Nukkumisjärjestelyistä - 2-vuotias ja vastasyntynyt

Esikoispoika (2 v. 3 kk) on nukkunut "tilapäisesti" koko syksyn vanhempien makuuhuoneen lattialla. Tätä ennen hän nukkui hyvällä menestyksellä omassa sängyssä, omassa huoneessa nelikuisesta lähtien. Sairastelusta ja uhmailuista johtuen kokeilimme alkusyksystä nukkuisiko poika paremmin meidän sängyn vieressä, ja kun homma toimi aika hyvin, siitä tulikin yllättäen tapa. Tässä kuitenkin on ongelmansa: huone on todella ahdas, eikä lattialla varmasti ole järin kivaa nukkua kapeassa pikku kolossa. Poika nukkuu kyllä patjallaan hyvin, mutta nukahtaminen edellyttää, että kaikki menevät yhtä aikaa nukkumaan. Ok, ilta-ysiltä kaikkien onnistuu mennä sänkyyn, mutta kun aikuisten ne päiväunetkin pitäis... :headwall:

Nyt muutaman viikon päästä pitäisi syntyä seuraava vauva, ja koska meidän sänkyyn ei vauva kerta kaikkiaan mahdu, pinnasänky tarvitaan hänelle samaan huoneeseen. No, näin ollen esikoisen pitäisi siirtyä omaan huoneeseen jo nukkumaan, huone loppuu muuten kesken. Pari viikkoa sitten yksi yö menikin jo omassa sängyssä ilman mitään kitinöitä, mutta seuraavina päivinä ja iltoina vanha meininki jatkui taas. Poika tykkää omasta sängystään ja nukkuu siinä todella levollisesti kun unenpäästä saa kiinni, ja on monesti puhunut, että haluaa siihen nukkumaan, mutta illalla mieli kuitenkin muuttuu. Olo itselläni on kuin emävalaalla - liikkuminen on jo jonkun verran hankalaa - eikä mieskään riemusta kilju väsyneenä poikaa nukuttaessaan. Silloin on vaan niin helppo antaa periksi, ja ottaa lapsi lattialle nukkumaan. Selkeä linja siis puuttuu, ja se häiritsee kaikkia. Tilanteen on kuitenkin muututtava, siitä olemme yhtä mieltä. Mutta kuinka? Mitä tässä oikein pitäisi tehdä?

 

Tiukasti vaan omaan sänkyyn ja nyt heti tästä illastaalkaen. Muuten synnytyksen jälkeen tulet helisemään. Laitatte sänkyyn,luette/laulatte ja jätätte nukkumaan hyien yöiden toivotusten jälkeen. Ja aina kun yrittää tulla pois niin takaisin nätisti, mutta tiukasti. Meillä ainakin toiminut.

 

Tiukasti vaan omaan sänkyyn ja nyt heti tästä illastaalkaen. Muuten synnytyksen jälkeen tulet helisemään. Laitatte sänkyyn,luette/laulatte ja jätätte nukkumaan hyien yöiden toivotusten jälkeen. Ja aina kun yrittää tulla pois niin takaisin nätisti, mutta tiukasti. Meillä ainakin toiminut.

näinpä. Ja pitäisin tosiaan kiirettä tämän asian kanssa koska poikahan voi luulla että vauva vie hänen paikkansa teidän luotanne (niinkuin viekin tavallaan siinä huoneessa) jos vasta silloin alatte totuttamaan siihen että vieressänne onkin vauva, eikä esikko enää mahdu vaan joutuu yksinään muualle. Vaikka kuinka tulisi kitinää niin ette saa antaa periksi koska muuten poika luulee että kitinällä pääsee aina viereen. Ei lapsi voi tietää että joskus pääsee ja joskus ei (jos siis antaa periksi välillä ) vaan koittaa sitten aina kitistä ja huutaa ja tehdä kaikki temppunsa.

Voitte ajatella että siirto tulee olemaan monin verroin rankempi lapselle jos sen tekee vasta sitten kun vauvakin on talossa.

Meillä onneksi mahtuu esikon sänky hyvin huoneeseemme mutta hyvissä ajoin ostettiin uusi sänky hänelle jottei pojasta tuntuisi siltä että vauva vei hänen sänkynsä. Mitään draamaa tästä ei sitten tullut,voi tietysti johtua luonteestakin mutta suosittelen kuitenkin totuttamaan ajoissa jos vaikka toimisi teilläkin

 

Kiitos ajatuksista.

