nuorena äidiksi?

[red]

Heips! Onko täällä muita jotka toivoisivat tulevansa nuorena äidiksi?Mä oon 20v. ja vauvakuumetta on ollut jo n.vuosi.Menemme naimisiin 23. heinäkuuta ja lapsi olis tervetullut..vähän kuitenkin vielä pillereiden lopetus jänskättää..olen kuitenkin mielestäni kypsä ja jo 16v. muuttanut kotoa pois ja luulisin pärjääväni (tai minä ja mieheni)auvan kanssa..Sitähän sanotaan että vaistot tulevat raskauden myötä vai miten se on. Lisäksi mulla todettin jo 17v.endometrioosi ja lääkäri kehotti jo 18 vuotiaana harkitsemaan lapsentekoa ettei jää ilman. Olen käynyt lukion, joten ammattia ei veilä ole, mutta luulen että isompi huoli kuin koulutus on jos koulun loputtua yrittäisi vauvaa eikä saisi...?

 

[päivi]

hei!
olen myös kohta 20 vuotias mies 23.
ensimmäinen yritys kierto menossa.minä olen lopettanut pillerit (melanie) n. 2 vuotta sitte kuukautiset ovat jo ollu suht koht säännölliset (kierto 28-30päivää)ammatti minulla on jo ja työpaikka (osa-aika työ)joten lapsi ois tervetullut....

 

[katina]

Olemme poikaystäväni kanssa molemmat 20 vuotiaita ja päätimme että kun e-pillerit loppuvat niin uusia ei hankita. Poikaystäväni vanhemmat saivat ensimäisen lapsensa 19 vuotaitana, joten heiltä olemme saaneet paljon positiivista palautetta, mutta omat vanhemapani ovat valitettvati aika kielteisiä. Mutta tämä on minun elämäni ja elän sen niin kuin itse parhaaksi näin. Ja tiedän olevani valmis äidiksi.

 

[red]

mulla on myös tässä sama homma, eli resepti loppuu yhden paketin jälkeen ja mietin miehen kans et liekö noita tarvis enää hakea..lähdemme viettään mökkiviikonloppua ja siellähän noista vauvasuunnitelmista on oiva puhua!Mies ei nimittäin ihan oo vielä varma..

Meillä muuten kummaltakin puolelta vanhemmat on tosi innostuneita ja tarjoavat apua,eli sekään ei ole jarruna..

 

[Sani]

Kyllä, jos sinusta tuntuu siltä, että olet valmis ottamaan vastuun ja sinulla on hyvä mies niin ei muutakuin tuumasta toimeen.
Tuon endometrioosin vuoksikin jo kannattaa varmaan alkaa ajoissa yrittämään, kuten lääkäri sinulle on sanonut. Jos et nyt yritä niin saattaapi vanhempana harmittaa jos lapsen saanti ei onnistu. Opiskella voi vaikka on pieni lapsi, mutta rankaa se tulee olemaan.

 

[äiti]

minä täytin juuri 19v ja mieheni on 24v.meillä on nyt vuoden ikäinen poika ja toista tekisi mieli.katotaa nyt jos vaikka tärppäisi ja ne kuukautiset jäisivät pois!

 

[Lilja]

Mielestäni 20v. ei ole liian nuori, jos ymmärtää minkä vastuun on ottamassa ja itse tuntee olevansa valmis äidiksi.
Onhan niitä paljon nuorempiakin äitejä. Tosin kannattaa tietenkin myös huomioida se, että onko mahdollinen isäehdokas valmis ja tarpeeksi kypsä isäksi.
Itse olen 21vuotias ja en koe itseäni liian nuoreksi, sehän on aina ihan omasta itsestään kiinni, muiden mielipiteillä ei ole väliä.

 

[eeva-liisa]

Nuorien äitien näkeminen on ihanaa ja nuorena jaksaa varmasti paremmin kuin vanhempana. Täytyy kuitenkin aina muistaa että kerran kun sen lapsen saa niin se on aina siinä. Nuoruudesta kannattaa myös muistaa nauttia.

 

[23v]

Ei liity tähän mitenkään, mutta mua ärsyttää ihan suunnattomasti kun sukulaiset (jotka eivät siis tiedä vauvan yrityksestämme) aina vouhkaavat, että ei kannata vielä lapsia hankkia kun pitää nauttia nuoruudesta. Voi herranen aika! Ei kaikki nauti bilettämisestä ja maailman matkailusta!! Enemmän kuvittelisin nauttivani oman lapsen kanssa olemisesta. (Tosin täytän jo 24 kohta, mutta silti miellän itseni nuoreksi...) Ja minun mielestä lapsi ei pilaa kenenkään elämää ja ei se elämä siihen lopu! Kyllä lapsen kanssa voi tehdä lähestulkoon kaikkea mitä teen ilmankin. Ja suoraan sanottuna enemmän mua kiinnostaa lähteä lapsen kanssa Puuhamaahan kuin jonnekin festareille rypemään...

