Niinpä nyt kun lapsi ei ole kahlehdittu pinnasänkyyn hän osaa valita missä nukkuisi parhaiten!
Mitä tehdä kun lapsi ei nukahda? Tähänkään ei liene yksiselitteistä vastausta mutta erilaisia keinoja joilla voi yrittää ongelman ratkaista varmasti löytyy. Ensimmäiseksi kannattaa miettiä mikä voisi olla syynä nukahtamisvaikeuksiin. Onko lapsi liian virkeä, yliväsynyt, peloissaan jostakin, nälkäinen, kylmissään, kuumissaan tmvs.? Mitä voisi tehdä asian korjaamiseksi?
Paljon riippuu myös siitä minkä ikäinen lapsi on. Pieni lapsi ei vielä välttämättä ymmärrä selityksiä mutta isommalle lapselle voi asioita selittää ja "järkeillä". Erilaisia nukuttamistapoja on varmasti monia, ovathan perheetkin niin erilaisia.
Lapsen vierellä ollaan mikäli hän ei halua jäädä yksin ja alkuun onkin suotavaa, että lapsen kanssa ollaan kunnes hän nukahtaa.
Muutokset elämäntilanteessa voivat aiheuttaa nukahtamisvaikeuksia, samoin uudet nukkumajärjestelyt. Jos lapsi vaikkapa siirretään omaan huoneeseen hän saattaa alkuun nukahtaa aivan normaalisti mutta myöhemmin voi tulla ongelmia. Lapsi ei jääkään nukahtamaan itsekseen tai nukahtaminen kestää tolkuttoman kauan jne. Usein auttaa kun vaihtaa nukkumaanmenorituaaleja. Voi koittaa tehdä asiat vaikkapa eri järjestyksessä kuin ennen. Myös uudet hienot jutut, kuten uusi "oikea" sänky, uusi "isojen" peitto tai oma tyyny voivat olla hyvä houkutin jäädä hyvillä mielin omaan sänkyyn nukahtamaan.
Iltarituaalit ovat useimmille lapsille erittäin tärkeitä ja osaltaan edesauttavat nukahtamista. Kaikki asiat kuuluu tehdä aina samalla tavalla ja uusia rituaaleja voi syntyä vaikkapa vahingossa. Rituaalien sarja saattaa myös kasvaa turhankin pitkäksi ja silloin voi olla paikallaan jostain päin alkaa karsimaan. Vaikka rituaalit ovatkin lapselle tärkeitä, joskus voi olla hyvä vaihtaa niitä tai tehdä asiat eri järjestyksessä jos nukkumaanmenosta meinaa tulla koettelemus. Liian rajuja muutoksia kannattaa välttää, muutoin tilanne saattaa pahentua paranemisen sijaan.
Hyvä keino rauhoittaa hetki ennen Nukkumattia on lukea iltasatu sylitysten tai vaikkapa antaa lapsen kuunnella unilauluja kasetilta (tai jotain muuta musiikkia, kenties lapsen lempparilevyä) kun hän pötköttää sängyssään. Apu voi löytyä myös hämärästä valaistuksesta, esim pistorasiaan kiinnitetystä yövalosta (7 Watin lamppu valaisee ihan kiitettävästi olematta kuitenkaan häiritsevä, vähempitehoisilla ei juuri ole muuta virkaa kuin osoittaa oikeaa suuntaa). Entäpä jos lapsi saisi hetken puuhailla itsekseen, vaikkapa lukea kirjoja sängyssä kunnes uni tulee? Äiti tai isä voi sitten myöhemmin käydä keräämässä kirjat pois sängystä ja peitellä ja sammuttaa valot. Tätä tarkoitusta varten kannattaa hankkia vaikkapa pieni pöytälamppu ja yöpöytä jos sellaisia ei ennestään ole.
