistä aamusta iltaan lähes 25 vuoden ajan. Kun se iski tajuntaani, ymmärsin, että jonkin pitää muuttua.
Heidi kertoo käyneensä vuosien varrella läpi kaikki mahdolliset dieetit ja villitykset. Hänen syömistään ovat ohjailleet milloin Painonvartijoiden pisteytykset, milloin kuntosalien ilmaiset ruokasuunnitelmat.
– Jokainen kokeilemistani dieeteistä on vääristänyt ruokasuhdettani entisestään. Päähäni on esimerkiksi muodostunut huonojen ruokien lista, joita en saanut syödä. Jos söin näitä huonoja ruokia, koin itseni surkeaksi tai epäonnistuneeksi.
Heidin mukaan esimerkiksi kerma oli hänen ”huonojen” ruokiensa listalla.
– Ruoka oli automaattisesti pahaksi, jos se sisälsi kermaa. En myöskään voinut syödä kokonaisia kananmunia, sillä keltuaisissa oli liikaa kaloreita.
Myös Heidin käsitys aikuisen ihmisen aterioista oli vääristynyt. Hän kertoo syöneensä vuosikymmeniä liian pieniä annoksia ja nähneensä nälkää.
– En koskaan ollut aterioiden jälkeen kylläinen. Yleensä se johti siihen, että napostelin iltaisin.
Heidi kertoo kokeneensa valtavaa helposta jo ensimmäisen ravitsemusterapiakäynnin aikana.
– Kun on elämänsä kuullut vain, että älä syö tätä ja välttele tätä, niin oli oikeasti huojentavaa kuulla, kun ammattilainen kertoi, että sinä saat syödä.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Heidi kertoo terapiakäyntien saaneen hänet oivaltamaan kolme asiaa:
1. Kaikki ruoka on vain ruokaa.
Heidi kertoo, että ensimmäiseksi ravitsemusterapeutti kehotti häntä heittämään kaikki vanhat ruokakäsitykset ja -uskomukset roskakoriin.
– Yritän nyt oppia ajattelemaan, että ruoka on vain ruokaa, oli kyse sitten kakusta tai porkkanasta.
2. Ruuasta kuuluu tulla kylläiseksi.
– Olen oppinut syömään aikuisen ihmisen annoksia. On ihanaa, kun tunnen lounaan jälkeen olevani kylläinen. Ennen söin niin pieniä annoksia, että olin jatkuvasti nälkäinen ja pohdin, milloin saan syödä seuraavan kerran.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
3. Syön jaksaakseni, en laihtuakseni.
Heidi kertoo, että laihdutuskulttuurin parissa eläneenä hän on oppinut ajattelemaan, että ruoka ja liikunta ovat tapoja kontrolloida omaa ulkonäköä.
– Nyt opettelen suhtautumaan ruokaan energianlähteenä, jota tarvitsen, jotta jaksaisin tehdä asioita. Se ei ole helppoa, sillä olen nähnyt ruuan vuosia asiana, joka arvottaa minut ihmisenä. Olen kuitenkin jo ottanut isoja harppauksia ja voin paljon paremmin.
Mut sit alkaa tulla tekstejä
"Syömisestä ei saa kokea huonoa omaatuntoa"
Joo mä eilen vedin nälkäisenä puolikkaan pullapaketin ja puolikkaan Jaffa-keksipaketin. Todellakin koin morkkista, enkä koe siitä morkkista että mulla oli morkkis.
Tätä en saanu linkitettyä, mut kopsaan tään MeNaisten jutun. Tässä sanotaan suoraan että on sama, syökö porkkanan vai kakkupalan.
No tietty tuo kirjoittaja olettaa että kaikki tietää että kokonaisuus on tärkein, 1 kakkupala ei maailmaa kaada, mutta tuossa ei tullu paria totuutta esille:
-jos on pieniä lapsia tai kiireinen/väsyttävä työ, ei ehdi harrastaa liikuntaa. Silloin todellakin on tarkkaa, syökö kakkua tai porkkanaa.
-Ei kaiken tarvitse olla kivaa ja fantsua. Jos on mättäny vaikka viikon verran epäterveellistä ruokaa, on ihan sallittua kokea morkkista ja pakottaa itsensä väsyneenäkin muutokseen.
