"Nuoria" 40+ äitejä?

Täytin juuri 41v, ja nuori äiti olen sikäli että esikoinen, poika vasta 1v 4kk. Monilla yli nelikymppisillä tuntuu olevan jo vähän vanhemmat lapset ja jos vielä on vauvahaaveita, on kyse iltatähdestä.

Minäpä olen vasta päässyt perustamaan perhettä. Toisesta vauvasta haaveilen jo kovasti. Tästä vauvasta tuli stressattua turhaan kaikkien syömisten ja varusteiden kanssa, niinkuin esikoisesta yleensä monilla tulee. Olisi ihanaa osata ottaa rennommin. Mieskin osaisi tulla mukaan jo odotusaikana. Kiva olisi, jos poika saisi pikkusisaruksen, onhan sisaruksista iloa ja tukea toisilleen koko elämän ajan.

Tosin en halua vauvaa ihan vielä, sillä haluan tuon pienen saavan olla pieni vielä vähän aikaa...

Hullultahan tämä tuntuu, että tässä iässä lykkää vauvahaaveita hamaan tulevaisuuteen. Eihän se kroppa välttämättä toimi kohta enää, tiedä toimisiko enää nytkään. En vaan halua kiireellä pilata tätä ihanaa aikaa, jota vihdoinkin näin vanhempana olen päässyt viettämään. Nautiskelen mukavasta, kiireettömästä elämänvaiheesta pitkän työuran keskellä, kahdenkeskisestä ajasta nyt ihanan pikku taaperon kanssa leikkipuistoissa, koiran kanssa luontopoluilla ja kotona yhdessä puuhastellen.

Ehkäpä ensi kesänä voisi alkaa yrittämään, silloin täytän "vasta" 42-v...

Tälla lailla elämä minulla meni, ja turhaa jossitella, että olisi pitänyt aiemmin sitä ja eri lailla tätä. Ymmärrän kyllä, että saattaa jäädä poika ainokaiseksi, ja ihanaa niinkin.

Olisi mukavaa vaihtaa kuulumisia muiden vasta perheen perustamisen makuun päässeiden kanssa! Varmasti kaltaisiani löytyy muitakin, vaikka ehkä vähän vähemmistössä ollaankin

 

Maarna - ei taida se vauvakuume ikää katsoa ja kysyä kun iskeepi..

..voisin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa - älä jää odottelemaan jos vielä yhdestä pienestä haaveilet!:heart:

Itselläni syntyi iltatähtönen, olessani 39v - edellisestä raskaudesta 18v.
..ja 43v(3/2009)aloin vielä yhdestä pieniäisestä haaveksimaan - saldona tähän mennessä 4 keskeytynyttä..jäi siis vain haaveilun asteelle miulla..

Tosin, olisit kesällä 42v(mie olin 43 - täytin sitten elokuussa 44v) kun alat pientä "työstämään", pikkasen minua nuorempi..mutta sil-ti-kin..jos siskon tai veikan esikolle haluaisit - NYT on sen aika!
..koska - aika ei pysähdy ja munasolut vääjäämättä vanhenee, tulee niitä rupuisia..joista ei sitten välttämäti ole kasvamaan kohdun lämmössä, sitä 9kk.

Oikein mukavaa talven odotusta siulle ja pikaista tärppiä!:heart::wave:

 

Moi!

Nauti Maarna ajastasi taaperon kanssa!

Täällä tämmöinen uusionuoriäiti , ikää 40. Itselläni tyttäret 19- ja 13-v, sekä 3 kk. Ja nautin ajastani kotona, töihin en ole kaivannut hetkeäkään. Tälle tähtöselle itsekkin haaveilen vielä sisaruksesta, mutta sen suhteen en ota mitään stressiä, olen ajatuksella "tulee jos Luoja suo". Itse en ole ajatellut tyttöä "iltatähtenä", koen saaneeni "toisen kierroksen" onnea , monen suusta kyllä sanan iltatähti olen saanut kuulla...

Mutta toivottavasti näitä ihania tähtösiä tulee lisää kaikille meille niistä haaveileville!

 

Moi ja täälläkin uusionuoriäiti, lapset 22,20,13,3 ja 8kk. 3-vuotiaan sain 39 v ja 8 kk 41v. Tein päätöksen 8 kk "teosta" nimenomaan 3 vuotiaan kaveriksi. Ensin ajattelin, että jaksanko enää vauvaa hoitaa, mutta tuossa se nyt menee mukavasti vasemmalla kädellä. Nyt vanhemmalla iällä on enemmän malttia ja rauhallisempaa hoitaa pieniä, kuin nuorempana.

