Toggle sidebar

Nukahtamisongelmia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Peppi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
P

Peppi

Vieras
Olisko kellaan antaa vinkkeja kuinka 2.5 kk vauvan saa nukkumaan? Nukahtaa lahinna vain syliin tai tissille ja kun nostan sankyyn/vaunuun/sohvalle, heraa joko saman tien paan osuessa patjaan tai viimeistaan vartin paasta kauhean huudon kanssa. Autoon nukahtaa joskus.

Kierre on nyt siina pisteessa etta kammoan jo etukateen varsinkin iltaa, silloin on tiedossa noin kahden tunnin huutosulkeiset ennen kuin nukahtaa vihdoin. Yon nukkuu muutoin hyvin, heraa yleensa kerran syomaan mutta silloin nukataa saman tien uudestaan.

miten ihmeessa jotkut lapset nukahtavat itsekseen? itseko olen opettanut? en ymmarra, kun viela pari viikkoa sitten nukkui paikkaritkin tosi hienosti. nyt on unenpuutteesta johtuen karttyinen jo paivasta. eika vain lapsi. viime paivina olemme itkeneet yhdessa vasymyksesta.

hermo menee. onko kellaan muulla ollut vastaavaa? jos niin miten saitte tilanteen muutettua?
 
No lopeta jo alkuunsa se sylissä nukuttaminen muuten oot kohta liemessä. Yritä jos nukkuisi paremmin kun kiedot tiukasti vaikka puuvillahuopaan. Meillä se auttoi, kun äitini neuvoi että ennen aina lapset käärittiin kapaloon niin ne rauhottui. Älä muutenkaan aloita mitään hyssytystä vaan laitat lapsen rauhallisesti omaan sänkyyn/vaunuun ja jätät yksinkertaisesti sen sinne. Vauvat oppivat ihan älyttömän nopeesti kaikkia ""pahoja"" tapoja ja sitten onkin kauheen hankalaa saada niitä nukkumaan. Ei se lapsi siihen kuole, jos vähän huutaa.
 
Kapaloon tuskin enää tuon ikäinen tottuu äkkisältään. Siinä olisi pitänyt pitää syntymästä lähtien. Se pitää osaa sitoa muutenkin niin tiukasti, jotta siitä olisi hyötyä. (ainakin näin omien kokemusten mukaan!. Muuten on kyllä hyvä keino rauhoittamiseen:)

Minä kyllä nukutin aina alussa syliin ja iän myötä oppivat itse nukahtamaan sänkyyn. Siihen ei enää mene teillä montaa kuukautta. Ei kait sitä turhaa raaski antaa huutaa ja ei ne mitään ""pahoja"" tapoja ole. Kokeile kun olet saanut hänet syliin nukutettua ja siirrät sänkyyn (jos alkaa huutamisen), niin pidät varovasti kättä pään päällä ja toinen käsi jalkojen päällä (painat tukevasti ettei ne jalat pääse heilumaan, näin rauhoittuu) ja hyssyttelet. Meillä tuo keino toimi. Pää on sellainen paikka, kun siinä pitää kättä tai rättiä, ne luulee olevansa turvassa.


Sorry kaksosten äiti, mutta tuo sinun neuvosi kuulosti kamalan kylmälle ja vanhanaikaiselle. 2 kk vauvaa jättää sänkyyn huutamaan, ettei opi pahoja tapoja..älä ota itseesi, mutta en ole samoilla linjoilla.
Tsemppiä:)
 
Meillä oli sama homma suunnilleen 2 kk:n ikäisenä. Illalla meni varmaan se pari tuntia ennen kuin sai tytön nukkumaan. Syliin kun nukahti ja yritti sänkyyn laittaa, sillon alko huuto uudestaan. Toisinaan tyttö huusi myös aamulla ja päivälläkin. Nukuttaminen oli siis tosi vaikeaa. Ulos vaunuihin se sitten lopulta nukahti. Luulen, että meillä tytöllä oli ilmavaivoja, koska kun aloin tarkasti kattomaan mitä suuhuni laitan, huuto loppui siihen. Nykyään ei vaunussakaan tykätä nukkua ollenkaan, sen ajan vaan, kun vaunut on liikkeellä. Ja omaan sänkyyn nukahtaa itkemättä, olipa aamu tai ilta.
 
heidin kanssa samoilla linjoilla :)

ei noin pientä voi jättää yksin karjumaan, tuntee olonsa hylätyksi ja turvattomaksi. Ehkä isomman lapsen sitten, joka jo ""tajuaa"" jotain :) en halua mitenkään vähätellä pienten vauvojen järjenjuoksua, mutta..........