Heidi, 35, kokeili kaikkia mahdollisia dieettejä – oivalsi vasta ravitsemusterapeutilla 3 asiaa, jotka haluaisi muidenkin tietävän
Ravitsemusterapian avulla Heidi on oivaltanut, että kaikki ruoka on sallittua, ruuasta kuuluu tulla kylläiseksi ja että ruoka on energianlähde, ei tapa kontrolloida.
Heidi kertoo, että oppi syömään tarpeeksi vasta 35-vuotiaana. Nyt jokaiseen päivään kuuluu myös jälkiruoka. KUVA: HEIDI MIKANDER, SHUTTERSTOCK
Katariina Halonen
Julkaistu: 2.9. 19:00
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Ketoilua, karppaamista, keittokuureja. Heidi Mikander, 35, on elämänsä aikana kokeillut näitä kaikkia.
– Aloin tarkkailla syömistäni ensimmäisen kerran 11-vuotiaana. 35-vuotiaana ymmärsin, että olen käytännössä stressannut syömistä aamusta iltaan lähes 25 vuoden ajan. Kun se iski tajuntaani, ymmärsin, että jonkin pitää muuttua.
Hyviä ja huonoja ruokia
Heidi kertoo käyneensä vuosien varrella läpi kaikki mahdolliset dieetit ja villitykset. Hänen syömistään ovat ohjailleet milloin Painonvartijoiden pisteytykset, milloin kuntosalien ilmaiset ruokasuunnitelmat.
– Jokainen kokeilemistani dieeteistä on vääristänyt ruokasuhdettani entisestään. Päähäni on esimerkiksi muodostunut huonojen ruokien lista, joita en saanut syödä. Jos söin näitä huonoja ruokia, koin itseni surkeaksi tai epäonnistuneeksi.
Heidin mukaan esimerkiksi kerma oli hänen ”huonojen” ruokiensa listalla.
– Ruoka oli automaattisesti pahaksi, jos se sisälsi kermaa. En myöskään voinut syödä kokonaisia kananmunia, sillä keltuaisissa oli liikaa kaloreita.
Myös Heidin käsitys aikuisen ihmisen aterioista oli vääristynyt. Hän kertoo syöneensä vuosikymmeniä liian pieniä annoksia ja nähneensä nälkää.
– En koskaan ollut aterioiden jälkeen kylläinen. Yleensä se johti siihen, että napostelin iltaisin.
Kolme tärkeää oivallusta
Heidi kertoo kokeneensa valtavaa helposta jo ensimmäisen ravitsemusterapiakäynnin aikana.
– Kun on elämänsä kuullut vain, että älä syö tätä ja välttele tätä, niin oli oikeasti huojentavaa kuulla, kun ammattilainen kertoi, että sinä saat syödä.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Heidi kertoo terapiakäyntien saaneen hänet oivaltamaan kolme asiaa:
1. Kaikki ruoka on vain ruokaa.
Heidi kertoo, että ensimmäiseksi ravitsemusterapeutti kehotti häntä heittämään kaikki vanhat ruokakäsitykset ja -uskomukset roskakoriin.
– Yritän nyt oppia ajattelemaan, että ruoka on vain ruokaa, oli kyse sitten kakusta tai porkkanasta.
2. Ruuasta kuuluu tulla kylläiseksi.
– Olen oppinut syömään aikuisen ihmisen annoksia. On ihanaa, kun tunnen lounaan jälkeen olevani kylläinen. Ennen söin niin pieniä annoksia, että olin jatkuvasti nälkäinen ja pohdin, milloin saan syödä seuraavan kerran.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
3. Syön jaksaakseni, en laihtuakseni.
Heidi kertoo, että laihdutuskulttuurin parissa eläneenä hän on oppinut ajattelemaan, että ruoka ja liikunta ovat tapoja kontrolloida omaa ulkonäköä.
– Nyt opettelen suhtautumaan ruokaan energianlähteenä, jota tarvitsen, jotta jaksaisin tehdä asioita. Se ei ole helppoa, sillä olen nähnyt ruuan vuosia asiana, joka arvottaa minut ihmisenä. Olen kuitenkin jo ottanut isoja harppauksia ja voin paljon paremmin.
