Mun veljellä on toinen nimi puhuttelunimi, ihan suunnitellusti ja aina ollut. Hänestä se ei kuulemma ole hankalaa. Molemmat etunimet on hänellä ns tavallisia ja riittävän virallisia.
Minulla on myös kutsumanimi toisena nimenä, koska kutsumanimi on sellainen, että sen perään oli vaikea keksiä toista nimeä, mutta eteen keksi vaivatta. Ensimmäistä nimeäni en käytä missään yhteyksissä, ja se on tosi rasittavaa kun se pyörii kaikissa lääkäripapereissa, opintorekistereissä ja muissa sellaisissa, enkä meinaa tunnistaa itseäni. Saati sitten kun menin naimisiin ja vaihdoin sukunimeä! Kävin opintotoimistossa kysymässä erään tentin arvosanaa, ja kysyin, että olisiko Marjatta Meikäläisen arvosana siellä näkyvissä? Ai ei, no entä jos kokeilet Marjatta Miettistä? Ai ei sekään? Maija Meikäläinen...? Marjatta Meikäläinen..? Ai se osui, joo se olen minä! Tai aina kun annat henkkarit hakeaksesi esim. postipakettia, niin pitää erikseen mainita, ettei se paketti ole sillä Maija Meikäläisen nimellä minkä virkailija siitä ekana poimii, vaan Marjatta Meikäläisen.
Myös sähköpostia menee ohi kun nimeäni ("Maija Meikäläinen" ja sähköpostiosoitettani "marjatta.meikäläinen@") ei osata yhdistää. Yhden verkkokurssinkin missasin kokonaan piru vie kun opettaja oli laittanut materiaalit sille Maijalle eikä minulle (ja kun kyselin kurssiavaimen perään myöhemmin, niin kurssille ei enää pääsyt mukaan, ja kysyin sitä vasta silloin koska olin jo ennen kurssin alkua kysynyt tietoa kurssin aloituskäytännöistä ja saanut vastaukseksi tympääntyneen "kyllä me kuule sitten ilmoitetaan sulle, älä hätkyile").
Kaverin 2-vuotias Mikko Matias, jota kutsutaan Matiakseksi, otettiin vielä kahdeksannella kerhokerralla eteisessä vastaan iloisenna "no tervetuloa Matti!" toivotuksella vastaan. Mahtaa olla taaperolle hämmentävää jos kerhonohjaajat puhuttelevat ihan vieraalla nimellä? Äiti on kyllä tästä ohjaajille maininnut, eli vika on heidän, ei nimen.
Eli lyhyesti: Antakaa sille lapselle ensimmäiseksi nimeksi se kutsumanimi! Lempinimiä saa tietysti olla.