Nukkumaan meno/yöt

[Äiti ei ymmärrä]

Ihmettelen tässä miksi ihmeessä 3 v. esikoistyttömme tietoisesti hakee eripuraa nukkumaan mennessä/yöllä herätessä?

Eli siis iltasadun jälkeen jossain vaiheessa iltarukouksen, hyvänyöntoivotusten ja -pusujen aikana päättääkin, ettei sano/tee niinkuin meillä on tapana, leikkii nukkuvaa tmv. Jos jään odottamaan teeskentely jatkuu. Jos sanon, että ok, hyvä on, äiti menee, hyvää yötä, niin kun huoneesta lähden alkaa itku ja huuto. Sitten haluaakin jatkaa mihin jäätiin.

Pelaa vanhempiaan ihan selvästi, eikö? Mutta miksi? Onko se vain huomion (jota hän saa yltäkyllin) hakua vai mitä ihmettä?! En ymmärrä miksei rutiineja voisi hyvillä mielin käydä läpi. "Hieman" itsellä pinna kireällä kun näen ja tiedän, että iltariitaa (ja sovintoa?) haetaan ja kuopus 7 kk herää esikoisen mekkalaan. Ja suunnaton paha mieli kun itkun (lapsi), raivon (äiti) ja sovinnon (molemmat) kautta päästään nukkumaan.

Mahtaako olla joku ikäkausijuttu, onko muilla kokemusta?

 

[aitikka]

No meillä aivan sama juttu! Liittyiskö jotenkin ikään ja noihin pienempiin, ketkä vaativat huomiota.Hermostuttavaa kyllä on. Voimia.

 

[taustalla]

Ihan selvä uhmis! Meillä sama veivaus esim ruuan kans, ensin haluaa sit ei halua, ja kun vie pois nii haluaa sittenki, sit ku vielä saa nii ei haluakkaa ja sit ku laittaa kokonaan pois niin sit halutaan kuitenkin

 

[äiti vain]

\

Ihmettelen tässä miksi ihmeessä 3 v. esikoistyttömme tietoisesti hakee eripuraa nukkumaan mennessä/yöllä herätessä?

Eli siis iltasadun jälkeen jossain vaiheessa iltarukouksen, hyvänyöntoivotusten ja -pusujen aikana päättääkin, ettei sano/tee niinkuin meillä on tapana, leikkii nukkuvaa tmv. Jos jään odottamaan teeskentely jatkuu. Jos sanon, että ok, hyvä on, äiti menee, hyvää yötä, niin kun huoneesta lähden alkaa itku ja huuto. Sitten haluaakin jatkaa mihin jäätiin.

Pelaa vanhempiaan ihan selvästi, eikö? Mutta miksi? Onko se vain huomion (jota hän saa yltäkyllin) hakua vai mitä ihmettä?! En ymmärrä miksei rutiineja voisi hyvillä mielin käydä läpi. "Hieman" itsellä pinna kireällä kun näen ja tiedän, että iltariitaa (ja sovintoa?) haetaan ja kuopus 7 kk herää esikoisen mekkalaan. Ja suunnaton paha mieli kun itkun (lapsi), raivon (äiti) ja sovinnon (molemmat) kautta päästään nukkumaan.

Mahtaako olla joku ikäkausijuttu, onko muilla kokemusta?

Meillä oli tuota samaa, mutta siitä päästiin, kun pysyttiin vain itse kovana, eikä annettu lapselle mahdollisuutta päästä voitolle tässä asiassa. Voimiahan se tietysti vaati. :hug:

 

[pauliina82]

meillä oli joku aika sitten tuota samaa nyt 3v6kk ikäsellä tytöllä. Yleensä silloin kun päivä oli muuten menny huonosti, sano ette väsytä ja tulio huoneesta pois.. Mä en anna tulla huoneesta pois,mutta annan lukea hiljaa kirjoja, ja aina sinne on nukahtanu alle puolen tunnin. Meillä ei oo koskaan harrastattu nukuttamisia.. Tällä hetkellä tyttö tulee joskus meidän sänkyyn yöllä nukkumaan ja nukkuu sitten loppuyön siellä...