 

[niinpä]

Minulla on ihan samanlainen olo kuin nimimerkillä ""23v"". Olen 20 vuotias eikä bileet ja baarit ole ikinä olleet mun juttu. Tunnen olevani valmis äidiksi ja olen valmis jättämään jotkut asiat vauvan tulon jälkeen väliin. Mutta en koe sitä nuoruuden kokematta jättämiseksi tai uhrautumiseksi, vaan valinnaksi. Jokaisen täytyy tehdä valintojaan elämässä eikä samat valinnat sovi kaikille ihmisille.

 

[my life]

Bileet ja baarit eivät ole koskaan olleet munkaan juttuni, mutta haluan muistuttaa, että nuoruus voi olla paljon muutakin, ennen kaikkea kasvamista ja omaksi itseksi tulemista.

Ollaan nyt miehen kanssa 26-vuotiaita, yhdessä oltu 17-vuotiaasta saakka. Ensimmäinen pesimiskuume perheen perustamishaaveineen podettiin 20-vuotiaina, miehen päästyä armeijasta ja minun aloitettua opiskelut. Oltiin niin aikuisia, kuulkaas. Harkittiin yhteenmuuttoa, mutta luojan kiitos, ei sittenkään aloitettu kotileikkiä vaan otettiin omat kämpät naapurikaupungeista, kun työt ja opiskelut sijoittuivat niin.

Nyt ollaan asuttu reilu vuosi yhdessä ja lähestytään perheajatusta uudelleen. Neljään vuoteen ennen yhteenmuuttoa mahtui opiskelua, viikkojen erossaoloa, onnellisia yhteisiä viikonloppuja, ulkomailla oleskelua useaan otteeseen ja työntekoa. Jos meille nyt lapsi suodaan, niin kyllä se saa tyytyväisemmät ja avarakatseisemmat vanhemmat, kuin mitä ensimmäisessä vauvakuumeessa olisi ollut tarjolla.

 

[Sini]

Jos tunnet, että olet valmis, eikä menojalka vipata kokoaikaa, luultavasti oletkin. Itse en ollut, mutta me ihmiset ollaan niin erilaisia.

 

[23v]

No mä olin kyllä just kirjottanut ylioppilaaksi (eli 18-v) kun muutin mieheni kanssa yhteen. Ja tuolloin kyllä biletin ihan kiitettävästi...

Vauvakuumetta ei ollut koskaan ja ajattelinkin, että en koskaan ikinä halua lapsia. Mutta... Kun ikää tuli vähän lisää niin alko pikkuhiljaa mieli muuttua. Ensin alkoi ne paljon vähentyneet baarireissut tuntua puulta eikä enää kiinnostanut edes muutamaa kertaa vuodessa ryypätä. Sitten alettiin miettiä vauvajuttuja ja viime vuonna tultiin siihen tulokseen, että annetaan vauvan tulla jos on tullakseen.

Välillä oikein haluaa lähteä kyllä bilettämään. Mutta nykyään mielummin yleensä istuskellaan kotona ja vaikkapa grillaillaan kavereitten kanssa. Ennen jos tuli vieraita lähettiin aina baariin, mutta enää ei vaan jaksa kiinnostaa yhtään. Sitten joskus käyn kyllä kavereitten kanssa ihan baareissa tanssimassa ja vedän kyllä perseet olalle.

Ihan varmasti myös vauvan/lapsen kanssa tulee välillä himo tähteä tanssahtelemaan tai terassille kaverin kanssa. Mutta mä kyllä uskon pääseväni sen 4 kertaa vuodessa tuulettumaan vaikka olisinkin äiti.

 

[vauvakuumeinen]

miksi kaikki pitää tuota baariin menemistä jonkinlaisena metonymiana?

 

[17w]

Olen nyt 17w ja mulla on 2w poika lapsi hyvin on toimeen tultu kolmisin ja uutta perheen jäsentä innokkaasti ootellaan.. toivotaan että kaikki menee jatkossakin yhtä hyvin..

 

[täh?]

metonymia ??? Mitä se tarkoittaa. Ikinä kuullutkaan...

