Meillä on 4,5 kk vanha tyttö. Nukkuminen on aina ollut meillä ongelma. Tai lähinnä nukahtaminen. Joka ikinen ilta ennen yöunia tyttö huutaa ½-3h pää punaisena. Unen saanti tuntuu olevan todella hankalaa. Ihan kuin hän taistelisi kaikin voimin unta vastaan.
Tytöllä oli kolmen kuukauden koliikki, jolloin hän huusi yöt läpeensä. Monesti aamuun asti. Tottui siis kanteluun ja sylissä nukahtamiseen. Nykyisinkin vaatii joko sylittämisen tai vaunuissa heijaamisen nukahtaakseen. Päivällä ja illalla ei juurikaan kitise. Päiväunillekin hän nukahtaa usein todella helposti. Huutaminen linkittyy siis yleensä vain yöuniin.
Miksi ihmeessä? Jotain eroahdistusta? Onko huuto "jäänyt päälle" tuosta koliikista? Kyseessä ei ole nälkä eikä märät vaipat. Kiinteät on aloitettu ja illalla tankkaa maitoa yleensä hyvin.
Lääkärissä käytetty ja korvat tarkistettu. Lääkäri meinasi vaan, että temperamenttia. Hän syntyi 3 viikkoa etuajassa raskausmyrkytyksen vuoksi. Voisiko olla jotain kehittymättömyyttä? Kokeiltu on vaikka mitkä konstit. Yritetty nukuttaa ensimmäisistä väsymyksen merkeistä
ja yritetty nukuttaa vasta kun on ihan sammumispisteessä. Lopputulos on aina yhtä huutoa.
Onko tämä siis vaiva, jonka vain aika parantaa? Nukkuu kyllä yöt kohtuu hyvin 1-2 syötöllä kunhan vaan nukahtaa. Yöunta kestää yleensä 8-10 h.
Yöunille päästään kuitenki myöhään, 22-24 välillä. Herätään aamulla 6-9 välillä. Meillä on suht säännöllinen päivärytmi.
Tytön unisykli on tosi lyhyt eli 30 minuuttia. Nukkuu päivän mittaan neljät, viidet 30 min päikkärit. Keston voi tarkistaa kellosta, niin tarkka se on. Ei nukahda enää uudestaan vaikka kuinka yrittää nukuttaa.
Lisäksi 2-4 tunnin päikkärit ulkona vaunuissa.
Onko kellään samanlaista tapausta tai ideoita mitä tässä voi tehdä? Nukuttaminen vie hirveästi voimia, varsinkin kun mieheni ei pysty minua auttamaan. Hän ei kestä itkua ja hermostuu ihan totaalisesti. Joutuu jotenkin paniikkiin. Joudun välillä rauhoittelemaan häntä, vauvaa ja itseäni.
Tytöllä oli kolmen kuukauden koliikki, jolloin hän huusi yöt läpeensä. Monesti aamuun asti. Tottui siis kanteluun ja sylissä nukahtamiseen. Nykyisinkin vaatii joko sylittämisen tai vaunuissa heijaamisen nukahtaakseen. Päivällä ja illalla ei juurikaan kitise. Päiväunillekin hän nukahtaa usein todella helposti. Huutaminen linkittyy siis yleensä vain yöuniin.
Miksi ihmeessä? Jotain eroahdistusta? Onko huuto "jäänyt päälle" tuosta koliikista? Kyseessä ei ole nälkä eikä märät vaipat. Kiinteät on aloitettu ja illalla tankkaa maitoa yleensä hyvin.
Lääkärissä käytetty ja korvat tarkistettu. Lääkäri meinasi vaan, että temperamenttia. Hän syntyi 3 viikkoa etuajassa raskausmyrkytyksen vuoksi. Voisiko olla jotain kehittymättömyyttä? Kokeiltu on vaikka mitkä konstit. Yritetty nukuttaa ensimmäisistä väsymyksen merkeistä
ja yritetty nukuttaa vasta kun on ihan sammumispisteessä. Lopputulos on aina yhtä huutoa.
Onko tämä siis vaiva, jonka vain aika parantaa? Nukkuu kyllä yöt kohtuu hyvin 1-2 syötöllä kunhan vaan nukahtaa. Yöunta kestää yleensä 8-10 h.
Yöunille päästään kuitenki myöhään, 22-24 välillä. Herätään aamulla 6-9 välillä. Meillä on suht säännöllinen päivärytmi.
Tytön unisykli on tosi lyhyt eli 30 minuuttia. Nukkuu päivän mittaan neljät, viidet 30 min päikkärit. Keston voi tarkistaa kellosta, niin tarkka se on. Ei nukahda enää uudestaan vaikka kuinka yrittää nukuttaa.
Lisäksi 2-4 tunnin päikkärit ulkona vaunuissa.
Onko kellään samanlaista tapausta tai ideoita mitä tässä voi tehdä? Nukuttaminen vie hirveästi voimia, varsinkin kun mieheni ei pysty minua auttamaan. Hän ei kestä itkua ja hermostuu ihan totaalisesti. Joutuu jotenkin paniikkiin. Joudun välillä rauhoittelemaan häntä, vauvaa ja itseäni.