Me tehtiin niin että laitettiin vauva sänkyyn ja itse jäin silittelemään/pitämään kädestä kiinni kunnes nukahti. Näin päästiin kantelusta. Alkuun huusi noin vartin verran, mutta tajusi lopulta että ei olekaan mitään hätää kun äiti on viekussa. Nyt menee nukuttamiset jo helpommin, ehkä viiden minsan huudolla.

Koita myös vaihtaa asentoa. Jos nukutat selällään, laita kyljelleen. Jos on tottunut nukkumaan kyljellään, vaihda kylkeä... meillä auttoi myös tämä. Kausittain meidän vauvalla on suosikkikyljet ( ????:) ) ja selällään ei suostu uinumaan ollenkaan.

Tsemppiä!!!!!!!! Ja *tässä unihiekkaa**********
 
No, meitä kylmiä äitejä on sitten muitakin;)

Kaksosten äidin neuvo oli juuri oikea. Ei johdonmukaisuus ole kylmyyttä. Nykyään monet äidit sekoittavat sen mikä on lapsilähtöisyyttä, se ei todellakaan ole 70-luvulla valinnut tyyli, että annataan lapsen päättää kaikki. Juuri tuo sylittely ja hyssytys on pahinta. Vaikkei pientä vauvaa vielä varsinaisesti kasvateta, kyllä johdonmukaisuus pitää olla mukana pienestä asti se lisää turvallsiuutta.

Kun alusta asti laittaa vauvan nukkumaan omaan sänkyyn ja antaa hänen siellä rauhassa nukahtaa, ei pitäisi olla nukkumisen kanssa onegelmia. Toki joskus vauvat nukahtavat syylinkin, mutta kun sänkyyn on tottunut eivät vauvat herää vaikka sinne sylistä laittaakin.

Tässäpä lainausta eräästä artikkelista:

>>On myös tärkeää varmistaa, että laitat lapsesi kehtoon tai sänkyyn säännöllisesti myös valveillaoloaikaan. Voi olla houkuttelevaa odottaa, kunnes hän on unten mailla, ennen kuin lasket hänet alas. Mutta vauvojen täytyy myös oppia nukahtamaan itse, jotta he pystyisivät myöhemmin selviytymään yksin yön läpi. <<

Ja tässä siitä itkettämisen ""raaskimisesta"":)

>>Itku voi myös liittyä lapsen kehityksen eri vaiheisiin. Tällaisissa tilanteissa lapsi voi taantua ja pitää tilannetta ylivoimaisena, tai menettää itsehallintansa. Tämän tyyppistä itkua voi vanhempien olla vaikea ymmärtää, jolloin reaktiokin voi olla voimakas. Jos vanhemmat reagoivat liian voimakkaasti, lapsi voi itkeä kovemmin ja pidempään. Jotkut vanhemmat osoittavat lapselle aivan liikaa huomiota ja ovat koko ajan lähellä, varsinkin jos lapsi on ollut sairaana tai elämän alku on ollut muuten vaikea, tai jos vanhemmat ovat aiemmin menettäneet lapsensa. Tuloksena on, että lapsi ei koskaan tunne turhautumista. Vanhemmat tekevät kaikkensa lapsen hyväksi, eivätkä anna lapselle mahdollisuutta oppia rauhoittumaan itse. Näin lapsi ei myöskään opi itsehallintaa. Tämä on tärkeää lapsen kehitykselle, omakuvalle ja itsetunnolle. Muista, että itku on lapsen tapa viestiä, eikä se aina tarkoita sitä, että jokin olisi vialla. <<


Ei sinunkaan heidi tästä kannata loukkaantua, mielipiteitä on monia ja jokainen hoitakoon lapsensa parhaansa mukaan.
 
