Nukkumaanmenosta

Luettuani keskustelua kouluikäisten nukkumaanmenoajoista
olisin halunnut tietää, jos jollakin on ollut vastaava tilanne
ja miten siitä on selvitty parhaiten;
Olen seurustellut n. 9 kk miehen kanssa, jolla 8-vuotias poika.
Lapsen vanhemmat muuttivat erilleen vuosi sitten, jolloin äiti muutti pois kotoa ja poika jäi isänsä kanssa kotiin. Lapsi vuoroasuu äitinsä luona alkuviikot ja isänsä luona loppuviikon.
Huomasin, että poika nukkuu yöt isänsä vieressä säännöllisesti. Olen seurustelun aikana viettänyt öitä heillä
yhden tai joskus kaksi viikossa siten, että lapsikin on paikalla.
Ollessani "yökylässä" lapsi nukkuu omassa sängyssään.
Nukkumaan mennään arki-iltoina n. 21:30. Nukkumaanmeno
on aika usein vaikeaa ja siitä tulee kiukuttelua. Olen ilmaissut huoleni siitä, että lapselle saattaa tulla paha mieli ja ikäviä tunteita minua kohtaan, jos hän saa nukkua aina
isänsä vieressä kun en ole paikalla. Nykyään ensimmäinen
kysymys on, kun tulen on jäänkö yöksi.
Olen huomannut, että lapsi on mustasukkainen (mikä on
luonnollista) mutta itse ajattelisin, että koululaisen tulisi
nukkua omassa sängyssään aina. Jos näin olisi, läsnäoloni
ei vaikuttaisi tilanteeseen. Mielestäni myös vanhempien olisi hyvä sopia samat nukkumaanmenoajat keskenään, joita noudattavat. Perheen "ulkopuolisena" en voi puuttua
asiaan. Isän mielestä oli oikea tapa toimia kiukuttelun jälkeen antaa lapsen valvoa keskiyöhön, koska hänellä oli
paha mieli ja ikävä äitiänsä.

 

Uskon, että isän vieressä nukkuminen antaa lapselle turvallisuudentunnetta, joka on erossa järkkynyt. Lapsi ei toivu erosta vuodessa, ei itse asiassa koskaan; kun hän on isän luona, on ikävä äitiä, ja päinvastoin. Meillä surutyötä tehtiin vuosikausia, ja lapset tarvitsivat minulta paljon apua tunteidensa käsittelyyn. Kun aloin eron jälkeen seurustella, nukutin vieressä nukkumaan tottuneet lapset siten, että jäin heidän väliinsä, kunnes he olivat nukahtaneet (he siis nukkuivat kahdestaan 120 cm leveässä sängyssä) - siten he saivat "äidin vieressä" nukkumisen kokemuksen, vaikka heidän nukahdettuaan siirryinkin miesystäväni viereen yöksi. Tällä systeemillä nukutan nykyäänkin nuorimmaiset (5 - 11 v.), ja nukkumaanmeno on aina lapsille mieluinen hetki. Luen ensin heille, sitten sammutamme valot ja kuuntelemme äänikirjaa, kunnes lapset ovat unessa. Nukkumaanmenoaika on meillä klo 22, joten ei 21.30 liian myöhäiseltä minusta tunnu.

On hyvin tärkeää, että nukkumaanmenohetket ovat rauhallisia ja miellyttäviä, muuten nukahtaminen vaikeutuu ja yöunikin voi häiriintyä. Ei kannata kovin paljon ajatella sitä, mitä lapsen missäkin iässä "pitäisi" tehdä tai osata. Lapset ovat yksilöitä ja tilanteet vaihtelevat. 8-vuotias on kokemukseni mukaan kovin herkässä iässä ja tarvitsee paljon vakuuttelua siitä, että on rakas vanhemmille, vaikka ei enää olekaan niin pieni ja söpö. Hellyyttä ei ehkä senikäiselle pojalle tule tarpeeksi osoitettua; isän kainalossa nukkuen sitä tulee luontevasti ja yrittämättä. Hienoa, että noin helliä ja huolehtivia isiä on! Sehän lupaa vain hyvää mahdollisille tuleville yhteisille lapsillenne!

Kotiäitiys - elämänura ja elämäntapa!
Kotona

 

minusta kuulostaa järkyttävältä lapsien vieressä oleminen nukahtamiseen asti. Omat lapseni käyvät nukkumaan siten että nuorempi, viisi vuotias käy 20.00 jälkeen ja isompi 9-vuotias sen jälkeen 21.00 mennessä (luen hänellekin vielä oman unisadun ja jutellaan päivästä ym. siinä välissä kun pikkusisko jo sängyssä). tämän jälkeen alkaa ÄIDIN OMA AIKA joka kestää puolesta tunnista tuntiin. ennen kuin menen itse nukkumaan. Sairaana ollessaan tai jos on muuta suurempaa murhetta lapset nukkuvat minun kanssa samassa sängyssä, mutta aina niin että nukahtavat siihen satujen ja hyvän yön sanomisien jälkeen yksin tai kahdestaan. Itse mene OMAN aikani jälkeen samaan sänkyyn. Olen eronnut lasten isästä puolitoista vuotta sitten ja koen että oma aika ilman lapsien tarpeita on TODELLA tarpeellinen!

 

Tähän lisäisin vielä että isommalla alkaa koulu neljänä kertana viikossa kahdeksalta ja herätys näin ollen ennen seitsemää RIITTÄVÄT YÖ UNET OVAT TUON IKÄISELLE ÄÄRIMMÄISEN TÄRKEÄT! Siksi laitankin lapseni hyvissä ajoin nukkumaan. Pienempi neiti joutuu heräämään kahtena myös ennen seitsemään, töitteni takia. joten myös hän tarvitsee kunnon yö unet.