 

[mrs]

minulla on ollut kova vauvakuume noin vuoden mutta aijon odottaa vielä noin 4 vuotta. olen nyt 20 vuotias, opiskelen yliopistossa ja mutimme juuri poikaystäväni kanssa yhteen (olemme seurustelleet 3 vuotta). haluan ensin koulutuksen, mennä naimisiin ja saada vähän rahaa tilille. Jos saan ensimmäisen lapsen 25 vuotiaana niin ei se mun mielestä liian vanha ole. ja nuorena kaikki on niin muuttuvaa vielä. vaikka ollaankin poikaystävän kanssa vakavasti yhedssä niin ei sitä ikinä tiedä mitä tapahtuu. haluan pitää mahdollisuudet kaikkeen avoimina.

 

[haaveissa]

Itse olen 18v ja avokkini 28v ja olemme puhuneet, että loppuvuodesta voisimme jättää kondomit nurkkaan ja antaa lapsen tulla jos on tullakseen. Silloin olisimme 19 ja 29. Mieheni ikä ja kummankin halu saada lapsia ja olla sille pienelle hyvänä vanhempana on syynä siihen, että yritys alkaisi jo nyt. Minähän olen aikas nuori, mutta mieheni ei enää ole (ainakaan jos alamme odottaa sitä, että olen itse lähempänä kolmeakymmentä) Olen miettinyt kovasti lapsia ja näiden välillä niin ihanien, mutta välillä hermoja kovastikin koettelevien pikkuihmisten kasvatusta. Vauvojahan ne eivät ole kuin hetken, eikä sekään ole todellakaan mitään helppoa. Itselläni on opiskelu (toivottavasti) alkamassa syksyllä ammattikorkeassa ja se jäisi kesken kun (jos) lapsi tulisi. En usko kuitenkaan, että opiskelujen loppuun saattaminen olisi mitenkään ylivoimaista, vaikka varmasti lapsen kanssa raskaampaa. Elämäähän ei kuitenkaan voi ennustaa...mutta ei sitä voi ennustaa kolmenkympin tienoillakaan, jolloin voisi olla ns. parempi aika lapsen tulla. Mieheni kuitenkin tienaa tarpeeksi siihen nähden, mitä kotimme tarvitsisi. Vaikka olisinkin vielä opiskelija jonkun vuoden lapsenkin kanssa.
Varmasti olisin erilailla kypsä lapsen tuloon esim +5 vuoden päästä, mutta uskon, että pystyisimme mieheni kanssa antamaan lapselle hyvän kodin nytkin.

 

[hurm]

Ehkä sitä elämää kantsisi ensin opetella katsomaan vähän laajemmiltakin kanteilta kuin biletys <> lapsi.

Moni 17-20-vuotias on jo kypsä äidiksi, mutta vähintään yhtä moni ei ole, vaikka hormoonit pistääkin vauvakuumeen jylläämään. Ainakin kaksi asiaa kannattaa selvittää itselleen:

- se vauva ei tule olemaan aina vauva, vaan siitä kasvaa uhmaikäinen, kyselyikäinen, kouluikäinen, murrosikäinen ja lopulta aikuinen ihminen

- siinä tulee olemaan kiinni -vähintään- seuraavat 18 vuotta, ei vaan sen aikaa kun huvittaa

 

[Hippie]

Itse olen 21-vuotias ja avomieheni 24-vuotias. Esikoistamme odotan 4.kuulla ja takana on yksi keskenmeno.
Haluan muistuttaa, ettei se lapsi tule aina silloin kun itselle sopisi. Meilläkin yritystä oli lähemmäksi 2 vuotta ja se sai tajuamaan, että meille on tärkeämpää saada se lapsi, vaikka sitten vähän huonompaankin aikaan kuin ei ollenkaan. Mies on töissä, minä opiskelen. Itse en valintaani selittele muille, en koe olevani tilivelvollinen kenellekään.

 

[tipi]

Itselläni oli myös parikymppisenä kova pesänrakennusvietti, joka onneksi katosi, sillä nyt 26-vuotiaana katsoessani elämääni taaksepäin, en olisi vielä ollut tarpeeksi kypsä äidiksi. Vaikka kiinnostukseni ""bilettämiseen"" oli silloin aivan yhtä vähäistä kuin nytkin, olin mieleltäni vielä aika epävarma, vaikka silloin toisin tunsinkin. En pohjimmiltani kuitenkaan olisi halunnut jakaa energiaani lapsen kasvattamiseen, kun oma kasvuprosessini, parisuhteen kypsymisestä puhumattakaan, oli vielä kesken.