Niin, sylissä nukuttamista parempi vaihtoehto on laittaa lapsi sänkyyn ja rauhoittaa hänet siellä silittämällä,laulamalla jne. Uskokaa tai älkää jo noin pieni osaa ""taistella"" unta vastaan ja itkee usein väsymystään.
 
Joo et saanut minua myytyä tuolla viestilläsi:). Kuulostat samalle kuin äitini joka sanoi minulle vauvan oltua 2 vkoa, että kasvatan hänestä sylivauvan.. Vauvan kasvettua puoleen vuoteen ei ole sen koommin sylissä viihtynyt.

Sorry, mutta minusta 2 kk ikäisen vauvan jättäminen yksin huutamaan ei ole johdonmukaista!!
 
Meillä 5 vkon ikäinen vauva ja nukahtaa yöunille tissille.Mutta syötän vauvaa sängyssä makuultaan ja siihen viereen hän jää nukkumaankin, joten ei tarvi herättää siirtämällä...
Päiväunille vauva nukahtaa itsekseen mihin vain.
Esikoinen(1v. ja 3 kk) taas nukahtaa yleensä vain pullolle, mutta omaan sänkyyn. Kun ei ole koskaan nukkunut meiän sängyssä.
 
Syödäänkös teillä tuttia? Meidän poju nukahti pitkän aikaa vain rinnalle, kunnes oppi tutin n. 2,5 kk ikäisenä. Sen jälkeen meni hetken aikaa niin, että poju kyljelleen sänkyyn, tutti suuhun ja harso käteen (niin, että sai vedettyä naaman eteen). 3,5 kk iässä ei kelvannut taas kuin tissi vaan, mutta nyt kun ikää on 4kk, nukahtaa taas tutin avulla. Harso pitää aina olla, jotta saa vedettyä mytyksi naaman eteen ja hieman allekin. Lisänä vielä äidin/isin käsi pyllyn päällä ja pientä pyllyn silittelyä tai nytkytystä. Meidän poika ei tykkää ollenkaan, jos häntä heiluttaa siinä vaiheessa kun on just nukahtamassa, joten heti kun silmät menee kiinni, jätän käden hetkeksi pyllyn päälle (lasken yleensä kymmeneen) ja lähden sit pois. Nukahtaa siis yksin ilman heilutusta tai hyssytystä, silittely on vain rauhoittelukeino. Ekoina iltoina protestoi omaan sänkyyn nukuttamista n. 15 min, nyt ehkä 1-2 min ja sit nukahtaa.. Käyn vielä hetken päästä vilkaisemassa, että saa hengitettyä kunnolla eikä tutti ole jäänyt pahasti naaman alle.

Jos nukutat rinnalle, niin meillä aiemmin toimi niin, että nukutin meidän sänkyyn ja kävin nostamassa omaan sänkyyn n. 25 min päästä. Enkä nostanut kainaloiden alta pystyyn tms. vaan otin toisella kädellä pyllyn alta, ja toisella kainalon/pään alta, jotta asento pysyi samana (nukahti siis aina kyljelleen). Nukahtaminen kestää yleensä 10-30 min iästä riippumatta, joten sylissä saat pidellä kauan aikaa ennen kuin voit laskea heräämättä. =) Kyllä se siitä!
 
