Y
Yks vain
Vieras
Mä olen 23v enkä ole ennen tajunnut olevani nuori äiti. Esikoisen sain 20v enkä tosiaan osannut ajatella että olisin ollut mitenkään erityisen nuori. Nyt sitten olen vihdoin alkanut lasteni kanssa käymään kerhoissa. Siellä olen aina nuorin, ihan sama mihin menen :/ osa vanhemmista äideistä on kivoja, mutta osa on ottanut asiakseen jättää mut huomioimatta. Mä itse iloisena eka kerran menin ja tervehdin kaikkia hymyn kanssa. Osa mua vanhemmista just ja just pystyi vastaamaan tervehdykseen.
Jotenkin vaan tuntuu, ettei osa mua vanhemmista voi puhua mulle alkuunkaan, olenko vainoharhainen vai onkohan syy mun ikä? Tai sit ehkä muuten olen sen näköinen ettei mulle viitsi puhua? Paha mieli vaan jäi, kun mä yritin jotain puhua kaikille ketkä siinä nyt oli lähellä, mutta mulle puhui vaan yks ihminen siellä kerhossa
Enkä tarkoita, että kaikista pitäis tulla mun kavereita. Olis vaan kivaa jos edes kohteliaisuudesta vastais mun tervehdykseen. Eikä sekään tuntunut hyvältä, että kerättiin kasa ihmisiä jotka lähti yhdessä kävelemään kerhosta kotiin, muttei mua pyydetty siihen vaikka asun samalla suunnalla. Ja ne tiesi missä me asutaan. Enpä sitten viitsinyt tunkeutua joukkoon vaan kävelimme sit itsekseen.
Jotenkin vaan tuntuu, ettei osa mua vanhemmista voi puhua mulle alkuunkaan, olenko vainoharhainen vai onkohan syy mun ikä? Tai sit ehkä muuten olen sen näköinen ettei mulle viitsi puhua? Paha mieli vaan jäi, kun mä yritin jotain puhua kaikille ketkä siinä nyt oli lähellä, mutta mulle puhui vaan yks ihminen siellä kerhossa
Enkä tarkoita, että kaikista pitäis tulla mun kavereita. Olis vaan kivaa jos edes kohteliaisuudesta vastais mun tervehdykseen. Eikä sekään tuntunut hyvältä, että kerättiin kasa ihmisiä jotka lähti yhdessä kävelemään kerhosta kotiin, muttei mua pyydetty siihen vaikka asun samalla suunnalla. Ja ne tiesi missä me asutaan. Enpä sitten viitsinyt tunkeutua joukkoon vaan kävelimme sit itsekseen.