Nukahtaminen menee aina vaan tuskallisemmaksi!!

[menee hermot..]

Siis APUA! Eilen illalla nukutimme pian 9-kk ikäistämme 2h 15! Seitsemältä normaalit iltatoimet, kylvyt ja puurot. Sitten maidon kanssa sänkyyn. Ensin yritimme nukuttaa keskellemme, siinä parhaiten viihtyy, pitelimme kiinni mutta tämä vain riehui ja riehui. Kun meinasi nukahtaa, aloitti valtaisain itkun ja teki kaikkensa ettei simahda - punki väkipakolla ylös vaikka pidimme käsillä suht lujasti kiinni. Sitten taas hyppi ja riehui, hieroi silmiään ja itki. Otin välillä syliin, mutta siinäkään ei nukahtanut. Tunnin päästä kyllästyin ja laitoin omaan sänkyynsä, siellä virkistyi ja riehui toisen tunnin. Lopulta otin viereen, pidin niin kauan tiukasti vieressäni että huudon päälle nukahti vartissa. Järkyttävää hommaa!! Pelkään niin iltoja, kun tullut tällaisia. Itsekseen omaan sänkyyn ei nukahda, huutaa vaikka miten kauan aivan paniikissa jos pidettäisiin siinä. Mikä tähän auttaa? Varmasti todella epäterveellistä tällainen jo pienellekin.

 

[yeahbut no]

hmm.. kannataisko soittaa neuvolaan ja kysellä ohjeita unikouluun? Omaan sänkyyn nukahtamisenkin voi oppia. Olen myös kuullut hyvästä kirjasta nimeltä Pehmeä matka höyhensaarille, olikos tekijä Elisabeth Pentley tai vastaava...? Joku paremmin tietävä voisi kertoa! Yritä googlata. Tsemppiä!!

 

[alkuperäinen]

Me ollaan kokeiltu noita tassutteluja, ei vaan niin mitenkään toimi tämän kanssa... puskee väkipakolla pystyyn ja KARJUU. Laitetaan takaisin pitkälleen, ja taas ja taas... vauva lopulta aivan hermona. Vissiin ainoa keino olisi antaa huutaa yksinään vaikko kolme tuntia, mutta kun ei tahtoisi siihen millään. Minä vaan en usko, että se olisi kovinkaan terveellinen tapa nukahtaa yöunille, luulisi että paniikkihuudon jälkeen sitä vasta nukkumista pelkäisikin.

 

[Öh]

No jos sitä ei vielä noin aikaisin nukuta. Kokeile tuntia myöhemmin.Tai yhet päiväunet pois.

 

[kotipyskologi]

Äkkiseltään tuli mieleen, että vauvalla on joku pelkotila.
Kokeilepa sellaista, että syötät ensin iltapuuron. Hetkosen pidät sylissäsi, vaikka luet tai laulat hänelle. Sitten käytät kylvyssä. Pidät taas sylissäsi, sellaasta rauhallista ydessäolemista. Ehkäpä luentaa, laulantaa, hyräilyä. Sitten se "unipullo", pientä sivelyä vauvan vartaloon. Hyräilyä... Niin, että vauva tuntee olonsa turvalliseksi, tietää, ettei häntä jätetä yksin. Pysy itse rauhallisena (laulaessasi, et voi olla kireä =)). Toista ilta illan jälkeen.
Sekin voi auttaa, että päiväunien määrää/kestoa lyhennetään.

 

[ääggis]

Meillä annetaan iltapuuro 21 maissa, sitten pesut ja maito. Kymmenen, yhdentoista maissa viime4istään uni tulee. Siihen asti leikitään.

 

[ei siis auta..]

Kotipsykologi: juuri tällaista me iltaisin tehdään, paljon sylittelyä, rauhaa, lukemista, maitoa.... mutta mitä rauhallisemmaksi itse mennään, sitä levottomammaksi lapsi tulee kun tajuaa että kaikki vaan viittaa nukkumaan käyntiin. Kun menemme koko perhe hämärään isolle sängylle köllimään, lapsi alkaa kiljahdelle, pomppia - siis tajuaa että nyt ne yrittää saada nukkumaan. Ja itse vauva hieroo silmiä ja haukottelee, joten olisi uninen mutta kun ei vaan tahdo nukahtaa!

 

[kotipyskologi]

Nyt, ennenkuin voimavaranne loppuu, otatte yhteyttä neuvolaan. Unikoulu on vamaankin se paikka, kuten tuossa jo aiemmin joku mainitsi.

Sieltä varmaan löytyy se yhteinen sävel koko perheelle, ainakin toimintatavat. On hyvä, että on asiantuntijoita - ja ketään ei jätetä yksin!
Joskus vaan nämä kotikonstit eivät auta.