meillä alko tuo sama rumba 2vkosena ja loppui sitten 2kk, tuloksena opittiin vahingossa tuo itsekseen nukahtaminen. Vauva itki kaikki illat tuonne puoliöille, ihan selvästi oli aina jo yliväsynyt mutta tissille ei nukahtanut, syliin kävellen torkahti hetkeksi mutta jos esim. istuin saatikka laitoin sänkyyn ni alko itku. Homma alkoi olla aika kaoottinen kun samaan syssyyn pukkas miehellä työtä liiankin kanssa ja aloin olla puhki. Mä otin iltarutiinit käyttöön, iltapesut, yöpuvut, iltalaulu, valojen himmennys (tietty nyt kesällä ei onnistu), viimenen syöttö makkarissa hämärässä. No sitä huutoa vaan sitten tuli ja joku ilta olin sitten jo niin poikki (tietty oltiin itketty jo molemmat useaan otteeseen) että laitoin vauvan sitten hetkeksi sänkyynsä (vaikka huusi). Tästä vauva jostain syystä hämmästyi ni että hiljeni hetkeksi (mutta aloitti toki uudelleen). TUosta hiljenemisestä aloin pitää kuitenkin kiinni ja syötön jälkeen laitoin sänkyyn josta hetken kuluttua seurasi huuto, otin sitten syliin ja kävellen kannellen rauhoitin ja taas laitoin sänkyyn. tätä jatkoin illassa niin kauan että lopulta jäi nukkumaan. ei siis huutanut sängyssä minuuttitolkulla. JOskus alussa tarjosin vielä lisää maitoakin. Aluksihan tätä sänkyyn-syliin rumbaa joutui toistamaan useita kertoja mutta aika nopeaan huutoaika alkoi vähetä ja sitten noi sylittelykerrat väheni ja 2 kk iässä ei tarvinnu kannella enää ollenkaan. Tiedä sitten helpottiko mahavaivat vai oppiko vauva tosissaan luottamaan sänkyyn nukkumiseen.
Meillä sängyssä on myös semmoset peitoista rullatut rullat reunoilla, pienentää ja pehmentää kivast sänkyä, tekee siitä pesänomaisen ja turvallisen.

Mutta edelleen, tämä toimi vain meillä ja kun meillä ei nukahtanu edes siihen tissille. Jotkut neuvoi ottamaan vaunut sisälle ja nukuttamaan niihin mutta siihen en halunnut vauvaa alkaa opettamaan.
 
Jos luit tarkasti en kirjoittanut, että vauvan huutamaan jättäminen on johdonmukaista:) Lainaukset viestissäni eivät oleet itsekeksimiäni, vaan, viisaampien, lasten kehitystä tutkivien ja niissä olen samaa mieltä.

Muuten, koulumaailmassa näkee nykyään liikaa lapsia, jotka määräävät perheessä kaapin paikan.
 
Sen siitä saa kun syliin ja tissille nukuttaa. Alusta saakka täytyy opettaa vauvaa nukahtamaan itse, se on VAUVAN PARASTA. Vauva joka on opetettu nukahtamaan omia aikojaan, on rauhallisempi ja nukkuu paremmin.

Nyt vaan vierottamaan tuosta nukutustavastasi, eli sänkyyn vaan ja sitten silittelet ja paijaat ja puhut rauhallisesti kun kitinä tai itku alkaa. Älä vaan puhele "" voi että äidin pikku rassu"" -tyyliin kun vauva itkee, se vaan pahentaa. Hymyilet vaan rauhallisesti ja pidät kädestä.

Meillä nukutaan hyvin, omassa sängyssä ja vauva hakee itse unen.
 
Vauvan eli alle 1-vuotiaan lapsen itkuun vastaaminen ja syliin ottaminen on mun lukemieni vauvanhoito-ohjeiden mukaan juuri oikeaa hoitoa, koska tässä iässä lapsen perusturvallisuuden tunne kehittyy. Sitä vanhempi lapsi ymmärtää jo puhetta hyvin, jolloin alkaa ""kasvatus"". Alle 1-vuotias ei vielä osaa maniopuloida vanhempiaan.
Varmaan tosi turvaton olo vauvalla, joka jätetään huutamaan yksin ja odottamaan unen tuloa. Kyllähän lapset oppii vauvasta lähtien mitä vaan ja uskoo vanhempiensa toimivan oikein, mutta se onkin sitten toinen juttu, mitä lapselle (vauvalle) halutaan opettaa.
Alkuperäiselle sen verran, että mä uskon, että vauva oppii kyllä nukahtamaan yksinkin sitten kun on siihen valmis. Johdonmukaisesti häntä voi yrittää opettaa, mutta jos vauva ei ole valmis, odottaisin toista hetkeä. Meidän vauva oppi nukahtamaan rättinsä ja tutin kanssa yksin 2,5kk:n iässä, mutta 7kk:n iästä lähtien eli nyt kk:n hän ei enää nukahdakaan yksin vaan vaatii nukahtaakseen rintaa tai äidin läsnäolon. Uskon, että tämäkin vaihe menee ohi, jos vauva kokee olonsa turvalliseksi. Opetellaan sitten muutaman kuukauden päästä, jos on tarvetta.
 