 

Täälläkin yksi uusionuoriäiti. Poika nyt 1 v, tyttö kohta 18 v. Kyllä näin vanhemmalla iällä on osannut täysillä nauttia vauvasta ja kotonaolosta kiireisen työelämän jälkeen. Joskus sitä miettii pitäisikö vielä hankkia kaveri pikkuiselle mutta toisaalta mietityttää jaksaisiko sitä kuitenkaan kahden pikkuisen kanssa.

 

Täälläkin "nuori"äiti. Esikoiseni on just kohta 4kk ja olen jo miettinyt et mitä tehdä, vai tehdäkö mitää! Itse olen 42 ja sen vuoksi pitäs kiirehtää jos sen toisen haluu. Eihän ole silti tosiaan tähtiin kirjoitettu et se olis ees mahdollista.
Mut välillä niiiiiin väsy et kumoon tuon toisesta ajatuksen totaalisesti ja seuraavassa hetkessä jo taas sitä aattelen.
Voi voi.. vai antaako mennä vaan ja katsoo tuleeko vai ei?? =)

 

Sanon... antaa mennä vaan ja aika näyttää

 

itse kuulun samaan kerhoon, olen 40v, ja eka lapsi on 2v. Nyt on toinen raskaus ihan aluillaan ja kovasti tätä vauvaa toivon. Mammakerhoissa olin toki vanhemmasta päästä, mutta se lasten yhdessä ihmettely lähensi ikäerot pois. Oma jaksaminen toki mietitytää kun ekankin kanssa oli sumuinen olo yöheräämisten kanssa, mutta haluan ajatella, että kyllä se elämä kannattelee.
Varttuneenpana lapsen saaminen on mahdollistanut ihan eri tavalla lapseen keskittymisen. Menot on menty ja nyt ei tartte jokapaikassa juosta, vaan voi kotona hengailla perheen kanssa=)

 

Mun lapset 6v ja 1v 4kk, ikäni 40. Saa laittaa yksäriä jos haluaa jutella

 

Täällä myös "nuori" äiti vm69. Poika 1,5v ja kova vauvakuume! Marraskuussa oli keskenmeno, mutta tarkoitus vielä yrittää.

 

Minä myös olen äitiydessä nuori, vaikka ikää on tuo 40 tullut täyteen. Meidän kaksoset syntyivät kuukautta ennen kuin täytin 39, joten usein sitä tuntee itsensä vanhaksi muitten vauvojen äitien seurassa. Osa mun ikäisistä kavereista on jo mummoja. No, elämä ei aina mene niin kuin oppikirjoissa ja kukin elää sen mukaan, miten oma elämä menee. Meillä ollaan haaveiltu kolmesta lapsesta, mutta haaveeksi taitaa jäädä... olivat niin kovan työn takana nämäkin kaksi...

 

Esikoisen sain ollessani 37-v, kuopuksen 42-v. Tuli lähemmäs 5 v ikäeroa, kun esikoinen oli aika vaativa, heräili yö yön jälkeen monen-monet kerrat. Ja sitten tämä uusi vauva ei meinannut 'lähteä alkuun'. Olen nii-in onnellinen näistä :heart: Päivät kuluu kotosalla, 'oma aika' -termin merkitys on muuttunut. Se merkitsee minulle nykyisin pienten lasten kanssa yhdessä olemista.

Ihme kyllä en ole tuntenut olevani vanha nuorempien äitien parissa. Jotenkin meillä on niin samanlaiset ilot ja haasteet, enemmän ne puhuttavat. Kuten se, miten lapset nukkuu, milloin aletaan imetetylle vauvalle antaa kiinteitä, miten ehkäistä peukalon imemisen päällejääminen, ja meillä nyt esikoisen mustasukkaisuuden hälventäminen - Vie yleensä jonkin aikaa löytää sopivat rakkaudelliset ja järkevät toimintamallit. Rokotusreaktiotkin tulivat yllätyksenä. Oli ehtinyt rokotusohjelma muuttua muutamassa vuodessa. En osannut odottaa sitä valittavaa itkua. Äitinä oleminen on koulu meille äideille, olen saanut huomata, iästä riippumatta. Mutta kuitenkin, kiehtoo minuakin nelikympisten äitien arki. Siksi mielelläni täältä niitä etsiskelen, luen ja ehkä vastailen viestiketjuun. :wave: Sillä jotain erityistä yhteistä meillä on.

