tuota miehelläni on ahdisushäiriö ja masennus, hän on mitä ihanin ja kiltein ihminen, mutta yksinhuoltajana ei pärjäisi ikinä! kun tämä ahdistuneisuus saattaa viedä toiminta kyvyn täysin monena päivänä,iltana viikossa. jolloin ilman minua kukaan ei huolehtisi lapsesta koska hän ei siihen pystyisi siinä ahdistuneessa olotilassa.
minä olen joskus nuorena päätynyt aborttiin, vaikka sitä vastaan olenkin. surin sitä pitkään,kaduinkin. mutta nyt kun olen nähnyt mitä tää elämä äitinä voi olla rankimmillaan niin tiedän että tein aikoinani oikean ratkaisun, ei sillä lapsella olisi ollut silloin hyvä olla kanssani. ja opiskelu yms on paljon rankempaa lapsen kanssa kuin yksin. olen meinaa tehnyt kumpaakin,kummastakin selviää mutta lapsi+opiskelu stressi on aika rankka yhtälö,ainakin rankempi kuin ollessani vastuussa vain itsestäni. voimia