Sinulle jolla ei ole nimimerkkiä:) Kyllä olen tuossa asiassa sinun kanssa samaa mieltä, että pitää olla johdonmukainen ja kaapin paikan näyttäjiä löytyy myös alle kouluikäisten perheissäkin..heh. Jopa ihan omasta ystäväpiiristäni..

Ehkä näin pienillä tuo johdonmukaisuus tarkoittaa enemmän muuta kuin jättää sänkyyn nukkumaan. Se, että omat vauvani ovat nukahtaneet syliin (yleensä tissiin ja myöhemmin maitopulloon) johtuu siitä, että heillä on ollut selkeät rytmit jo kuukauden iästä lähtien ja oikeasti uniajan tullessa he ovat olleet aivan tattispaloja. Mutta muistan HVYIN :(tuon vaiheen, kun siirretään sylistä omaan sänkyyn niin alkaa sätkiminen. Sitä ei kestä kauaa ja oma luontoni ei salli jättää 2 kk ikäistä sänkyyn huutamaan.

Ymmärrän jos jätetään unikoulutettavana oleva alta vuosikas tai taaperoikäinen uhmaikäinen joka tappelee nukkumista vastaan mutta en sitä että jätetään pienen pieni vauva.

Ja vaikka tosiaan meillä vauvat ovat nukahtaneet syliin sylivauvoina ovat he silti isompina vauvoina nukahtaneet omaan sänkyyn. Että voi poikkeuksiakin löytyä:)


Ja sorry ap, kun meni ohi aiheen!
 
No mä oon kyllä lanssa näitä ""kylmiä"" äitejä, tai ehkä pikemminkin viileä... ;-) Mä laittaisin vauvan iltarutiinien jälkeen omaan sänkyyn, ENKÄ enää nostaisi pois vaikka huutaisi. Istuisin vieressä ja silittelisin, laittaisin tuttia takaisin suuhun ja puhuisin hiljaa jotain vaan tyyliin ""nyt nukutaan"". Ei lauluja, kanniskelua, voivottelua tai muuta showta. Enemmin tai myöhemmin vauva simahtaa, ja ne huutojaksot lyhenee nopeasti. Itselle vaikka korvatulpat korviin jos ei kestä huutoa :-) Meillä tämä on toiminut hyvin.

Ymmärrän ""kaksosten äitiä"" hyvin! Kun on useampi nenä niistettävänä, ei voi jäädä koko päiväksi yhtä nokkaa tuhistamaan. Ja kummasti ne siihen tottuu :-) En väitä että parikuinen osaisi vielä tietoisesti mitään ""pahoja"" tai ""hyviä"" tapoja, mutta kyllä vauva vaatii juuri niin ""hyvää palvelua"" kuin vanhemmat on halukkaita antamaan. Mutta, kukin hoitaa lapsensa niinkuin haluaa, ja jos joku tykkää kannella vauvaa tai muuten ""hemmotella"", siitä vaan, eikä se muille kuulu :-)
 
Meillä oli ihan samanlaista. Kahdesti jätin huutaa sänkyyn ja siirryin kauemmaksi huusi niin kauan kunnes oksensi. Siihen jäi meidän huudattaminen.

Meillä ei ollu minkäänlaista rytmiä käytössä, eli elin vauvan ehdoilla. Kaikki kärsi vauva itki koko ajan, kärsi mahavaivoja, äiti itki ja parisuhde ei toiminut enään.
Aloin tekee suht säännöllisen rytmin. Syötiin, leikittiin (vaipan vaihdot yms..) ja nukuttiin.