 

Tässä "nuori" 42-v juuri täyttävä 3 kk vauvan äiti. Vauva on ensimmäinen ja taitaa jäädä myös ainoaksi kun jouduttiin virheasennon vuoksi keisarinleikkaamaan jonka vuoksi uutta ei voi yrittää pitkään aikaan. Arki vauvan kanssa on ollut aivan ihanaa kun ei ole kiire mihinkään vaan saa hengailla kotona. Raskausaika oli fyysisesti helppo mutta henkisesti raskas kun vauvalla epäiltiin vakavia vikoja niskaturvotuksen vuoksi. Tulevaisuus tietysti huolettaa miten näin vanhoihin vanhempiin lapsi suhtautuu kun on teini ja miten sitten itse jaksaa kun ikään on enemmän. Nyt tuntuu että hyvin jaksaa vauvan kanssa ja aika oli oikea.

 

Onnittelut "nuorille 40+" Äideille niistä pikku nyyteistänne:heart:

 

Heippa vaan kaikille!!Täällä äiti 42v ja neljäs lapsi syntyi viikko sitten!!Edellisestä avioliitosta tyttö 11v(hänellä ja uustulokkaalla synttärit samana päivänä), ja tyttö 8v,poika 1v4kk ja huomenna sunnuntaina viikon ikäinen tyttö!! Meillä on nyt lapsiluku täynnä!!

 

miita1969 - ONNEA KOVASTI!:flower::kiss:

 

Tytöt 14v ja 9v ja uusi tulokas tulossa=)

 

Täälläkin nuori 43v. äiti (elokuussa 44). :wave: Esikoinen täyttää 3v. huhtikuussa ja kuopus on 6 kk ikäinen, kolmas olisi vielä toiveissa. Muistan hyvin tuon että olisin halunnut pitää esikoisen ainoana vauvana pitempään mutta oli kiire raskautua uudelleen kun ikää on tän verran kun nyt on. Vieläkin välillä harmittaa kun tulee pidettyä neitiä välillä isompana tyttönä kun onkaan. Ja välillä meinaa tulla tippa silmään kun joutuu sanomaan ettei nyt pääse äidin syliin kun vauva sitä tai tätä. Hienosti tuo on alun mustasukkaisuuden jälkeen vauvaan suhtautunut ja senpä takia uskallankin vielä kolmannesta haaveilla.

Mitä tulee tuohon vanha vanhempi - asiaan, mielestäni myös 20-30v. voi olla ns. "vanha" vanhempi ja 40-50v. taas hyvinkin "nuori"... en nyt saa kunnolla muotoiltua mitä tarkoitan kun oon valvonut sairaiden kanssa ja itsekin puolikuntoinen.... Mutta siis yritän sanoa että ikä on korvien väliasia myös ja luulisin että lapsetkin sen huomaa sitten teini-iässä....

 

Kyllä se ikä on niin yksilöllinen juttu, riippuu elämäntavoista, sairauksista ym millainen kukakin sitten on. Oma äitini sai minut 17 vuotiaana, mutta huonot elintavat ja ylipaino aiheuttaa sen ettei paljon iloa lapsenlapselleen ole vaikka itse haluaisikin.

Tosin kyllä itsekkin tässä miettii miten jaksaa kun on tuo vilkas 1v 7kk ja tänään ilokseni tein positiivisen raskaustestin ja ikää tosiaan 42 vuotta

 

Onnea plussasta!

 

Minä myös olen äitiydessä nuori, vaikka ikää on tuo 40 tullut täyteen. Meidän kaksoset syntyivät kuukautta ennen kuin täytin 39, joten usein sitä tuntee itsensä vanhaksi muitten vauvojen äitien seurassa. Osa mun ikäisistä kavereista on jo mummoja. No, elämä ei aina mene niin kuin oppikirjoissa ja kukin elää sen mukaan, miten oma elämä menee. Meillä ollaan haaveiltu kolmesta lapsesta, mutta haaveeksi taitaa jäädä... olivat niin kovan työn takana nämäkin kaksi...

Mun kaksospojat syntyivät tasan kolme viikkoa ennen 40-vuotispäivääni! =) Ihan kaksikko, keskeytyneen keskenmenon ja tuulimunan jälkeen...

Mulla tosin on jo kaksi vanhempaakin lasta, esikoispoikani kohta 24-vuotias (ja ei, ei toivoakaan mummoutumisesta hänen toimestaan) ja tyttäreni 15-vuotias (toivottavasti en kovin äkkiä mummoudu hänen toimestaan).

Me oltaisiin varmasti yritetty vielä, mutta kun kerralla tuli kaksi, niin jäi haaveeksi...Taidan olla mieletäni ikinuori, kun ei ole tullut "vanhaa" oloa nuorten äitien kanssa. MLL:n perhekerhosta muuten löysin ystäväkseni minua 17 vuotta nuoremman ihanan ihmisen!

Niin, ja jotta tosiaan ei tulisi vanha olo, aloitin uuden harrastuksen marraskuussa, 44-vuotiaana, tyttäreni kanssa. Poikani on jo jonkun aikaa harrastanut brasilian jujutsua, laji kiinnosti sen verran, että lähdimme tytön kanssa peruskurssille, ja sillä tiellä vieläkin ollaan! Eikä oo ollenkaan vanha olo, päin vastoin, kunto kasvaa, laji sopii erinomaisesti mulle!

 

Hirondelle Ihana kuulla raskaudestasi. Jännätään, ”odotetaan” yhdessä pikkuistasi. Niin, olen itsekin tullut ajatelleeksi sitä, että olisi mukavaa voida viedä joskus lapset mummolaan päiväksi tai edes voisi mennä kotiin, jossa mummo keittelisi kahvia. No, mummola meillä kyllä iloksemme on. Mutta kultainen mummomme on sairas ja aina autamme häntä ihan peruskotitöiden tekemisessä. Sinne kun mennään, ensimmäiseksi laitetaan pesukone päälle. Olen ajatellutkin siksi siten, että hyvähän lastenlastenkin on nähdä, että vanhoja ja heikkoja autetaan. Suuri elämänopetushan se on. Siis itselläni ei vain lapset vaan myös mummon auttaminen vaatii energiaa. Miten teillä muillakin mummoloiden suhteen?

kirppu69 Olin nii-in väsynyt olin esikoisen vauvavuonna - siksikin ihan pelotti miten jaksaisin uuden vauvan kanssa, kun olisi jo toinenkin. Mutta täytyy sanoa, että helpompaa nyt on ollut kuin esikoisen ollessa samanikäinen. Niin paljon vauva saa seuraa esikoiselta. Ja kuten joku on maininnut, tämän toisen kanssa osaa ottaa rennommin vauva-ajan. Jo nyt tuntuu haikealta, että vauvavuosi on pian ohitse.

Oli ihana kuulla, että täällä on teitäkin, joilla on ensimmäinen lapsi/lapset vasta nyt. 40+ ystäväni ovat niitä, jotka ovat joko lapsettomia tai että lapset ovat teini-iässä. Omat tenavani ovat 4kk ja 5v. Elämä ei tosiaan ole sellaista, että kaikki olisi 'samalla muotilla' tehty. Hyvä niin.

 

On meilläkin mummolat, kaksi kappaletta jopa ja toinen ihan tässä naapurissa. Tosin tämän mummolan mummulla on Alzheimer, vaari on vielä hyvävointinen mutta jo 80v. Toistaiseksi mummu jaksaa tyttöjen kanssa touhuta, tosin vuoteessa loikoillen, mutta tytöistä on vain kiva päästä sinne mummun kanssa mylläämään. Toinen mummu asuu yli 1000 km päässä, olisi kyllä rautauisessa kunnossa mutta välimatkaa liikaa. Tämän mummolan pappa puolestaan on pitkäaikaispotilaana sairaalassa ja odotamme minä hetkenä hyvänsä viestiä poismenostaan.

 

Sellaistahan elämä on, kun 40+ ollaan. Omat vanhemmat ovat useimmiten vanhempia kuin muilla. Itse en yks-kaks tullut edes muistaneeksi, että voisi olla kahdetkin mummolat. Meillä toiset ovat jo kuolleet. KirsuTiina toivon sulle paljon voimia ja jaksamista vanhojen suhteen. Itselleni toivoa antaa se, että uskon ja luotan siihen, että vielä meillä on mahdollisuus ikuiseen nuoruuteen, onnellisimpaan elämään mitä koskaan. - Miten muuten itse olet kokenut sen, että vanhempasi ovat olleet 40+ sinut saadessaan - siis nuoruudessa varsinkin. Sehän meidänkin lapsukaisilla on edessään. Jos isäsi on nyt n. 80 , siitä laskeskelin niin, vaikka tietenkin äiti voi olla myös paljon nuorempi. Minulla ei ole siitä kokemusta, olisi kiva kuulla, kokeeko lapset 40+ äitinsä vanhoiksi vai tavallista ymmärtäväisemmiksi, kypsemmiksi ja kiireettömämmiksikin kenties? Sitähän itse toivomme. Vaikka kaipa tämäkin on tapauskohtaista.

 

Hei!
Miksi sektion jälkeen pitkä tauko? Oliko hätäsektio?

Meillä lääkärit sanoivat, että ei ole mitään estettä sille, että uusi raskaus alkaisi vaikka "heti". Ei puhettakaan mistään vuoden odotusajoista..