Hyvää yhdessäoloa Teille!
Haettehan apua, ettette väsy, koska kuitenkin parhaimmat ja rakkaimmat hoitajat on ne omat vanhemmat. Ja kuinka suuri asia on nauttia siitä omasta pikkuisesta ilman jatkuvaa stressiä.

toivoo se kotipyskologi ja mummo

 

[Raivotar]

Aika auttaa. Älkää lipsuko iltatoimista, eikä myöskään väkisin pidä nukuttaa! Jos ei iltatoimien jälkeen uni tule, sitten vaikka olkkariin konttailemaan hetkeksi (lelut kuitenkin pois näkyviltä) ja puolen tunnin päästä uusi yritys. jne...

nämä on usein ihan ohimeneviä vaiheita, en lähtisi mitään unikouluja tuusaamaan muutaman illan perusteella!

 

[tytön äiti]

Kun meillä alkoi tuo punkeaminen ylös ja riehuminen, aloin nukuttaa lasta sylissä heijaten. Eli tukeva ote syliin, tutti suuhun, laulu ja kunnon heijaus (siis kohtuuden rajoissa) niin oli turvallista nukahtaa. Ekat illat nukuttamiseen meni puoli tuntia, nykyään nukahtaa 5minuutissa heijaukseen.

Meillä tuo väkisin makaamassa pitäminen aiheuttaa myös hirvittävän raivoisan huudon sekä yksin pinnikseen jättäminen joten en sen vuoksi ole miettinytkään unikouluja jossa jätettäisiin yksin nukahtamaan.

 

[ModestyB]

Olen Raivottaren kanssa samalla linjalla. Kuulostaa ihan Vaiheelta, jolloin lapsella on liikkumisen opettelu niin vaiheessa, että sitä ei malta lopettaa. On hyvin tavallista, että tuossa 8-10 kk iässä nukahtaminen ja yöt ylipäätään ovat levottomia uusien liikunta-, puhe- ja tunnetaitojen harjoittelun ja hampaiden takia, välillä myös kiinteiden aiheuttamien masuvaivojen ja nuhatukkoisuuden & korvien vuoksi.

Kärsivällisesti vaan iltatoimet ja unille laulellen, lukien jne. Jossain välissä se nukahtaminen kyllä tulee. Lapsi nukkuu kyllä vuorokauden mittaan riittävästi, kun saa aamulla ja päivällä nukkua. Ja voihan olla, että päiväunten määrää voisi vähentää. Toisaalta hyvät päiväunet ovat noin pienillä vielä yöunten tae, joten niihin voisi myös panostaa, esim. vaunulenkkeillä tiettyyn aikaan tms.

 

[VAihe tai luonne ja vaihe!]

Meillä tuota superhypertaistelua unta vastaan esiintyy etenkin yliväsyneenä edelleenkin! Siis tyyliin silmät kiinni jo itketään, ja jalat vain menisivät edelleenkin, kun lapsi on päättänyt, ettei nuku. ikää kuitenkin jo 2,5v. Nykyisin onneksi tämä on erittäin harvinaista, mutta jouluna vieraassa paikassa oli tällaista taas . Lapsi on todella eläväinen eikä malttaisi nukkua millään. Meillä vauvana pahinta oli yliväsymys tai liiat virikkeet ja villiintyminen, mutta rauhalliset olotkin tuota kyllä toisinaan aiheuttivat, just tietyissä vaiheissa. JA laulaminen muutes todellakin rauhoittanut meillä molempia lapsia.

 

[motherboard]

Voimia kovasti sinne!!

Luulen kanssa, että voi olla vaihe, mutta jos tuntuu, ettei mene ohi, niin kannattaa tosiaan alkaa toimimaan. Siis unikoulua tms.

Mutta olen smaa mieltä erään edellä vastanneen kanssa, että ehkä kannattaisi laittaa lapsi hiukan myöhemmin nukkumaan, niin että olisi varmasti väsynyt. Silloin lapsi saattaisi ihan mielelläänkin mennä omaan sänkyyn peiton alle. Joku nallukka sinne, jota katselee. Ja päiväunia kannattaa tarkistaa myös!

 

[vaihe vai luonne...]

meillä esikoisen kanssa todella harvassa ne kerrat, kun on mennyt mielellään nukkumaan. Ja toiset menevät itse mielellään! Lapset osaavat olla tosi erilaisia. Kuopuskaan ei vaikuta järin intoutuneen nukkumisesta, mutta osaa onneksi nukahtaa paremmin kuin esikoinen, jolla on aina ollut nukahtamisongelmia väsymyksestä huolimatta.

 

[mie vaan xx]

Montako tuntia lapsesi nukkuu vuorokaudessa?