Mä osasin aika hyvin pitää suunni kiinni
Mieheltäki salasin plussaa melkee viikon, ku yllätys oli, nii en sit yhtään osannu arvioida sen reaktioo
Mut se sanoki, että parhain lahja ikinä, näin joulun alla. Harmi vaan, ettei se paketti pitänykkää mitää elävää sisällä
Meijän oli tarkotus miehen porukoille kertoa, kun ultrasta käytäis ja oltais kuvien kans sinne menty... No ei niin tapahtunukkaa.. Omalle äitille kerroin, kun se kysy salille aamulla ja sanoin, etten pääse, ku neuvola; olen raskaana
Isäntä oli sillo ihan intona, kun ultraa mentiin ja sano, että sit kerrotaa kaikille. Tokasin, että 'ei me vielä kellekkää hirveest huudella, ku 'riskiaika' ei oo ohi'
Enemmän mä sitä rauhottelin
Voi sitä isännän intoa ! En osaa ees sanoin kuvailla, ku se sen testin näki. Sen silmist jotenki onni kukoisti :heart:
Mut vaikka kaikki meniki päälaellee, nii kenenkää muun kanssa en olis kyllä asiaa halunnut kokea. Isäntä oli vaan niin mahtava tuki, eikä jättäny mua missää vaihees yksin
Rakastuin sinäpäivään siihen 'uudestaa' ja tajusin, et se siinä vierellä seisoo, vaikka kävis mitä ja on mun tukena.
Pahoittelen auvautumista, mutta muistot palaa aina mielee :ashamed:
Mutta seuraavan tärpin tullessa isänälle kerron tietysti heti. Muille sitte vasta, kun ultrassa käyty ja 12vk yli menty
Tai voi olla, että kerron vasta myöhemmin muille. Varmaan se seuraava tärppi tulee 'pelottamaan', ettei heti uskalla turpaasa ees avatakkaa