A
aarrgghh
Vieras
No niin, tämä siis sisältää kaikenlaista valitusta..
Kaikkein eniten nyt tällähetkellä kyrsii sellainen asia, et mieheni lapsella oli synttärit. Mies ei itse tehnyt MITÄÄN, ei kerrassaan mitään muuta synttäreiden hyväksi, kuin kutsui sukulaisensa meille minulta edes sopivaa päivää kysymättä (lapsen synttärit olivat olleet jo joku aika sitten). Lapsi siis ei asu kanssamme. Minä leivoin kaikki, minä ostin kaikki tarjottavat, minä siivosin, minä olin tarjoilija, minä siivosin myös juhlien jälkeen. Mies istui sukulaistensa kanssa ja jutteli, poltteli tupakkaa ja kahvitteli. Minä hoidin saman päivän aikana omat kolme lastani (joista yksi yhteinen), autoin läksyissä, käytin tk:ssa, kuljetin leirille ja hoidin muutenkin pienintä, joka on nyt n .vuoden vanha. Hel***ti et mä olin puhki sen päivän jälkeen.
Seur. aamuna sanoin miehelle, et voisko viedä roskiksen, joka oli täynnä lahjapapereita ja kakun jämiä, samalla ku oli menossa ulos. Hän vastasi ettei mahdu käteen! Siitäkös raivostuin ja sen kuuli varman naapuritkin! Mikä mä olen kaikkea järjestää? Muistanpa et ens vuonna, en osallistu niihin synttärikemuihin millään muotoa!
Toinen asia, ehkä pieni, mut kuitenki on, niin silloin ku tää mun miehen tyttö, 5-v on meillä, niin ukko hösää sille kaikki, suihkuttaa, harjaa hiukset, putsaa korvat, etsii vaatteet, auttaa pukemisessa, tekee ruokaa jne. Mutta arvatkaapa tekeekö näitä samoja asioita meidän yhteiselle, 1-v lapselle tai ainakaan mun lapsille? Ei, ainakaan ellei erikseen käske ja sano monta kertaa. Syy on kuulemma se, et mä olen täällä, toisen äiti ei ole ja kukas sitä auttais?
Kyl mua nyt ottaa pannuun, välillä mietin et mitä pitäis tehdä? Olisko viisainta ottaa hatkat koko tästä touhusta? Kaikkein huvittavinta on, ettei kyse ole edes mistään nuoresta pojanjolpista vaan yli 30-vuotiaasta (muka)miehestä!!
:kieh: :kieh: :kieh:
Kaikkein eniten nyt tällähetkellä kyrsii sellainen asia, et mieheni lapsella oli synttärit. Mies ei itse tehnyt MITÄÄN, ei kerrassaan mitään muuta synttäreiden hyväksi, kuin kutsui sukulaisensa meille minulta edes sopivaa päivää kysymättä (lapsen synttärit olivat olleet jo joku aika sitten). Lapsi siis ei asu kanssamme. Minä leivoin kaikki, minä ostin kaikki tarjottavat, minä siivosin, minä olin tarjoilija, minä siivosin myös juhlien jälkeen. Mies istui sukulaistensa kanssa ja jutteli, poltteli tupakkaa ja kahvitteli. Minä hoidin saman päivän aikana omat kolme lastani (joista yksi yhteinen), autoin läksyissä, käytin tk:ssa, kuljetin leirille ja hoidin muutenkin pienintä, joka on nyt n .vuoden vanha. Hel***ti et mä olin puhki sen päivän jälkeen.
Seur. aamuna sanoin miehelle, et voisko viedä roskiksen, joka oli täynnä lahjapapereita ja kakun jämiä, samalla ku oli menossa ulos. Hän vastasi ettei mahdu käteen! Siitäkös raivostuin ja sen kuuli varman naapuritkin! Mikä mä olen kaikkea järjestää? Muistanpa et ens vuonna, en osallistu niihin synttärikemuihin millään muotoa!
Toinen asia, ehkä pieni, mut kuitenki on, niin silloin ku tää mun miehen tyttö, 5-v on meillä, niin ukko hösää sille kaikki, suihkuttaa, harjaa hiukset, putsaa korvat, etsii vaatteet, auttaa pukemisessa, tekee ruokaa jne. Mutta arvatkaapa tekeekö näitä samoja asioita meidän yhteiselle, 1-v lapselle tai ainakaan mun lapsille? Ei, ainakaan ellei erikseen käske ja sano monta kertaa. Syy on kuulemma se, et mä olen täällä, toisen äiti ei ole ja kukas sitä auttais?
Kyl mua nyt ottaa pannuun, välillä mietin et mitä pitäis tehdä? Olisko viisainta ottaa hatkat koko tästä touhusta? Kaikkein huvittavinta on, ettei kyse ole edes mistään nuoresta pojanjolpista vaan yli 30-vuotiaasta (muka)miehestä!!
:kieh: :kieh: :kieh: