Oon vielä 16-vuotias naisen alku täältä Lapista. Täytän jouluna 17. Tulin raskaaksi (tarkotuksella) huhtikuussa, mutta päädyin aborttiin jonka tein heinäkuussa. Toisaalta en olisi halunnut tehdä sitä, mutta toisaalta itelläkin pelotti pystynkö varmasti huolehtimaan lapsesta ja antamaan hälle hyvän elämän ym. Oma pelko ei niinkään ollu se syy miks tein abortin vaan se, että pelkäsin sossujen vievän multa lapsen pois kun se syntyy, eikä minu vanhemmatkaan tykänneet yhtään mun raskaudesta.
Äiti on yksinhuoltaja ja sano ettei aio auttaa minua mitenkään, kun olen synnyttänyt ja sanoi ettei aio tulla myöskään ristiäisiin. Äidin mielestä oon liian nuori saamaan lasta... "Sinäki oot vielä lapsi ja plääplääplää...". Isä (joka ei kylläkään ole maailman paras isä...) taas valitti vähän samaa ku äitikin, muttei isällä niin paljon haitannu minun ikä vaan se kenen kans seurustelen :/
Mulla on hyvä ja huolehtiva poikaystävä jonka kans ollaan seurusteltu vähän yli kaks vuotta ja hänkin oli tosi sitoutunu lapsen saantiin. Oli etsimässä jo isompaa asuntoa ja työpaikkaa itelleen... Mutta näin sitten kävi
Abortin takia meille tuli poikaystävän kanssa välirikkokin. Edelleen on varmasti poikaystävällänikin huono fiilis, mutta onhan tässä aikaa.
Abortin jälkeen päätin laittaa sitten ehkäsykapselin, mutta taidan ottaa sen pois vähän ennen ku täytän 18. Poikaystävä haluais että ottaisin sen vaikka samantien pois, mutta haluan päässä ensin yli tuosta abortti hommasta. Aina välillä ku kaverit ja sukulaiset lisäilee lapsistaan kuvia facebookiin tai kirjottelee miten mukavaa ollu lasten kans ym. tulee kauheen haikee olo :s