Mikäli lapsi ei ilmiselvästi halua jäädä yksin nukahtamaan, lastenhuoneeseen voi hankkia nukuttajalle mukavan tuolin jossa hän voi vaikkapa lueskella sen aikaa kun lapsi nukahtaa. Tähän päästäkseen voi joutua muutaman illan tuolissa nököttämään pitkäänkin, varsinkin jos lapsi on aiemmin tottunut nukahtamaan pimeässä mutta silti vaatinut vanhemman läsnäoloa. Kattovaloa ei kannata pitää päällä vaan käyttää sitä pientä pöytälamppua tmvs. Kun tästä tavasta tulee tottumus, useimmat lapset nukahtavat melko pian petiin päästyään ja vanhempi voi jatkaa illan askareitaan pienen rauhoittumis- ja lukuhetken jälkeen.
Jos lapsen siirtäminen omaan huoneeseen ei ota onnistuakseen, vaan seuraus on nukahtamisvaikeuksia, iltaisia rähinöitä ja hampaiden kiristelyä, turhaa stressiä ja ahdistusta sekä lapselle, että vahemmille, kannattaa harkita asioiden palauttamista ennalleen ja koittaa muuttoa myöhemmin. Nukahtamishetken pitäisi aina olla positiivissävytteinen ja hyvä kokemus, jotta siitä ei myöhemminkään tulisi ongelmaa. Lapsella tulisi olla hyvä ja turvallinen olo, jotta hän voi huoletta nukahtaa.
Mikään näistä vinkeistä ei varmasti toimi toivotulla tavalla, mikäli lapsi ei ole valmis nukkumaan. Jos häntä ei vielä väsytä, on nukuttaminen turhaa. Toisaalta, yliväsyneen lapsen nukuttaminen saattaa myös olla yhtä tuskaa, eli olisi hyvä löytää se jokaiselle oma, oikea nukkumaanmenoaika. Toiset lapset - aivan kuten aikuisetkin - voivat olla aamuihmisiä, toiset iltaihmisiä. Ei liene olemassa mitään yleistä oikeaa lasten nukkumaanmenoaikaa, vaan jokaisella on oma rytminsä. Samoin lapset nukkuvat aamusta eri tavoin, kuka herää kuudelta kukkumaan, kuka vasta puolilta päivin.
Virkeän lapsen nukuttaminen on vaikeaa ja hermostuttavaa ja saattaa kestää pitkäänkin. Sitten kello jo onkin vaikka kuinka paljon ja omille hommille ei loppujen lopuksi jää juuri aikaa. Yksi vaihtoehto on antaa lapsen valvoa ja tehdä sellaisia töitä joita voi tehdä vaikka lapsi siinä mukana valvookin. Tai sitten voi ottaa lapsen nukkumaan samaan huoneeseen itsensä kanssa ja nukahtaa kaikessa rauhassa ja antaa lapsen nukahtaa omia aikojaan. Joka tapauksessa, jos homma ei tunnu sujuvan, kannattaa kokeilla jotain muuta eikä jäädä kiristelemään hampaitaan ja rassaamaan hermojaan.
Mieli kannattaa pitää avoimena ja olla rohkea ja ennakkoluuloton kokeiluissaan. Ei kannata muodostaa mitään selkeää ja ehdotonta kuvaa siitä miten lasten kuuluu nukahtaa, milloin, missä ja kuinka. Silloin on vain vaikea irrottautua ikävästä ja toimimattomasta kuviosta ja ongelmien ratkaisu karkaa helposti käsistä. Olisi hyvä jos voisi pitää pään kylmänä ja olla hermostumatta pienelle hermosahalle. Koska silloin peli useimmiten menetetään kun kontrolli pettää. Sen jälkeen tilanne on kahta vaikempi saada rauhoittumaan ja nukahtaminen vain pitkittyy entisestään. Joskus voi auttaa kun antaa periksi ja lähtee lapsen mukaan. Kokeilee hänen tapaansa ja jos se auttaa, niin hyvä. Jos se ei toimi toivotulla tavalla, voit aina lopettaa ja palata takaisin lähtöruutuun.