Sänkyyn nukuttaminen oli meillä myös aivan kauheata. Tyttö pelkäsi sänkyäänsä, että jouduin viikon verran roikkumaan tyttö sylissä sängyn yläpuolella, et alkoi pikkuhiljaa hyväksymään taas sänkynsä.
Kapaloin tytön ja laitoin sänkyyn ja otin ""kainaloon"" ja toisen käden masun päälle et oli turvallinen olo. Yleensä kesti 15 minuuttia ennenkuin nukahti. Odotin vähän aikaa ja avasin kapalon. Me ei tehty perinteistä kapaloa, vaan käärittiin tyttö pakettiin et ei päässy ""heiluu"".

Tyttö on tällä hetkellä 8kk ja nukahtaa tyytyväisesti omaan sänkyyn. Vaikka aikanaan kannettiin sylissä ja hyssyteltiin ja vaikka mitä temppuja tehtiin. Enään vaan vaatii et on vieressä sen 10-15 min kunnes on unten mailla.

Kannattaa tehdä nukkumaan menosta mieluisa. Muista myös et ajan kanssa helpottaa.

Muistakaa äidit, et kaikki lapset ovat erillaisia ja niin on myös monta kasvatustapaa. Ei lähetä moittimaan niitä.
 
Aamulla oli telkkarissa juttua nk. tassu-hoidosta, löytyiskö netistä?Neuvolapsykologi siitä puhui.Idea on se, että lasta ei oteta sängystä pois heti.Pienet kihint ja kähinät, havahtumiset jne. ovat normaalia jokaiselle vauvalle öisin, sitten kun vauva korottaa ääntään, itkee jne. otetaan tassu eli käsi käyttöön.Painetaan vauvaa kevyesti tassulla, katsotaan rauhoittuuko, jos ei, voi vaikka silittää.Jos ei tokene, otetaan molemmat tassut käyttöön eli syliin. Ts. syliin ei oteta heti vaan aluksi kokeillaan kevyempiä otteita.Tän kirjoitin vain muistin pohjalta-tietoa löytynee jostakin.
Itkusta raivoavaa lasta ei kai voi ihan näin soveltaa, vaan on kai otettava heti syliin...täytyypä itsenikin lukea tästä lisää.
 
Se oli neuvolapsykologi Katja Rantala. Lisäisin siihen vielä et Tassu hoidon ei ole hänen mukaan tarkoitus saada lapsi nukkumaan vaan rauhoittumaan niin et pystyy itse nukahtamaan omaan sänkyyn. Kun oli kahden tassun voimalla sylissä saanut vauvan rauhalliseksi hänet laitettiin takaisin sänkyyn ja pidettiin tassua vauvan päällä mutta vaan niin kauan et oli rauhoittunut niin et pydty nukahtamaan itse. Hoito toistettiin jos vauvan itku jatkui.

Sanoi todellakin ettei joka ininään kannata juosta koska siitä vauva vasta herää. Jos heti vieressä on tissi mikä laitetaan suuhun vauva ei voi oppia nukkumaan yötä (ei sanonut niin vaan näin ymmärrsin)

Unitottumukset ovat psykologin mukaan suurin unihäiriöiden aiheuttaja.

Itse olen kanssa sitten raaka äiti koska pieni huuto ei ole minua vaivannut. Piipittää ne eläinlapsetkin kun äiti on hakemassa niille ravintoa. En usko et siitä mitään traumoja tulee. Kun minä päätin et vauva nukkuu omassa sängyssä ja meijerit ovat yön kiinni niin näin se vaan oli. Ei ne rinnat sieltä esiin tullut ja ei vauva tullut pois sängystä ja toki minäkin häntä rauhottelin. Muutama yö meni mutta nyt nukutaan koko perhe, paitsi nettiaddikti äiti.
 
Onhan tässä jo moni viesteissään todennut mikä on lapsen edun mukaista ja ovat ymmärteneen asian pointin.

Eli vielä kerran en ole puoltanut lapsen jättämistä sänkyyn huutavana!