Huomaa kyllä, omaa tahtoa pojalla alkaa olla jo kaiken suhteen - ja paljon! - mutta muissa asioissa on ollut helpompi pysyä tiukkana. Illalla tosi väsyneenä on ollut liian helppo tehdä asiat vaan helpoimmalla mahdollisella tavalla varsinkin, kun aamut yliväsyneen pojan kanssa on aivan käsittämättömän kamalia.

Mutta todellakin, asialla on jo vähän kiire, vauva kun voi syntyä koska tahansa, ja sitten tällaisten muutosten tekeminen on varmasti hankalampaa ja ymmärrettävästi epäreilua esikoisesta. Poika on fiksu ja ymmärtää yllättävän paljon perusteluja. Jos vauvan pinnasängyn tois makkariin jo tänään, ehkä se tekisi asiasta paljon konkreettisemman ja hyväksyttävämmän hänelle.

(Alku-)syksyn nukkumisongelmat oli ilmeisesti yleisluontoisia ongelmia nukkumaanmenon suhteen, ei siis kuitenkaan mitään angstia omaa sänkyä/huonetta kohtaan. Tää on hyvä juttu, nyt meinaan nukkumaanmenot illalla on myös helpottaneet, joten uudelleenjärjestelyt nukkumajutuissa vois onnistuakin. Mies oli samaa mieltä - nyt olis hyvä hetki. Illalla siis tapahtuu...

 

No niin, ensimmäinen yö takana - jotenkuten... :attn:

Illalla poika meni yllättävän hyvin nukkumaan, pientä keskustelua uudet järjestelyt vaati, mutta itkua ei kuitenkaan ollut ollenkaan. Näin mentiin n. 2.30 asti, kunnes poika heräsi kamalan itkun ja huudon kera: oli joko nähnyt painajaista tai säikähtänyt, kun olikin "oudossa" paikassa. Mies rauhoitteli poikaa, ja tilanne asettui ajallaan. Nukkuminen ei sitten enää uudestaan sopinutkaan, poika olisi halunnut tehdä kaikkea muuta: kerta toisensa jälkeen joko oli jano, nälkä, vessahätä, haluaa katsoa Pikku Kakkosta, lukea kirjoja tai ihan vaan leikkiä. Poika oli todella väsynyt, ja huuto sen mukaista, mutta nukkuminen ei vaan kerta kaikkiaan onnistunut. Viiden jälkeen vaihdettiin viimein vuoroja, kun ensin olin juonut aamukahvin ja napannut Panadolia julmettuun päänsärkyyn, ja jostain syystä siitä ei enää mennytkään kuin reilu puoli tuntia, kun poika nukkui levollisena omassa sängyssään. Ehkä poika tietää, että mä sitten vaan olen sen verran ilkeä ja itsepäinen äiti tuohon aikaan, että mun kanssa on aivan turha neuvotella, nukutaanko nyt vai ei. Onneksi pikkuinen rauhottui sylissä ihanan pehmeäksi pikku palleroksi ja jäi lopulta nätisti sänkyyn itse nukahtamaan, ei siis mitään itkettämällä nukuttamista tarvittu kuitenkaan.

Nyt on sitten takki aika tyhjä, väsy on kova. Viime yön unisaldo on todella lohduton, en meinaa saada öisin normaalistikaan oikeen nukuttua nykyään. Tekemistä ois paljon, mutta nyt on vissiin aika pakko mennä hetkeksi torkkumaan. Illalla noita nukutusstrategioita näköjään pitää vielä hiukan hioa miehen kanssa. Hyviä ja toimivaksi havaittuja ehdotuksia otetaan kiitollisena edelleen vastaan... |O

 

sallis hyvältä kuulosti mun korvaan ja ihan normaalisti vaikutti poikakin reagoivan. Koittaa tietysti vaikka mitä kikkoja ettei tarvisi jäädä. Eiköhän ensi yö ole jo helpompi, paljon voimia sinne yötä varten! Kyllä se palkitsee lopulta

 

Kiitos Mamacita-! Itse asiassa viime yö oli jo ihan uskomaton, mies joutui laittamaan pojan unille kokonaan yksin, kun mulla selkä juili niin häijysti ettei juuri liikkumaan päässyt. No, vajaa tunti siinä meni, mutta ilman mitään itkuja poika jäi lopulta sänkyynsä nukkumaan - ja nukkui reippaasti sitten aamuun asti! Vitsi kuinka hyvältä sellainen tuntuu. Vielä kun noi päikkärit sais sujumaan, siinä on seuraava haaste. Mutta tästä on hyvä jatkaa!