Mielestäni ""kypsyys"" tarkoittaa sitä, että on tarpeeksi itsekäs rakentamaan oman elämänsä siihen pisteeseen, että on hyvä olla, tietää mitä elämältään haluaa ja nauttii tekemästään työstä ja ammatista. Kypsyys on myös sitä, että parisuhde on turvallisella ja terveellä pohjalla; on ihanaa viettää aikaa yhdessä ja tutustua kunnolla toiseen, jotta mahdolliset parisuhdekriisit eivät tulisi lapsen tielle.

Mielestäni jokainen lasta haluava voisi kysyä itseltään, haluanko lapsen siksi, että olen valmis antamaan hänelle kaiken sen, mitä olen elämäni aikana rakentanut.
Vai haluanko hänet siksi, että voisin rakentaa omaa, keskeneräistä elämääni, hänen turvin.

Jokainen vastatkoon omantunnon mukaan, ja päätelköön itse mikä on lapsen kannalta parempi vaihtoehto..

 

[paukku]

ymmärrän tipi kantasi mutta näin ei ole kaikilla. minä sain esikoiseni 21 vuotiaana ja nyt 26 vuotiaana odotan toista. vaikka olinkin nuori ja kypsyin lapsi rinnallani, en koe lapsen kärsineen tästä ollenkaan. aina hän on rakkutta saanut ja ollut elämämme keskipiste.
olen saanut aikaan elämässäni paljon enemmän kuin monet ikäiseni. olen naimisissa, minulla on lapsi, oma talo, akateeminen koulutus ja ammatti, ja elämä on onnellista.
olen tyytyväinen että sain lapseni nuorena!!

 

[just]

Turhan suoraa tekstiä ""tipiltä"". Ei kukuaan nyt varmaan elämäänsä lapsen turvin rakenna! Hei haloo!!
Vaikka et itse ollutkaan 20 vuotiaana valmis äidiksi se ei tarkoita etteivät muut voisi olla!!

 

[Unni]

Hmm... en myöskään ymmärrä tuota bilettämisen ja lasten hankkimisen vastakkainasettelua. Aikuiseksi kasvamiseen mielestäni kuuluu opetella nauttimaan alkoholia kohtuudella ja juhlimaan myös ilman viinaa. Oli sitten lapsia tai ei. Onko lapsen saaminen ainoa ""hyvä syy"" kasvaa vastuullisemmaksi ja huolehtia terveydestään??

Muutenkin ihmetyttävät nuo ennakko-odotukset siitä vanhempana olemisesta ja muotista, johon pitäisi asettua. Joillekin lapsi voi olla elämän keskipiste ihan liiaksi asti. Tottakai kannattaa lykätä lapsentekoa 40 kieppeille, jos se edellyttää, että:
- on seesteinen luonne ja kaikki kriisit takanapäin
- rahaa vaikka miten paljon ettei lapsi vain jää mistään paitsi
- vastuullinen, varovainen ja mielellään hauskanpidosta vieraantunut

Uskon, että lapset kasvavat oikein hienosti mukana vanhempien elämän käänteissä: reissussa, harrastuksissa, ulkomailla. Minne nyt ikinä alaikäisen voi turvallisesti viedä... En ymmärrä sitä, että lapsiperheessä syödään 10 vuotta lihapullamuusia ja käydään lomalla vain puuhamaassa. Hulluksihan siinä tulee vanhemmatkin, ei ihme jos oma elämä unohtuu.

 

[Unna]

Paljon on tullut elämää koettua, ylä- ja alamäkiä.
Jos nyt katson elämääni taaksepäin vaikka 6-7vuotta, jolloin olin 18 vuotias ja vertaan silloista elämäntilannetta ja valmiuksia äitiyteen nykyisiin, olen todella onnellinen että yritän/toivon lasta vasta nyt. Elämänkumppanikaan ei ole sama, vaikkakin silloinen tuntui niin oikealta yhteisine asuntolainoinen, autoinen yms.

Enään en ole niin sinisilmäinen, olen paljon kärsivällisempi ja tosiaan ne alamäetkin on tullut koettua. Toivottavasti olen niistä myös jotain oppinut. Näillä eväillä ja elämänkokemuksilla toivotamme nykyiseen perheeseemme pienoikaisen tervetulleeksi. Myös uusi elämänkumppanini on sanojensa mukaan paljon valmiimpi isäksi kuin nuorempana.

Toivon myös että te nuoret äideiksi haluavat mietitte todella millaisen ratkaisun olette tekemässä. Kumpaan ratkaisuun sitten päädyttekin toivotan onnea.

p.s ehtii sitä myöhemminkin =)