I
Ihanaa
Vieras
En tiedä onkohan vauvan ikä tehnyt tehtävänsä vai olenko itse lopulta alkanut ymmärtää lapseni tarpeita paremmin. Lapsi on nyt reilun vuoden ikäinen ja nukahtaa helposti omaan sänkyynsä.
Vastasyntyneenä tuputin aina rintaa ensimmäiseksi jokaiseen huutoon, kunnes lopulta tajusin, että vauvahan huutaa väsymystään. Mikäli vauva ei saa riittävästi unta, hän on itkuinen ja unen laatu on huonoa ja katkonaista. Nyt olen tajunnut laittaa lapsen nukkumaan ennen kuin hän sitä itse alkaa vaatimaan kitisemällä tai itkemällä. Heti kun lapsi hieroo silmiään ja haukottelee, alkaa olla kiire nukkumaan menon kanssa. Jos vetkuttelen, nukuttamisesta tulee tuskaisa ja pitkä taistelu, kun lapsi pääsee yliväsyneeksi.
Nykyään en enää odottele ensimmäisiä väsymismerkkejä, vaan tiedän kellosta, että on aika laittaa lapsi yöpuulle. Meillä syödään iltapuuro klo 17, jonka jälkeen vaihdetaan vaippa ja yöpuku, pestään hampaat, laitetaan unipussi, otetaan unilelu kainaloon ja tutti suuhun, vedetään verhot kiinni ja rauhoitutaan sylissä minuutin verran. Sen jälkeen laitan lapsen sänkyyn ja poistun huoneesta. That's it. Voiko helpompaa olla. Lapsi jää pinnasänkyyn tuhertamaan puolinukuksissa ja nukahtaa pian itsekseen. Kellon on tässä vaiheessa 17.30-18. Koko loppuilta on aikaa itselleni. Ihanaa.
Nautin äärettömästi tästä tilanteesta. Vastasyntyneenä vauva valvoi puoliyöhön asti, mikä oli vaikeaa minulle, iltauniselle ihmiselle. Toivottavasti tilanne on pysyvä, eikä tarvitse jatkossakaan käyttää tuhottomasti aikaa lapsen nukuttamiseen.
Vastasyntyneenä tuputin aina rintaa ensimmäiseksi jokaiseen huutoon, kunnes lopulta tajusin, että vauvahan huutaa väsymystään. Mikäli vauva ei saa riittävästi unta, hän on itkuinen ja unen laatu on huonoa ja katkonaista. Nyt olen tajunnut laittaa lapsen nukkumaan ennen kuin hän sitä itse alkaa vaatimaan kitisemällä tai itkemällä. Heti kun lapsi hieroo silmiään ja haukottelee, alkaa olla kiire nukkumaan menon kanssa. Jos vetkuttelen, nukuttamisesta tulee tuskaisa ja pitkä taistelu, kun lapsi pääsee yliväsyneeksi.
Nykyään en enää odottele ensimmäisiä väsymismerkkejä, vaan tiedän kellosta, että on aika laittaa lapsi yöpuulle. Meillä syödään iltapuuro klo 17, jonka jälkeen vaihdetaan vaippa ja yöpuku, pestään hampaat, laitetaan unipussi, otetaan unilelu kainaloon ja tutti suuhun, vedetään verhot kiinni ja rauhoitutaan sylissä minuutin verran. Sen jälkeen laitan lapsen sänkyyn ja poistun huoneesta. That's it. Voiko helpompaa olla. Lapsi jää pinnasänkyyn tuhertamaan puolinukuksissa ja nukahtaa pian itsekseen. Kellon on tässä vaiheessa 17.30-18. Koko loppuilta on aikaa itselleni. Ihanaa.
Nautin äärettömästi tästä tilanteesta. Vastasyntyneenä vauva valvoi puoliyöhön asti, mikä oli vaikeaa minulle, iltauniselle ihmiselle. Toivottavasti tilanne on pysyvä, eikä tarvitse jatkossakaan käyttää tuhottomasti aikaa lapsen nukuttamiseen.