Heipä hei! Yritin kovasti Googletella keskustelua nuorista lapsettomista, mutta tuloksetta. Olenkohan aivan yksin, vai onko muitakin nuoria, joilla vauva ei ota tullakseen ja jotka jo mahdollisesti ovat lapsettomiushoidossa? Laitoin tämän viestin ekana lapsettomuuspuolelle, mutta ajattelin, josko tämä tulisi täällä puolella paremmin huomatuksi, joten löytyypä nyt kahdesta paikasta.
Olen 22vuotias ja syy vauvan tulemattomuuteen on kaksi vuotta sitten diagnosoitu PCO. Diagnoosi ei tullut yllätyksenä, sillä tuttua huttua ovat akne ja kuukautisten poisjääminen sitten pillereiden lopettamisen jälkeen. Kaksi vuotta olemme avomieheni kanssa olleet ilman ehkäisyä ja nyt olemme jonossa hoitoihin, jotka alkavat luultavasti ensi keväänä.
Haluaisin kohtalonseuraa ja vertaistukea. Välillä tuntuu, että onko hoitoja järkevää aloittaa jo näin nuorena, vaikka lääkärin mukaan vielä ei ole kiire, mutta toki paremmat mahdollisuudet kun iäkkäämpänä. Epävarmuus käy mielessä lähes päivittäin, ja se taas saa panikoimaan, että olenko valmis äidiksi jos olen näin epävarma jo hoitojen aloittamisesta??!! Syy hoitojen varaamiseen oli kuitenkin päässä jylläävä pelko siitä, että jos ei nyt yritä, niin mitä jos ei enää muutaman vuoden päästä onnistukaan, vaikka kuinka haluaisi ja kävisi läpi kaikki mahdolliset apukeinot. Avomieheni on toivonut lasta jo useamman vuoden eli tuki miehen puolelta on kyllä hyvä.
Toivottavasti me nuoret lapsettomat löydämme täällä toisemme! Toivon sitä todella
Olen 22vuotias ja syy vauvan tulemattomuuteen on kaksi vuotta sitten diagnosoitu PCO. Diagnoosi ei tullut yllätyksenä, sillä tuttua huttua ovat akne ja kuukautisten poisjääminen sitten pillereiden lopettamisen jälkeen. Kaksi vuotta olemme avomieheni kanssa olleet ilman ehkäisyä ja nyt olemme jonossa hoitoihin, jotka alkavat luultavasti ensi keväänä.
Haluaisin kohtalonseuraa ja vertaistukea. Välillä tuntuu, että onko hoitoja järkevää aloittaa jo näin nuorena, vaikka lääkärin mukaan vielä ei ole kiire, mutta toki paremmat mahdollisuudet kun iäkkäämpänä. Epävarmuus käy mielessä lähes päivittäin, ja se taas saa panikoimaan, että olenko valmis äidiksi jos olen näin epävarma jo hoitojen aloittamisesta??!! Syy hoitojen varaamiseen oli kuitenkin päässä jylläävä pelko siitä, että jos ei nyt yritä, niin mitä jos ei enää muutaman vuoden päästä onnistukaan, vaikka kuinka haluaisi ja kävisi läpi kaikki mahdolliset apukeinot. Avomieheni on toivonut lasta jo useamman vuoden eli tuki miehen puolelta on kyllä hyvä.
Toivottavasti me nuoret lapsettomat löydämme täällä toisemme! Toivon sitä todella
Lapsi olisi saanut tulla jo jonkin aikaa. Olen ollut tietoinen PCO-tyyppisyydestäni jo kuitenkin aika monta vuotta, eikä se mies tuosta miksikään ole vaihtumassa. Jotenkin olin kuitenkin jo lähtökohtaisesti pessimistinen luomutärppien kohdalla. No, ei sitten tullut sellaista.