Jos on säännöllinen rytmi, luulisi silloin ehtivän laittaa lapsen sänkyyyn nukkumaan ennen kuin ovat ""tattispaloja"" ja nukahtavat syliin;)

Kun vauvan ihan alusta asti laittaa nukkumaan omaan sänkyyn hän tottuu siihen, ei tarvi huudattaa.

 
Nyt kun vielä jankutat tätä asiaa alan oikeasti hermostumaan. Tuo viimeinen viestisi oli jo v***lua. Laita edes oma nimimerkkisi.

Täällä vauva-palstalla on viime viikkojen aikana muuttunut keskustelujen taso välillä ikävämpään suuntaa. Monien viesteihin vastataan ilkeästi, (ja nyt en tarkoita tätä sinun viestiäsi vaikka mistä tietäisin että se tyyppi onkin juuri sinä.) En yhtään ihmettele että täältä on häipynyt muutamat mukavat vakkari-kirjoittajat.
 
Hei peppi!

On kuin lukisi omaa tarinaa, kuin luin viestisi.
Meidän vauva nyt pikkusta vaille 6 vkoa ja illat ovat kamalia! Todellakin alan pelätä iltoja, kun nukutusrumba kestää ja kestää. Eli ymmärrän hyvin tilanteesi.

Minun ymmärrykseeni ei mene yksinkertaisesti, että noin pientä vauvaa jätetään yksin huutamaan, meillä huuto ainakin menee sitten siihen pisteeseen, että se ei meinaa sitten loppua ollenkaan, jos hysteeriseksi ehtii. Itkut ovat jo iltaisin todellakin väsymysitkua, mutta pikkuinen tosiaan ""taistelee"" unta vastaan...

Mutta toivottavasti tilanne helpottuu piakoin, oma jaksaminenhan tässä on myös koetuksella.Tsemppiä sinulle!
 
Taas pakko muistuttaa, että vauvat ovat yksilöitä. Ei ainakaan meidän vauva jäänyt sänkyyn, vaikka vastasyntyneestä yritettiin. Alkoi itkemään, kun hänet sinne laittoi. Ja uskon mahavaivojen olevan syynä. Kun vaivoista päästiin niin kuten sanoin 2,5 kk:n iässä jäi sänkyynsä ihan opettamatta.
Musta on aika kettumaista, kun äidit, joilla on ollut helppohoitoinen vauva, uskoo, että muiden vauvojen itkut sun muut on hoidosta kiinni. Temperamentti sanelee aika paljon ja se on olemassa jo vastasyntyneellä.
 
No en tieda mika taika iski, mutta viime yona ei huudettu yhtaan! Vauva oli kai sopivasti horroksessa iltamaidon jalkeen, otin rinnan pois ja tyrkkasin tutin suuhun (ei siis yleensa syo sita ollenkaan). Taisi hamaantya ja luulla sita edelleen rinnaksi. Sit omaan sankyyn jossa pitelin paasta ja kadesta (heiluu kuin heinamies yleensa) ja aina valissa laitoin taas tuttia takaisin suuhun. Meni vissiin kolmisen varttia ennen kuin tytto oli kunnolla unessa, mutta loistava alku joka tapauksessa, kun ei tarvinnut sita huutoa kuunnolla eika kanniskella.
Tasta rohkaistuneena sain typyn asken paivaunille niin etta laitoin vaunuihin (huudon kera), mutta liikutin vain rivakasti vaunuja ees taas ja lauloin samalla ja sinnehan se sit taas nukahti, no ainakin hetkeksi, saas nahda.
Kiitoksia kaikille vinkeista! Kokeilen niista meille sopivia keinoja eli naita pehmeampia. Hyvin nayttaa toimivan ainakin toistaiseksi. Tsemppia muillekin univaikeuksien kanssa karsiville!
 
Siitä se pikku hiljaa lähtee. Nyt vaan äiti nauttimaan hetken rauhassa olosta. Meillä pikkuneiti on jo 2 tuntia pihalla nukkunut, mutta yöllä pyöriskeli sängyssään niin kovasti et pauke kuului.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa